Ajassa
31.03.2011

Paranoidi Britannia

Lamasta toipuva Yhdistynyt kuningaskunta lisää videovalvontaa ja pelkää maahanmuuttoa. Onko Britanniasta tullut vähemmän suvaitsevainen tai suorastaan vainoharhainen?

Iso-Britanniaa kohahdutti helmikuussa pääministeri David Cameronin pitämä puhe. Sen viesti oli tiivistettynä, että maan monikulttuurisuutta korostanut politiikka on epäonnistunut.

Cameronin mielestä maan nykyinen malli tarjoaa kasvualustan erilaisille ääriliikkeille. Erityisen huolestunut pääministeri oli terrorismista.

Brittijohtajan puhe herättää kysymyksen, miksi yksi maailman etnisesti kirjavimmista maista on juuri viime vuosina muuttunut entistä epäluuloisemmaksi ulkoisia vaikutteita kohtaan.

Mistä ilmiössä on sitten kyse? Lähtiessäni selvittämään asiaa tutkimuskohteenani toimii Newcastle.

Kuluneiden vuosikymmenten aikana nopeasti kansainvälistynyt kaupunki ei ole Lontoon kaltainen metropoli. Aidosti monikulttuurinen ilmasto on täällä pääkaupunkia tuoreempi ilmiö. Siksi sukellus Newcastlen pinnan alle kuvaa toivoakseni jonkinlaista englantilaisen mielenmaiseman keskiarvoa.

Laman säikyttämät

Newcastlen yliopistossa Britannian lähihistoriaan erikoistunut tohtori Martin Farr uskoo, että avaintermi viimeaikaisen kehityksen ymmärtämisessä on "taloudellinen nationalismi". Se tarkoittaa tilannetta, jossa laman jälkeen varallisuus halutaan mustasukkaisesti pitää oman etnisen ryhmän yksinoikeutena.

"Ne, jotka ovat laskusuhdanteen seurauksena menettäneet työpaikkansa haluavat helposti etsiä syntipukkeja muista ihmisryhmistä", Farr selittää. "Tämän vuoksi ongelma nousee tavallista vahvemmin esille taloudellisesti heikkona aikana."

Samainen ajattelumalli on Farrin mukaan johtanut siihen, että Iso-Britannian tarve erottua EU:sta omana valtiona on nyt suurempi kuin aikaisemmin.

Muutos asenteissa näkyy tilastoissa selvästi. BBC:n tekemän tutkimuksen mukaan niiden ihmisten määrä, jotka uskovat monikulttuurisuuden tekevän maasta paremman paikan on romahtanut muutamassa vuodessa. Samalla sekä Britannian itsenäisyyspuolueen ja äärioikeistolaisen kansallispuolueen kannatus on noussut jonkin verran.

Farr löytää yhden syyllisen asenteiden kiristymiseen Iso-Britannian lehdistöstä. "Tabloideilla on tapana vahvistaa hysteriaa. On helppoa säikytellä ihmisiä maahanmuuton kaltaisilla ilmiöillä."

Toistaiseksi Iso-Britannia ei ole radikaalisti muuttanut suhteellisen avointa maahanmuuttopolitiikkaansa, mutta sen peräänkuuluttajia löytyy aikaisempaa enemmän.

Samansuuntaista liikehdintää on havaittavissa muuallakin. Nationalistiset puolueet ja ryhmittymät ovat kasvattaneet kannatustaan ja vaikutusvaltaansa kaikkialla Euroopassa Ruotsista Ranskaan ja Benelux-maista Balkanille.

Eurooppalaisia ääriliikkeitä tutkineen Helsingin yliopiston valtiotieteen emeritusprofessorin Tuomo Martikaisen mukaan oikeistopopulismin asialista vetoaa taitavasti niin perinteisen vasemmiston kuin perinteisen oikeiston kannattajakuntiin.

Joissakin maissa ulkomaalaisvastaisuus näkyy toisia selkeämmin. Esimerkiksi Norjan vuoden 2009 parlamenttivaaleissa oikeistopopulistinen Edistyspuolue (Fremskrittpartiet) sai peräti 23 prosenttia äänistä ja on tällä hetkellä maan toiseksi suurin puolue. Tanskassa puolestaan maahanmuuttokriittinen Tanskan kansanpuolue (Dansk Folkeparti) sai vuoden 2007 kansankäräjävaaleissa noin 14 prosentin kannatuksen.

"Kansanpuolue on hallituksen ulkopuolella tukenut porvarillista vähemmistöhallitusta sillä seurauksella, että hallitus on viime vuosina tiukentanut entisestään maahanmuuttopolitiikkaansa", Martikainen sanoo.

Vuoden 2010 lopussa Tanskassa sovittiinkin uudesta maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmästä, joka vaikeuttaa perheenyhdistämisiä sekä avioitumista ulkomaalaisen kanssa. Tiukennukset koskevat eritoten alle 24-vuotiaita nuoria. Esimerkiksi nuori ulkomaalaisen kandidaatin tutkinnon suorittanut, ulkomailla asiantuntijatehtävissä työkokemusta kartuttanut ei pääse Tanskaan, mikäli hän ei puhu sujuvasti mitään skandinaavista kieltä tai jotain Euroopan pääkielistä.

Martikaisen mukaan maahanmuuttokriittisyyden nousua on selvästi havaittavissa myös Ranskassa, Italiassa, Itävallassa ja Belgiassa.

Myös perussuomalaisten nousu Suomessa voidaan liittää osaksi samaista globalisoitumiseen kyynisesti suhtautuvaa maailmankuvaa. Vähemmistöjen käyttäminen taloudellisen romahduksen syntipukkina on euroopanlaajuinen ilmiö.

Tarve tukeutua kansalliseen identiteettiin taloudellisen kriisin jälkimainingeissa on kuitenkin ongelmallista, koska vuonna 2011 on ylipäätään vaikea uskoa sellaisen olemassaoloon. Etninen moninaisuus on tuskin häviämässä Iso-Britanniasta mihinkään, sillä se on monella tavalla täysin sulautunut valtakulttuuriin.

Valvonta lisääntyy

Britanniassa pelko on johtanut valvonnan lisääntymiseen.

Kevään alussa Newcastleen saapunut ruotsalainen vaihto-oppilas Andrea Stiggson kertoo lähestulkoon orwellilaisesta tilanteesta, johon hän oli joutunut valvontakameroiden vuoksi.

"Olin vienyt kupin kahvia tietokoneluokkaan, ja sain välittömästi sähköpostiini vihaisen viestin yliopistolta", Stiggson naurahtaa. "Minut oli tunnistettu valvontanauhojen perusteella, ja sain siksi määräyksen saapua toimistolle pyytämään virallisesti anteeksi tekoani."

Jo vuonna 2009 Yhdistyneissä kuningaskunnissa oli enemmän valvontakameroita kuin missään muualla maailmassa, mikä sai The Guardian -lehden julistamaan koko valtion sarkastiseen sävyyn "maailman vakoilupääkaupungiksi".

Joka nurkan takaa kurkistavat kamerat tuntuvat entisestään alleviivaavan hermostunutta ilmapiiriä. Mediassa varoitellaan erityisesti siitä, että kasvanut nuorisotyöttömyys saattaa johtaa rötöstelyn lisääntymiseen tulevan vuoden aikana.

Kiinnostavaa on se, että rikollisuuden määrä on ollut maassa kuluneen vuosikymmenen ajan laskussa. Valvonnan määrä näyttäisi tästä huolimatta jatkavan tasaista kasvuaan.

Korrektiutta päivänvalossa

Lontoossa 2007 tapahtuneet pommi-iskut toivat maahanmuuttokeskusteluun ajatuksen mahdollisesta turvallisuusuhasta ja länsimaisen kulttuurin törmäyksestä islamin kanssa.

Martin Farr kuitenkin uskoo, että ideologisen eripuran juuret olivat nähtävissä jo 80-luvun lopulla, jolloin kirjailija Salman Rushdien jumalanpilkaksi tulkittu Saatanalliset säkeet -teos nostatti suuren kohun arabimaissa.

Miten sitten on mahdollista selvittää, näkyvätkö nuo jännitteet myös käytännön tasolla? Asiaa lienee parasta kysyä maahanmuuttajilta itseltään.

Atikah Mohamed Halim on muuttanut Newcastleen Malesiasta. Hän myöntää, että kanssakäyminen paikallisten kanssa on silloin tällöin hieman hankalaa erilaisten arvomaailmojen vuoksi.

"Esimerkiksi abortin kaltaisista eettisistä kysymyksistä keskustelu saattaa osoittautua hankalaksi", Halim naurahtaa. "Nuo tilanteet johtavat helposti vaivautuneisiin hiljaisuuksiin."

Ongelmallisempana lääketieteen opiskelija pitää kuitenkin sitä, että tietyistä asioista keskustelu edellyttäisi myös jonkinlaisen sanattoman sopimuksen rikkomista.

"Britit eivät juuri halua jutella kulttuurisista eroista. Kyse on ehkä siitä, että molemmat osapuolet pelkäävät sanovansa jotakin epäkorrektia."

Iranista kotoisin olevan Maximilian Sucren tilanteesta sitä vastoin tekee vielä astetta ironisemman se, että mies ei kannata mitään uskontoa. Pelkästään miehen kansallisuus on kuitenkin omiaan herättämään epäluuloa.

"Käydessäni vaihtamassa rahaa tietoni käydään läpi hyvin tarkasti. Samassa jonossa olevilta briteiltä ei edes kysytä henkilöllisyystodistusta."

Sucre on Halimin kanssa samaa mieltä siitä, että paikalliset ovat lähes poikkeuksetta päällisin puolin kohteliaita. Turhautuminen purkautuu vasta, kun alkoholi tulee mukaan kuvioihin.

"Ihmiset saattavat tulla huutamaan solvauksia, mutta tätä ei tapahdu koskaan päiväsaikaan", Sucre painottaa.

Myöhemmin Newcastlen hämärtyvässä illassa humaltunut brittimies luennoi paikallisen pubin edessä joukolle vaihto-opiskelijoita, miten Britanniaan ei mahdu enempää ulkomaalaisia hyväksikäyttämään maan resursseja. Läheiseen lyhtypylvääseen kiinnitetty valvontakamera seuraa tilanteen kehittymistä passiivisesti.

Teksti:TUOMASJALAMO

Kuva:ALEXANDER WILSON