Ajassa
27.11.2013

pönöttäen ja pöydän alla

  • TYYn hallitus 2013 eli Henna Henriksson (edessä), Juho Wilska (vas.), Heikki Isotalo, Aku Kähkönen, Essi Karvonen, Tero Ahlgren ja Petra Peltonen juhlatunnelmissa.

Haalarit tai iltapuku, punssi tai silli – akateemisessa juhlakulttuurissa tärkeintä on väkevä perinnetietoisuus ja tiukka omanarvontunto.

Sitsit

Sitsit on akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, lauletaan ja kumotaan snapseja. Alun perin sitsaaminen kuului vain svenska talande ylioppilaiden bilevalikoimaan, mutta sittemmin tavan ovat omaksuneet myös suomenkieliset opiskelijat. Perinnepuritaanit ovat tosin edelleen sitä mieltä, että sitsit pitäisi säilyttää rannikkokaupunkien etuoikeutena, koska sisämaassa sitsaaminen on pyhäinhäväistys.

Sitseillä ruoka on jäähtynyttä ja se syödään muovikiposta. Pöydästä saa nousta vain virallisen tauon aikana, ja salonkikelvottomasta käytöksestä rangaistaan. Juomalaulujen lyriikat loukkaavat tasapuolisesti eri vähemmistöjä, kansallisuuksia, sukupuolisiveyttä ja yleistä oikeustajua. Jossain vaiheessa iltaa sitsikansa keinuu kontallaan pöydän alla, mikä sekin kuuluu juhlan käsikirjoitukseen.

Tiukasta kaavastaan huolimatta sitsikulttuuri sallii myös yllättävän luovuuden. Tiettävästi sitsattu on muun muassa Publicumin hississä. Skål för glada minnen.

Aurasoudut

Koe palanen brittiläisten eliittiyliopistojen henkeä Turussa, kun ylioppilaskunnat soutavat toisistaan mittaa Aurajoen aalloilla. Traditiotietoisen ykkösriento: ensimmäiset Aurasoudut järjestettiin jo vuonna 1927.

Vuosijuhlat

Akateemisen vuoden kohokohta. Hämmentävä yhdistelmä glamoröösiä jäykistelyä ja sodomalais–gomorralaista tapainturmelusta. Vuosipäiviään juhlistavat niin ainejärjestöt, tiedekuntajärjestöt, osakunnat kuin itse TYYkin.

Vuosijuhlissa tärkeintä on arvokas etiketti ja moitteeton ulkomuoto. Nillityksen taso vaihtelee, mutta useimmiten pukukoodi on frakki tai iltapuku. Kanssajuhlijoiden etiketistä lipsumisen määrä rankataan illan avaavassa cocktail-tilaisuudessa. Kenen korkkari on kärjestä avoin? Pilkistääkö puvun alta värillinen paita? Koskettaako kunnianauha ihoa? Paheksun!

Itse juhlassa ruoka on hyvää, puheenpitäjät arvovaltaisia ja usko oman järjestön ylivertaisuuteen vankka. Juhlijoiden käytös alkaa lipsua alkuruoan jälkeen. Jossain vaiheessa iltaa jokin vääjäämätön akateeminen luonnonlaki saa juhlakansan askartelemaan päihinsä lautasliinakorvat. Niiden taittelun taitavat saavat roppakaupalla perinnetuntemuspisteitä. Jatkoilla kaikki fiineys on muisto vain, silmät punoittavat huulia ruusuisemmin ja joku juottaa professorille munatotia kanisterista.

Sillis

Silliaamiainen eli sillis on vuosijuhlien virallinen jatkopäivä ja ihmisen parasta aikaa. Jos valheellinen sivistyneisyyden naamio on jostain syystä kestänyt läpi koko vuosijuhlan, viimeistään sillis murskaa sen kuin halvan kipsimaskin. Silliksellä mätetään epäterveellistä ja -määräistä ruokaa, liuotetaan krapula uuden nousun tieltä ja puhutaan vuoden väsyneimmät jutut. Ja saunotaan. Meininkiä ylevöittää se, että edeltävän illan sitkeimmät kemuajat röhnäävät mukana juhlatamineissaan. Silliäkin on yleensä tarjolla. Perinne on lähtöisin Ruotsista. Se, kenen tekee krapulassa mieli syödä raakaa kalaa, säilyy hyvin varjeltuna mysteerinä.

Laskiainen

Pue lämpökerrasto haalarin alle, syö pullaa ja osallistu pulkkakilpaan Vartiovuorenmäellä. Mäkeä lasketaan, oli lunta tai ei.

Vappu

Vappu, tuo ylioppilaiden joulu, uusi vuosi ja juhannus yhdessä viikossa! (Teekkareilla viikkoja menee vähintään kaksi.) Ensimmäiset päivät ovat yhtä hulppeaa keväthuumaa, mutta itse vappuaatto on aina pettymys. Viikon tissuttelun jälkeen booli maistuu imelältä pahvilta ja heikosti strukturoitu hortoilu alkaa kyllästyttää. Taidemuseonmäen valkolakkimeri palauttaa konahtaneeseen tunnelmaan ripauksen euforiaa, mutta loppuilta on viimevuotista ilmapalloa muistuttava lurpsahtanut antikliimaksi. Useimpien turnauskestävyys simahtaa sohvalle ennen yhdeksää, ja loput kommunikoivat enää satunnaisin urahduksin.

Viikon kruunaa vappupäivän piknik Vartiovuorenmäellä. Ystävien ympäröimä pellavaliina, kuohkeaa pannacottaa ja kevään ensimmäinen t-paitakeli! Tai sitten kylmää pitsaa ja lämmintä skumppaa räntäsateessa. Varaa illaksi huono leffa ja viikon viimeinen roskaruokasatsi. Ne ovat benji-köytesi, kun putoat takaisin arkeen.

Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto

Vapun jälkeen ylioppilaan elämä seestyy, mutta valon päässä siintää vielä yksi tunneli. AATU, Turun vastine Hämeenkadun approlle, päättää akateemisen juhlakauden toukokuun puolivälissä. Katukuppiloiden sijaan AATUssa kierretään Aurajoen ravintolalaivoja. Kuka tahansa pystyy kirjoittamaan gradun, mutta kenestä on siemailemaan itsensä Aurajokikarhuksi, saati Hinaajaksi?

Bonusjuhla: kokous!

Puku päälle, rusetti kireälle ja linjaamaan! Yliopistomaailman railakkaimmat karkelot koetaan kokouspöydän ympärillä. Oman ainejärjestön vuosikokouksen pituus on ylioppilaan ylin ylpeydenaihe. Yhdeksän tuntia ja 18 minuuttia? Täydet kymmenen? Mikäs sen mukavampaa. Ken kehtaa korkata jo ilmoitusasioissa, kuka himmailee metaan saakka? Villeimmät juhlaeläimet suorittavat lopuksi suljetun lippuäänestyksen, juovat yhden tähden jallua ja perustavat työryhmän.

Teksti: Milla Ikonen

Kuvat: Hermanni Piltti