Ajassa
04.09.2014

Ristiriitojen Israel

Teksti:
Saara Järviö
Kuvat:
Konsta Hormia

Tuhansia kuolleita, kokonaisia naapurustoja maan tasalla, elinikäisiä traumoja. Israelin heinäkuussa aloittama operaatio Gazassa on tehnyt valtavasti tuhoa palestiinalaisten keskuudessa, eikä loppua tunnu näkyvän. Modernin ja hyvin varustellun valtion hyökkäys jo valmiiksi heikkoon Gazaan on aiheuttanut paljon suuttumusta. Israel kuitenkin uskoo missioonsa. Mistä sen armeija syntyy ja minkä mukaan se taistelee?

Israel on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin lisäksi armeijan luvattu maa. Armeija on tärkeä osa yhteiskuntaa ja läsnä arjessa lähes kaikkialla. Israelilaisille armeijan jatkuva läsnäolo on täysin luonnollista. Ja miksi ei olisi – sotilasjoukothan suojelevat maan juutalaisväestöä.

Kaikkialle levittäytyvät asevoimat vaativat myös paljon sotilaita. Israelissa asepalvelus onkin pakollinen kaikille nuorille. Useita vuosia kestävä palvelus kuulostaa suomalaisesta rankalle, mutta israelilaisille se on itsestäänselvyys. 

Palvelusaika ei myöskään ole pelkkää marssimista, vaan lomia ja työmahdollisuuksia on paljon. Lisäksi armeija tarjoaa monia alennuksia, etuja ja jopa opetustoimintaa sotilaidensa hyväksi. 

Rakkaat suojelijat

”Suomessa armeija on ihan eri asia kuin Israelissa”, selittää Josi, 22. ”Israelille se on elinehto, muuten maata ei enää ole.” 

Josi on muiden israelilaisnuorten tapaan mennyt armeijaan suoraan lukiosta, 17-vuotiaana. Tytöille palvelusaika on kaksi vuotta, pojille kolme. Upseerikouluun edenneelle Josille palvelus venyy tästä vielä vuodella. 

Kymmenen kuukauden päästä takana on 1460 aamua. Pitkän palveluksen jälkeen nollaus on tarpeen. Suurin osa nuorista sotilaista lähtee pitkälle matkalle Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. 

Israelilaiset rakastavat armeijaansa. Sotilaat kadulla ilahduttavat, ja erityisesti taistelijoita arvostetaan. ”Äidit vertailevat poikien armeijakokemuksia ja ovat ylpeitä siitä, mitä pojat tekevät siellä”, kertoo Josi.

Hänenkin vanhempansa olivat ylpeitä pojan ylenemisestä upseeriksi. Nuoret menevät mielellään armeijaan, vaikka Josi sanookin armeijan olevan alussa rankkaa. 

”Armeija on tärkeä ja se pitää hoitaa, vaikka välillä on vaikeaa. Jonkun on suojeltava meitä.” 

Armeija ottaa ja antaa

Israelilaisnuorten parhaat vuodet kuluvat siis armeijassa. Asepalvelus on kuitenkin hyvin erilaista kuin Suomessa. Lomia on enemmän, ja joissain asemissa kotiin pääsee joka ilta. Urapolkuja löytyy toimistohommista opettamisen kautta taistelijoihin. Eikä työtä tehdä ilman korvausta: armeija maksaa palkkaa 150–200 euroa kuukaudessa.

Taloudellisten etujen ohella armeija tarjoaa myös kasvatusta ja neuvontaa. Armeijassa on oma kenraali ja osasto, jotka vastaavat opetuksesta ja kulttuurista. Osaston jäsenet ovat jakautuneet armeijan kaikkiin yksikköihin, joissa he järjestävät muun muassa erilaisia kulttuuriopintoja sekä retkiä museoihin ja historiallisesti merkittäviin kohteisiin.
 
Opetuksen kautta lisätään motivaatiota ja opetetaan kansallisia arvoja ja moraalia. Joukot myös tukevat nuoria sotilaita vaikeissa paikoissa elämäntaitojen opettamisen ja yleisen neuvomisen kautta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oppia niin kutsuttu eettinen koodi.

Eettinen koodi

Varusmiesaikana kaikille opetetaan armeijan eettinen koodi. Kyseinen IDF Spirit pitää sisällään arvoja ja käskyjä ja jakautuu kolmeen pääkohtaan sekä kymmeneen alempaan arvoon. Se perustuu armeijan, Israelin ja juutalaisten arvoihin sekä universaaleihin moraaliarvoihin. 

Eettinen koodi velvoittaa jokaista armeijaan kuuluvaa taistelemaan kaikin voimin ja jopa oman henkensä kustannuksella valtionsa puolesta. Se listaa ihailtavia arvoja ja periaatteita, joita sotilaiden tulee noudattaa kaikkialla.

Pääkohdat ovat valtion, sen kansalaisten ja asukkaiden puolustus, rakkaus ja uskollisuus kotimaata kohtaan sekä ihmisarvon puolustaminen. Koodisto vaatii täyttä omistautumista ja sitoutumista maan turvallisuuden ja olemassaolon turvaamiseksi. 

Kolmas pääarvoista on ihmisarvon puolustaminen: armeija ja sotilaat ovat velvoitettuja suojelemaan ihmisarvoa riippumatta rodusta, kansallisuudesta, sukupuolesta tai asemasta. 

Muita arvoja ovat muun muassa vastuullisuus, luotettavuus, aseiden käyttö vain pakon edessä sekä toverillisuus. Yksi arvoista on ”purity of arms”, jonka mukaan aseita tulee käyttää vain sen verran kun on pakko ja vain mission tavoitteen mukaisesti. 

Israelilaissotilaat eivät saa vahingoittaa siviilejä ja ovat velvoitettuja välttämään kaikkea näiden elämää, ruumista, ihmisarvoa tai omaisuutta vahingoittavaa toimintaa. Myös elämän suojeleminen lukeutuu koodin määrittämiin periaatteisiin. IDF Spiritin mukaan kaiken toiminnan täytyy huomioida se, että ihmiselämä on arvoista tärkein. 
 

Miten käy ihmisarvon?

Israelin armeijan kaikki toiminta pohjaa sen eettiseen koodiin. Se on perusta jokaisen sotilaan toiminnalle käytöksestä itsearviontiin. Myös Gazan operaation voi nähdä jossain määrin noudattavan näitä periaatteita. 

Kaksi ensimmäistä pääarvoa toteutuvatkin operaatiossa erinomaisesti. Heinäkuussa konfliktin alkaessa Israel puolusti järkähtämättömästi omia kansalaisiaan Hamasin pommeilta. Tilanteen eskaloituessa se ryhtyi maahyökkäykseen Gazan kaistaleella. Sotilaat kutsuttiin reservistä rintamalle puolustamaan maataan. 

Ristiriidassa Israelin toiminnan kanssa on kolmas pääarvo. On vaikea nähdä, miten armeija suojelee ihmisarvoa hyökkäämällä tiiviisti asutetulle, lähes puolustuskyvyttömälle alueelle. Gazassa kuolleista suurin osa on siviilejä. Alueen 1,8 miljoonasta asukkaasta lähes puolet on lapsia, joita on kuollut konfliktissa yli neljäsataa. 

Erityisen kritisoituja ovat olleet Israelin tekemät iskut YK:n ylläpitämiin kouluihin ja suojiin. Nämä tuntuvat olevan räikeästi ristiriidassa sen kanssa, että siviilien vahingoittamista tulee välttää.

Ei voida kuitenkaan sanoa, että Israel olisi täysin laiminlyönyt siviilien suojelun. Israel on huomioinut toiminnassaan siviilit muun muassa varoitussoitoin, tekstiviestein, lentolehtisin ja lähettämällä varoitusohjuksia ennen iskuja. 

Toisaalta tilannetta vaikeuttaa myös Hamasin käytäntö käyttää siviilejä ihmiskilpinä. Lähettämällä ohjuksia koulun vierestä yritetään välttää kostoiskut.

Monimutkainen tilanne näyttäytyy erilaisena eri osapuolten silmin katsottuna. Israel on hyökännyt Gazan alueelle ja tehnyt vakavia iskuja paikkoihin, joihin siviilit ovat paenneet. Toisaalta taas Hamas käyttää sumeilematta siviilejä kilpenään uhaten samalla Israelilaisia ohjuksillaan. 

Israelin armeijan eettisen koodin toteutumista onkin vaikea arvioida. Ihmishenki on aina korvaamaton, minkä allekirjoittaa myös Israelin armeija. Sodankäynti Gazan kaistaleella on silti useimpien israelilaisten mielestä oikeutettua puolustautumista.        

Sivullisen silmin sekä Israelin että Hamasin toiminta on todella tuomittavaa, sillä sota tuottaa rajattomasti kärsimystä ja kipua viattomille siviileille.