Ajassa
20.02.2014

Talvipalatsi

Teksti:
Teksti: Joel Haapamäki & Susanne Salmi       Kuvat:  Lauri Hannus & Joel Haapamäki

Tylkkärin toimittajat lähtivät kesämökille keskellä talvea. He löysivät käsiaseen, totaalisen pimeyden ja kaupungista kadonneen rauhan.

Leevi & the Leavingsin tuotannosta on syyttä jäänyt vähemmälle huomiolle kappale nimeltä Koko talvi kesämökillä. Tragikoominen kolmeminuuttinen kertoo tarinan pariskunnasta, joka on paennut viettämään talvea mökille. Lyriikoissa muun muassa vaihdetaan polkupyörä koiravaljakkoon ja manataan lämmityspuuhissa palanutta saunaa.

Autossa vaimeana soljuva kappale herkistää mielemme. On helmikuinen lauantaiaamu, ja olemme ystävinemme matkalla kohti mökkiviikonloppua. Määränpäämme on 30 kilometriä Turusta luoteeseen sijaitseva Mynämäki. Piskuisen kunnan merkittävin vesistö on Saaristomereen kuuluva Mynälahti, jonka rannalla majoitumme.

Selvitäksemme reissusta kunnialla olemme ottaneet mukaan yllin kyllin ruokaa, juomaa ja lämpimiä vaatteita. Auton takakontista löytyy myös talviurheiluvälineitä lumilaudasta pilkkivapaan. Matkalukemisenamme on Pertti ja Maarit Alasuutarin kirjoittama Mökkihulluus. Olemme valmiita.

Jos pilkon pienemmiksi halot, niillä lämmittää voin mökin

Mökin tärkeät elementit – rauha, vapaus, luonto, vesi ja sauna – liittyvät kokemukseen rentoutumisesta ja virkistymisestä. Mökki on paikka, jossa kerätään ja saadaan voimia.

Yksi Suomen noin puolesta miljoonasta mökkipihasta aukeaa eteemme idyllisenä, joskin vähälumisena. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet plusmiinusnollaan. Tummanharmaa taivas enteilee vesisadetta. Varsinaissuomalaisen talven epämääräisyys konkretisoituu jäisen sohjon ja sieltä täältä pilkottavan nurmikon yhdistelmässä.

Uupuneet retkeläiset ovat silminnähden helpottuneita kutsuvan näköisen rakennuksen edessä. Kookas puumökki muistuttaa enemmän kotoisaa rintamamiestaloa kuin askeettista pirttiä.

Kuskatessamme liioiteltua tavaramääräämme sisään huomaamme nopeasti, että kaipaamamme talven tuntu löytyy mökistä: seinällä roikkuva lämpömittari on miinuksella. Puolet seurueestamme joutuu halkovajareissulle, loput lähtevät tutustumaan tontin fasiliteetteihin.

Saapuessamme vesirajaan käy mukaan otettujen pilkkivälineiden tarpeettomuus selväksi. Railojen halkoma jääkerros vaikuttaa hengenvaarallisen ohuelta, eikä juuri alkanut vesisade ainakaan helpota asiaa. Jään pinnalle puskeva merivesi on ruosteenruskeaa. Niin, Mynälahden kotisivut tosiaan mainitsivat vesistön olevan kuin Itämeri pienoiskoossa – ympäristöongelmineen kaikkineen.

Tilusten tarkastelumme aikana on isännän roolissa toimiva Oskari loihtinut täyden liekin mökin molempiin kamiinoihin. Ennuste lämpötilan noususta on kuitenkin maltillinen.

"Menee muutama tunti, ennen kuin voidaan ottaa takit pois."

mokki2_web

Ruokaakin on luvassa kun puuro lämmitetään

Mökin maailma on jotain aivan erilaista kuin tavallinen arki ja kotona oleminen. Mökillä eletään toisessa todellisuudessa.

Asetuttuamme taloksi ja verhouduttuamme kaikkeen mukana olevaan villaan ryhdymme ruuanlaittoon. Poikkeuksellisen hyvin varustellusta mökkikeittiöstä löytyvät niin tarvittavat kattilat kuin valurautapannu.

Pannun rujo ulkomuoto ja satojen kokkauskertojen jälkeensä jättämät karstat tekevät vaikutuksen seurueeseen.

"Kuvitelkaa mitkä aromit tässä on!"

Väännämme uunin päälle silkasta lämmöntarpeesta ja huomaamme iloksemme, että mökissä on sähkön lisäksi myös juokseva vesi. Ei aikaakaan, kun kattilat ja jauhelihan täyttämä valurautapannu ovat jo liedellä.

Liesituulettimen puute käy ilmi nopeasti. Kokkailu sankassa höyrypilvessä huvittaa, kunnes isäntä huomauttaa, ettei keittiön kamiina vedä. Liedeltä nouseva höyry fuusioituu pian kamiinan köhimään savuun ja keittiöolosuhteiden aiheuttama riemu pelkoon häkämyrkytyksestä.

Isännän elkein Oskari taltuttaa kamiinan nopeasti, ja liedetkin väännetään pienemmälle. Lounas syntyy pienistä vastoinkäymisistä huolimatta alta aikayksikön.

Reissun ensimmäinen ruokailu paljastuu vastoin kaikkia odotuksia todelliseksi gourmet-elämykseksi. Tavanomainen pasta bolognesekin saavuttaa kulinaristisia tasoja, kun se valmistetaan normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Myös aterioinnin yhteydessä korkatuissa suomalaisvalmisteisissa tusinakaljoissa on poikkeuksellisen juhlallinen maku.

Kaikkien ruokailukokemus ei kuitenkaan ole yhtä onnistunut. Seurueeseemme kuuluva Leo päättää jättää oluet myöhempään ja tyytyä veteen. Käy ilmi, että Mynämäen hyisissä putkissa useamman kuukauden seissyt neste ei sovellu sellaisenaan nautittavaksi. Lasin pohjalla lilluvat, alkueläimiä muistuttavat turkoosit hiukkaset noteerataan kuitenkin vasta ruokailun lopuksi.

Myös Leo avaa oluen.

mokki4_web

Missä hitossa me hiukset pestään?

Kuitenkin tavallisinta on, että saunominen jakaa päivän kahteen osaan. Se on päätös päivän mökkipuuhille ja siirtymä illan viettoon ja yhdessäoloon.

Tontin perällä seisoo pikkuruinen torppa. Sen sisälle kätkeytyy sauna, tuo elämän ja kuoleman kehto, suomalaisuuden myyttinen ydin. Liekö joku mökin edellisistä omistajista tullut maailmaan noilla lauteilla?

Torpan ovi ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön. Lukko on joko jäässä tai jumissa.

"Kyllä tähän pitäisi käydä ihan mikä tahansa Abloy-avain", isäntämme kuvailee lukon luotettavuutta, mutta yritykset näyttävät toivottomilta. Taustalla muu seurue hytisee pipot silmillä ja kumisaappaat jalassa. Ovi aukeaa vasta, kun avaimen pyörittely vaihtuu turhautuneeseen riuhtomiseen.

Jos mökkimme onkin poikkeuksellisen hyvätasoisesti varusteltu, saunarakennus hätkähdyttää alkeellisuudellaan. Hyvä niin – tuleehan meidän päästä kosketuksiin mökkeilyyn elimellisesti kuuluvan alkukantaisuuden kanssa.

Kiukaan yhteydessä on suuri tynnyri, jossa on tarkoitus lämmittää pesuvettä. Talvi on kuitenkin tehnyt tehtävänsä: tynnyriin unohtunut vesimassa on umpijäässä. Isäntä on kirosanojen sävyttämästä reaktiostaan päätellen ollut tilanteessa ennenkin.

"Tän sulamisessa kestää koko ilta", hän mumisee ja aiheuttaa kollektiivisen alakulon. Päätämme vetäytyä mökkiin miettimään seuraavaa siirtoamme.

Mutta katso! Kun palaamme parin tunnin kuluttua tarkistamaan tilanteen, on saunarakennus jo lämmennyt. Tynnyrissäkin on vain yksi miltei kiehuvassa vedessä kelluva jääkimpale. Vaatteet lentävät nopeasti nurkkaan rientäessämme nauttimaan perisuomalaisesta kansanhuvista.

Lämpötila käy kuitenkin tukahduttavaksi jo vartissa. Päätämme vaihtaa lauteet luontoon. Saunomisen ja alkoholin yhteisvaikutus taannuttaa meidät primitiiviseen piehtarointiin pihan ainoassa lumikasassa.

Kotvan kuluttua lauteille palaa kylmää kiroava joukkio. Lämpötilan äkkinäisen nousun myötä sadattelu kuitenkin loppuu, ja kasvoille alkaa nousta hymynkareita. Sadistinen mutta palkitseva saunariitti on totisesti jotain, minkä suorittamiseen ei parempaa paikkaa voisi kuvitella.

Talven viettäminen kesämökillä alkaa tuntua yhä paremmalta ajatukselta.

mokki3_web

Lohduttoman pimeä on talvi-ilta

Mökillä oleminen koetaan myös irrottautumiseksi ja vapautumiseksi arjen ihmissuhteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen vaatimuksista ja oletuksista. Mökillä ei tarvitse esiintyä sinä henkilönä, joka on arjen kanssakäymisen minä.

Mynämäkeläinen pimeys on omaa luokkaansa.

Taivaan mukana synkistyvät meri, maa ja mökkiläisten mielentila. Keittiön väräjävä kattovalo aiheuttaa pelokkaimmille sydämentykytyksiä.

Itsesuojeluvaiston ajamina ryhdymme tutkimaan mökistä löytynyttä ilmapistoolia, mutta joudumme palauttamaan sen nopeasti koteloonsa, ettei "käy niin kuin viime kerralla".

Oskari kertoo, että pistooli on vasta löytynyt oltuaan kadoksissa parin vuoden takaisen karkeloinnin jäljiltä. Päätämme totella isäntää mukisematta, sillä käsiaseen hukkaaminen kuulostaa liian rankalta ollakseen enää hauskaa.

Pyssyn lisäksi isännällä on hallussaan arvokasta perimätietoa. Hänen mukaansa lähettyvillä sijaitsee kivi, jonka luona piispa Henrik nousi tuhatkunta vuotta sitten maihin. Paikka on käytävä tarkistamassa – sysipimeässä, totta kai.

Oikeanlaisen tunnelman saavuttamiseksi alkaa välitön spekulointi siitä, kuinka Lallin haamu samoaa lähimetsissä kirves ojossa. Eihän Köyliönjärvellekään ole matkaa kuin alle sata kilometriä.

Uhmakkaasti alkanut ristiretkemme loppuu kuitenkin lyhyeen. Joku on keksinyt asetella mökin ja pyhiinvaelluskohteen väliin perunapellon, jossa kulkeminen on silkkaa kärsimystä. Kellahdettuamme vähintään kolmesti kumoon puistelemme mudat polvista ja korkkaamme povitaskusta löytyneen Leijona-pullon.

Lämmittävä huikka valaa seurueeseemme rohkeutta. Käännämme kurssin kohti rantaviivaa, joka väräjää humisevan metsän ja loputtoman pimeyden takana.

"Mä haluan kohdata pelkoni! Nyt mennään!" hihkuu joukon juniori, joka on erehtynyt katsomaan Twin Peaksia juuri ennen mökille lähtöä. Tassunjäljet lumessa ja alati syvenevä pimeys saavat muidenkin mielikuvituksen laukkaamaan. Hysteerinen kirmailu päättyy naapurin pihaan. Automatisoidut ulkovalot räpsähtävät päälle, ja elämyksiä hamuava joukkiomme palaa mökille nuolemaan näppejään.

Pelottavimmat hetket koetaan lopulta sisätiloissa, kun yksi varomattomista seikkailijoista astuu olohuoneessa vaanivaan hiirenloukkuun.

Miten voimme yli talven kestää?

Matka voi olla ajallisesti ja maantieteellisesti lyhyt, mutta se on silti henkisesti iso siirtymä.

Nukkumapaikkojen jakaminen on oma taiteenlajinsa. Isäntä simahtaa sohvalle pilkkihaalarit päällään, muut löytävät tiensä makuupusseihin.

Yö mökillä tekee univelkaantuneelle opiskelijalle ihmeitä. Sunnuntaiaamua ei varjosta mikään muu kuin tietoisuus lähestyvästä kotiinpaluusta. Yksi näppäilee kitarastaan haikeita säveliä, toiset huijaavat korttipelissään minkä kerkeävät. Tunnelma on kotoisa.

Lopputarkastuksessa onneton saunanovi tekee temppunsa vielä kerran. Takalukkoon napsahtanut uksi ei aukea edes potkimalla. Tulkitsemme tapauksen kehotukseksi palata sivistyksen pariin ja jätämme mysteerin seuraavien mökkivieraiden ratkottavaksi.

Matka Turkuun sujuu rauhaisasti, mutta perille saapuminen tuntuu oudolta. Hiljaisuus vaihtuu urbaaniin meteliin, läpitunkeva pimeys valosaasteeseen. Kotona ei tarvitse tehdä tulta, eikä mikään ole syväjäässä.

Silti tunnemme olomme alakuloisiksi. Vaikkemme ehkä kykenisi muuttamaan koko talveksi kesämökille, on viikonloppu hyisellä maaseudulla tehnyt hyvää. Nyt torpan tarjoama mahdollisuus eskapismiin on kaukana poissa. Ajatus siitä, että seuraava mökkireissu odottaa ehkä vasta monen kuukauden päässä, aiheuttaa surua.

Onneksi lohtu löytyy läheltä. Gösta Sundqvist on sanoittanut kappaleensa viimeistä riviä myöten osuvasti:

Älä lannistu, Anja.

Lainaukset:

Pertti ja Maarit Alasuutari: Mökkihulluus

(Lapin yliopistokustannus, 2010) &

Leevi & the Leavings: Koko talvi kesämökillä

Teksti: Joel Haapamäki & Susanne Salmi
Kuvat: Lauri Hannus & Joel Haapamäki