Ajassa
26.03.2009

Synti saapuu kaupunkiin

Vice on ehkä maailman tärkein lehti. Nyt sitä saa myös Turusta.

Oletko koskaan törmännyt kaupalliseen lehteen, jonka artikkelit perehdyttäisivät yksityiskohtaisesti vastakeksittyihin huumeisiin, oikeaoppiseen pillun nuolemiseen tai istukkaomeletin valmistamiseen? Kuinka usein tulee luettua bagdadilaisesta heavy metallista, muslimipornosta tai hautausmailla asuvista kulteista?
Tietääkseni vain Vice on tarjonnut sivuillaan kaiken tämän ja paljon muuta. Lehti syntyi vuonna 1994 paikallislehtenä Voice of Montreal ja levisi vuotta myöhemmin maailmalle.
Kanadalaisten nistien työllistämisohjelman tuloksena syntyneeksi lehdeksi tarina on uskomaton.

Hunningolle ajautuneiden pöytälaatikkokirjoittajien paikallissanomalehdestä on reilussa kymmenessä vuodessa tullut maailmanlaajuinen tyyliraamattu, kartoittamattoman kulttuurin tarkin tutka, kiiltäväpaperinen paketti huutonauruviihdettä ja vaiettua tietoa.
Lehteä painetaan ja jaetaan ilmaiseksi nimekkäiden muotifirmojen mainostuloilla. Seassa vittuillaan avoimesti muotipelleille ja suurille firmoille. Mikään ei ole pyhää tai koskematonta.

Vice käsitteli ilmestyessään tiukasti kirjoittajia ympäröivää maailmaa: päihteitä, musiikkia, rikollisuutta, pop-kulttuuria ja seksiä. Näitä teemoja se kartoittaa edelleen, mutta kirjo on kasvanut muun muassa politiikkaan, uskontoon ja ilmastonmuutokseen. Mukana on myös oikeasti fiksuja ja vakavia juttuja.
Lehti on onnistunut pysymään aina hiukan aikaa edellä ja osaa yllättää. Kerran mukana tuli American Apparelin kalsarit.

Vice etsii alakulttuurien totuutta, yhteiskunnallisia rajapintoja ja informaatioaukkoja lähes maanisella uteliaisuudella. Välillä aiheet keikkuvat sekä lain että hyvän maun rajoilla, mutta juuri siksi ne toimivat.
Suuressa maailmassa vastaavaan human interest -journalismiin voi kenties törmätä, mutta Suomessa lehti on varmasti ainoa laatuaan – tuntui ansiokas Image tai kekseliäs Nyt-liite kuinka rohkealta ja uraauurtavalta tahansa.
Maailmalla Vice-lehdestä on tullut niin iso juttu, että sitä kytätään ilmestymispäivän aikoihin oikeissa paikoissa. Levikki ei ole kovin suuri ja lehti viedään käsistä. Vice on tarkka jakelupaikoistaan: liikkeet ovat usein pieniä ja putiikin asenteen tulee olla kohdallaan.

Vuonna 2005 Tukholman päämaja saatiin vakuuttuneeksi siitä, ettei Tampere ole surkea tuppukylä. Vicea lähetettiin tuhti annos paikalliseen skeittikauppaan. Auton puutteessa lehti levisi aluksi jalat ja kädet maitohapoilla. Tatuoijat ja levykauppiaat ottivat lehtipinkan vastaan joka kerta innostuneemmin.
Uskoakseni olimme Vicesta samaa mieltä. Ihmisten piti saada tietää.

Teksti: Jantso Jokelin
Kuva: Vice

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)