Ajassa
14.11.2012

Syötäväksi kasvatettujen jäljillä

  • Elina Lappalainen kannustaa kulutustottumusten muuttamiseen mutta haluaa jättää päätöksen Syötäväksi kasvatetut -lukijalle. Hänen mielestään romantisoitu tuotanto mainoksissa on kaukana todellisuudesta.

Elina Lappalainen liputtaa lihan tietoisen kuluttamisen ja raaka-aineiden arvostamisen puolesta.

Syömämme ruoan ja erityisesti lihan alkuperä kiinnostaa yhä useampia.

Viime vuosina keskustelua asiasta on herättänyt muun muassa Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä, jonka hätkähdyttävä katsaus Yhdysvaltojen lihateollisuuteen avasi monien silmät. Suomesta vastaava teos on puuttunut.

Nyt sellainen löytyy. Elina Lappalaisen tuore tietokirja Syötäväksi kasvatetut ruotii suomalaista eläinten tehotuotantoa kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Teos voitti vuoden Tieto-Finlandia palkinnon, ja se palkittiin lokakuun lopulla aikakauslehti Kanavan ja Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinnolla. 10 000 euron arvoinen palkinto jaetaan vuosittain vuoden parhaalle tietokirjalle.

"Tällaista kirjaa ei Suomessa ole ollut, joten lähdin tietoisesti täyttämään aukkoa", Talouselämä-lehden toimittajana työskentelevä Lappalainen kertoo.

"Sille on tarvetta ja myös markkinat, koska kuluttajat ovat niin etääntyneitä ruoantuotannosta."

Kasvista vai luomua?

Kirjassaan Lappalainen käy läpi suomalaisten kanojen, sikojen ja nautojen elämän hyvine ja huonoine vaiheineen. Vaikka kansainvälisessä vertailussa moni asia on suomalaisessa eläintuotannossa suhteellisen hyvin, harhaluulo suomalaisesta lihasta "melkein luomuna" saa kyytiä.

Tiesitkö, että puolet kanojen untuvikoista tapetaan turhina? Tai että vasikoiden sarvenalut poltetaan usein kolvilla ilman kivunlievitystä? Yli puolet lehmistä viettää koko talvikauden päästään liikkumisen estävään parteen kytkettynä, kuulostaako tutulta?

Voimakkaita tunteita herättävästä aiheesta huolimatta Syötäväksi kasvatetut on saanut osakseen pelkästään hyvää palautetta, mikä on Lappalaisen mukaan vähän hämmentävääkin.

"Sitä en ole kuullut, että kukaan olisi jättänyt lihansyöntiä kirjan vuoksi", hän myöntää.

"Monet kasvissyöjäystäväni ovat kyllä siirtyneet esimerkiksi kananmunissa ja maidossa luomutuotteisiin."

Kasvissyöntiä Lappalainen pitää hyvänä ja varteenotettavana vaihtoehtona, mutta haluaa jättää päätöksen kulutustottumusten muuttamisesta lukijalle. Ensisijaisesti hän kannustaa tiedostamaan omat kulutuspäätökset ja arvostamaan raaka-aineita.

Lappalainen itse syö kyllä lihaa, mutta valitsee tarkkaan, mitä ostaa.

"Riittävän hyvä" ei riitä

Syötäväksi kasvatetut maalaa kuvan teollisuudenalasta, jossa tyydytään usein "riittävän hyvään".

Erityisesti EU:sta tulleet säännökset ja esimerkiksi kanojen virikehäkkien kielto ovat edistäneet tilannetta, mutta varsinainen työ on Lappalaisen mukaan vasta alkanut.

"Liha-alalla muutos lähti käyntiin oikeastaan vasta pari vuotta sitten. Parannettavaa on vielä todella paljon", hän kertoo.

"Markkinoille pitäisi tulla enemmän vaihtoehtoja niin pian kuin mahdollista, jo parissa vuodessa. Odotan hyvin nopeita reaktioita lihayhtiöiltä."

Vuodelta 1996 peräisin oleva Suomen eläinsuojelulaki kaipaisi sekin kipeästi uudistamista, joten vastuu on myös lainsäätäjillä.

Jossain tapauksissa kyse on isoista ja monimutkaisista muutoksista. Emakkosikojen pitäminen ahtaissa porsitushäkeissä on yleinen käytäntö, mutta tilojen uusiminen ajaisi valmiiksi taloudellisissa vaikeuksissa olevaa sikataloutta entistä ahtaammalle.

Lappalaisen mukaan muutoksia pitäisikin vauhdittaa muun muassa luomalla taloudellisia kannustimia eläinten hyvinvoinnille.

Ongelmia viestinnässä ja asenteissa

Kuluttajia harhaanjohtava mainonta on Lappalaisen mielestä myös ongelma. Esimerkiksi Valio mainostaa kaikkea maitoaan onnellisilla lehmillä, mutta ripuliin kuolevista vasikoista ja talveksi sisälle parteen kytketyistä lehmistä ei koskaan kerrota.

"Kun mainosten romantisoidun tuotannon ja todellisuuden välillä on iso kuilu, kuluttajat eivät enää tiedä millaista normaalituotanto on. Silloin tavallisenkin tilan olot voivat hätkähdyttää", Lappalainen huomauttaa.

Hampaaton maatalousjournalismi on osa ongelmaa.

"Suomalaiset toimittajat eivät ole paljoa vierailleet tiloilla niin, että hyvinvointiin olisi kiinnitetty huomiota."

Lappalainen toivookin näkevänsä tulevaisuudessa lisää tutkivaa journalismia. Tiloilla voitaisiin käydä yhdessä eläinlääkäreiden kanssa ja yritysvastuuta penkoa tarkemmin. Toteutuvatko yhtiöiden lupaukset käytännössä?

Asiaa hankaloittavat osaltaan kuluttajien valikoivat standardit. Lappalainen ihmettelee, miten kahvin, kaakaon tai puuvillan tuotannossa yrityksiltä osataan jo vaatia vastuullisuutta, mutta lihan kohdalla sertifiointeja ei ole ja vastuullisuudelta ummistetaan silmät.

"Se on mukavuudenhalua ja itsekkyyttä, tietoista itsensä etäännyttämistä asiasta, joka on hankala ja ikävä. Oma mielihyvä ajaa päätöksentekoa", Lappalainen toteaa.

Keskustelun kautta muutoksiin

Syötäväksi kasvatetut on tarkoitettu herättämään keskustelua ja pohdintaa aiheesta, joka koskee kaikkia mutta jota kaikki eivät halua ajatella.

"Mikä on eläimen arvo? Mitä on riittävä hyvinvointi? Millainen eläinsuojelulaki Suomessa pitäisi olla? Mitä me haluamme kuluttajina?" Lappalainen listaa päätettävien asioiden määrää.

Lappalainen toivookin avointa ja rakentavaa keskustelua, jossa vastapuolta ei lokeroitaisi kettutyttöyden kaltaisilla leimoilla. Vain sillä saadaan aikaan muutoksia lihateollisuuden käytäntöihin ja tarjontaa parannettua.

"Kuluttajana koen hankalaksi, että kaupassa on niin vähän vaihtoehtoja. Kuluttajille pitäisi olla vaihtoehtona hyvinvointimerkittyjä tuotteita, joissa eläinten olot ylittäisivät selvästi perustason", Lappalainen sanoo.

Tällä hetkellä kuluttajan on mahdoton tietää, tulevatko liha ja muut tuotteet hyvältä vai heikommalta tilalta. Lappalainen toivoisikin kauppoihin vapaan possun lihaa ja vapaan lehmän maitoa - vapaan kanan munien tapaan.

"Haluan, että eläimillä on hyvä elämä ja ne saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään", Lappalainen summaa kaipaamansa tuotekategorian pääkriteerit.

Kun lihan on tuotettu eettisesti ja siitä viestitetään rehellisesti, lopullinen vastuu siirtyy kuluttajille.

Laajamittainen eettinen tuotanto ei ole mahdollista ennen kuin sen puolesta äänestetään lompakolla.

TEKSTI: ALEKSANDR MANZOS

KUVA: TARU UKKOLA

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012)

Lisätietoja:

www.syotavaksikasvatetut.fi

EDIT: 23.11. lisätty lause "Teos voitti vuoden Tieto-Finlandia palkinnon".