Ajassa
09.04.2014

Tohtorintutkinto tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia

Tohtoreita valmistui viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin. Turun yliopiston vastaväitelleet kertovat, millaista on elämä karonkan tuolla puolen.

Suomalaisista yliopistoista leivottiin viime vuonna ennätysmäärä tohtoreita. Ylimmän mahdollisen tutkinnon suoritti 1724 henkilöä. Heistä 162 valmistui Turun yliopistosta.

Vuonna 2011 perustetusta Turun yliopiston tutkijakoulusta kerrotaan, että valmistumisnopeuteen vaikuttaa olennaisesti tohtorikoulutettavien saama tutkimusrahoitus. Tohtorikoulutukseen hakeutumista puolestaan edistävät erityisesti innostavat ohjaajat.

Tutkinnon suorittaminen edellyttää vuosien pitkäjänteistä työtä, sitoutuneisuutta ja itsenäistä otetta. Onko väitteleminen vaivan arvoista?

 

Väitöstilaisuudesta työelämään

 

Eniten turkulaisia tohtoreita valmistuu lääketieteellisestä ja matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Jälkimmäisen kasvatteihin kuuluu Jaakko Lehtinen, joka valmistui fysiikan oppiaineesta tammikuussa. Fotoakustiikasta väitellyt Lehtinen kehitti tutkimuksessaan uudenlaisen tavan testata huumepitoisuuksia hiusnäytteistä ja suoraan ilmasta.

Lehtisen väitös on herättänyt kiinnostusta myös yliopiston ulkopuolella. Erityisesti toimittajat soittelevat fyysikolle mielellään. Varsinaisiin työtarjouksiin mediahuomio ei ole johtanut, mutta sellaisille Lehtisellä ei ole tarvettakaan: valmistumisen jälkeen tohtoria odotti kokopäivätyö kaasuanalysaattoreita valmistavassa Gasera Oy:ssä.

Matka akateemisesta maailmasta teollisuusalalle ei ollut pitkä. Vain parin korttelin päässä yliopistolta sijaitseva Gasera työskentelee samojen sovellusten parissa, joita Lehtinen väitöskirjassaan hyödynsi. Sovellusten myynnistä ja markkinoinnista vastaava fyysikko kehuu työnsä olevan kuin häntä varten räätälöityä.

"Väitöskirjaprojektin aikana valkeni, että tahdon töihin teollisuuden pariin. En olisi halunnut koko elämääni tehdä tutkimusta, vaan mieluummin jotain vähän soveltavampaa", Lehtinen kertoo.

"Tiesin jo valmiiksi, että Gaseralla on töissä tohtoriksi valmistuneita. Täällä arvostetaan tutkintoa, ja se vaikuttaa palkkaan ja työnkuvaan."

 

Kasvaako työttömyys?

 

Valtiotieteiden tohtori Ville Laamasen tilanne on hieman erilainen.

"Olen tällä hetkellä työtön tohtori. Teen tutkimussuunnitelmia, kirjoitan artikkeleita, kärkyn sopivia työpaikkoja ja pyrin parantamaan mahdollisuuksiani saada tutkimusrahoitusta", poliittisesta historiasta valmistunut Laamanen kertoo.

"Tutkimustyön jatkaminen on minulle suunnitelma A. Haluan tutkijaksi ja opettajaksi yliopistoon. Uskon kyllä, että se onnistuu."

Laamasen helmikuussa tarkastettu väitös käsittelee kirjailija Olavi Paavolaisen vuonna 1939 tekemää Neuvostoliiton-matkaa. Työllistyminen ei liene kiinni ainakaan väitöskirjan laadusta: Laamanen sai tutkimuksestaan erinomaista palautetta, ja työ on ollut laajasti esillä myös mediassa. Haastattelupäivänä valtiotieteilijä on piipahtanut esittelemässä väitöskirjaansa Turun Upseerikerholla.

Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain korkeakoulutettujen työttömyyden olevan jatkuvassa kasvussa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun työttömistä joka viides on korkeasti koulutettu. Laamasta tilanne ei kuitenkaan erityisesti huoleta.

"Olen ehkä huolestuneempi kouluttamattomien ihmisten kasvavasta työttömyydestä. Korkeakoulutettujen työllistymiseen liittyy muutosvalmiutta ja joustavuutta, mikä helpottaa asioita. Myöskään omassa lähipiirissäni ei ole ollut työllistymiseen liittyviä ongelmia."

Turun yliopiston tutkijakoulusta kerrotaan, että korkeasti koulutettujen työttömien määrä kasvaa. Silti vaikuttaa siltä, että koulutus kannattaa. Yleisellä tasolla pitkä koulutus korreloi pienen työttömyysprosentin kanssa. Alle 65-vuotiaista, työvoimaan kuuluvista tohtoreista työttömänä on 3,3 prosenttia, kun taas maistereiksi valmistuneista työttömänä on 5,6 prosenttia.

 

Onnellisesti maalissa

 

Filosofian tohtori Elina Siltanen löysi väitöskirjalleen aiheen jo graduvaiheessa. Tammikuussa amerikkalaisesta nykyrunoudesta väitellyt Siltanen toimii tällä hetkellä opettajansijaisena englannin oppiaineessa. Vaikka sijaisuus on määräaikainen, Siltanen suhtautuu tuleviin työnäkymiin rauhallisesti.

"Haen opetustöitä tai apurahaa jatkotutkimukseen. Varasuunnitelmia en ole tehnyt. Olen aina ajatellut, että sitten mietitään uusiksi, jos tulee hankala tilanne eteen."

Siltasen ohjaaja siirtyi kesken väitösprojektin Luleå tekniska universitetiin Ruotsiin. Niinpä Siltanen päätyi tekemään väitöskirjansa kaksoistutkintosopimuksella Turkuun ja Luleåån. Järjestelystä saattaa olla hänelle tulevaisuudessa hyötyä.

"Voin esimerkiksi hakea ruotsalaisia apurahoja. Lisäksi minulla on kahden yliopiston myötä kaksi eri tutkimusyhteisöä", Siltanen tuumaa.

Nykyaikaisen tohtorikoulutuksen tavoite on asiantuntijoiden kouluttaminen. Ennätyksellisestä tohtorisumasta huolimatta tutkinnon arvo ei ole vähentynyt. Tutkijakoulun näkemyksen mukaan kouluttautuminen laajentaa mahdollisuuksia työelämässä.

Samaa mieltä ovat myös tuoreet tohtorit. Tutkinto ei ole itseisarvo, mutta siitä on monenlaista iloa.

"Tutkinto merkitsee minulle lähinnä mahdollisuutta tehdä tutkimustyötä ja keskittyä siihen, mikä itseä kiinnostaa", Siltanen tiivistää.

Jaakko Lehtinen on iloinnut erityisesti saamastaan työpaikasta ja tutkimuksensa herättämästä kiinnostuksesta. Myös Ville Laamanen kiittelee vuolaasti väittelemisen tarjoamia mahdollisuuksia.

"Vaikka päätyisin jollekin aivan muulle alalle, en missään nimessä katuisi väittelemistä. Sain tehdä juuri sitä, mitä itse halusin, ja pääsin vieläpä onnellisesti maaliin", valtiotieteilijä hymyilee.

"Väitöskirja on pitkä ja itsenäinen projekti, joka kasvattaa luonnetta ja sitkeyttä. Uskon sen antaneen minulle myös sellaisia asioita, joista en välttämättä ole vielä itsekään tietoinen."

 

Teksti: Susanne Salmi

 

Kuvitus: Leo Pahta

Juttua varten on haastateltu myös Turun yliopiston tutkijakoulun UTUGS:n johtajaa Pirjo Nuutilaa ja koordinaattoria Elise Pintaa sekä tutkija Juha Sainiota Turun yliopiston työelämäpalveluista.