Ajassa
11.12.2013

Turkin tyytymättömät odottavat uutta kevättä

Kun uskonnolliset konservatiivit tiukentavat otettaan Istanbulissa, Ankarassa ja muissa suurissa kaupungeissa, Turkin nuoriso pakenee politiikkaa maaseudun rauhaan.

 

 

Navakka mutta lämmin iltatuuli kuljettaa tyhjää vesipulloa pitkin rantaa, havisuttaa oliivipuiden oksia ja kuljettaa jostakin makean sätkätupakan tuoksun. Sekalainen koirasakki nahistelee rannalla.

Tuntematon tulija on keskeyttää niiden leikin. Päät kääntyvät, ja ilmoille rähähtää äänekäs haukku. Erimittaiset jalat vilkkaavat, hännät heiluvat, ja kymmenpäinen lauma rynnistää tervehtimään tulijaa.

Muutama tuikku valaisee tyhjenneitä nurmikenttiä. Pensaiden takaa loistavat kirkkaammat valot opastavat myöhäisen saapujan laakson ainoalle avoinna olevalle leirintäalueelle. Kasa kissanpentuja nukkuu sopuisasti pikkukoiran kainalossa pihakatoksen sohvalla. Tylsistyneen näköinen työntekijä nojailee baaritiskiin.

Kabakin laakso, muutaman sadan metrin pätkä rantaa taivaisiin kohoavien jyrkänteiden välissä, sijaitsee parisataa kilometriä länteen Alanyan lomakohteesta. Kylään ei pääse kuin maastoautolla tai kävellen, eikä sitä ole merkattu edes Google Mapsiin. Se tunnetaankin enemmän leirintäalueistaan.

Sinne Turkin urbaanit boheemit suuntaavat lomalle. Lepäilemään rannalle, joogaamaan, juomaan viiniä, pelaamaan backgammonia ja nukkumaan puumajoissa.

Nyt ei hippejä näy. Muutama repaleinen teltanraato on kellahtanut ojaan, riippukeinut heiluvat yksinäisinä tuulessa. Marraskuinen ranta on muutamaa satunnaista kävijää lukuun ottamatta autio, vaikka ilma ja meri ovat vähintään yhtä lämpimiä kuin suomalaiset sisarensa elokuussa.

Myös kevään sesonki Kabakissa oli hiljainen. Liberaali nuoriso, joka Kabakin normaalisti kansoittaa, telttaili silloin toisaalla – Gezi-puistossa.

Viime toukokuun lopulla ryhmä turkkilaisia aktivisteja leiriytyi puistoon estääkseen luksusostoskeskuksen rakennustyöt. Poliisi valtasi puiston takaisin kyynelkaasua ja vesitykkejä säästelemättä. Puut jäivät pystyyn, mutta levottomuudet levisivät.

Kyse ei ollut pelkästään kaupungin viimeisen vihreän pläntin päälle rakennettavasta luksustelupalatsista. Rakennuksen oli tarkoitus olla kopio puretusta Taksimin kasarmista, jolla on historiansa symbolina Turkin armeijan yrityksistä puuttua maan politiikkaan.

 

Kapeneva vapaus

 

Turkin asemaa modernina Aasian ja Euroopan yhdistäjänä symbolisoiva Bosporinsalmen alittava metrotunneli avattiin marraskuussa. Euroopan unionin jäsenneuvottelut kulkevat silti tahmeasti, eikä hallitus toimillaan erityisesti koeta kulttuurisesti Eurooppaa lähentyäkään.

Pääministeri Recep Tayyip Erdogan on vaatinut turkkilaisia hankkimaan vähintään kolme lasta ja tiukentanut alkoholilainsäädäntöä. Nyt hän on kieltämässä eri sukupuolta olevien opiskelijoiden asumisen samoissa asuntoloissa. Uskonnollisen vihan lietsomisesta vankeuteenkin 90-luvun lopulla tuomitun Erdoganin käsi hamuilee myös aborttioikeuden ja keisarinleikkausten suuntaan.

Konservatiiveilta löytyy ajatuksille ymmärrystä, mutta nuoret kaipaavat vapautta. Esimerkiksi Ankarassa julkisille paikoille julistettu suutelukielto aiheutti joukkopussailun metrossa. Erdogan käänsi katseensa muualle, kun islamistinationalistit hyökkäsivät metrossa suutelevien kimppuun teräasein.

Poliisit pysäyttelevät Istanbulin kaduilla summamutikassa nuoria miehiä, jotka pukeutuvat valtavirrasta poikkeavasti. Virallisesti ruumiintarkastukset perustellaan terrorismin vastaisilla toimilla, todellisuudessa poliisin sanotaan etsivän kesän mielenosoituksiin osallistuneita.

 

Kaupunkeihinkyllästyneet

 

Turkki muistuttaa Thaimaata siinä, että molemmille turismi on merkittävä elinkeino, ja poliittiset erimielisyydet koetetaan pitää poissa hotellirivien ja rannan välisiltä kaistaleilta. Kabak on kuitenkin paikka, jossa mielipide saa näkyä.

Leirintäalueen ravintolan terassilla teekupin äärellä jutellessa baaritiskin nojailija paljastuu Aysegül Aydiniksi, 28-vuotiaaksi yrittäjäksi, joka on vuokrannut leirintäalue Natural Lifen liiketoiminnan kymmeneksi vuodeksi. Paikan kokkina hääräävä vuokraisäntä pitää Aydinia rohkeana, jopa tyhmänrohkeana. Hänen mielestään matkailuyrittäjyys poliittisesti huojuvassa Turkissa on itsemurha. Aydin nauraa puheille vienosti.

Eri puolilla Turkkia törmää tarinoihin kaupunkielämää pakenevista nuorista. Istanbulilainen muusikko muutti luomutilalle kutsuntoja pakoon, ankaralainen pariskunta suunnittelee elämää etelässä majatalonpitäjinä.

Aydin on yksi Turkin nuorista toivoista, joka on hylännyt Istanbulin. Hän väsyi jatkuviin ruuhkiin ja siihen, että on oltava koko ajan työnantajan tavoitettavissa. "Moni pitää Istanbulin vauhdista, mutta siellä unohtaa niin helposti muiden elämäntapojen vaihtoehdot."

Opiskellessaan toimittajaksi hän tiesi rahan olevan alalla tiukassa. "Alalla vain nimekkäät tienaavat. Muut ovat ikuisia harjoittelijoita. Johtajatkin voivat joutua painamaan viisi vuotta 1000 liiralla (360 eurolla)", Aydin summaa.

Syy, joka sai hänet vaihtamaan maisemaa, ei kuitenkaan ollut raha.

"Opettajani pidätettiin, sillä hän oli kirjoittanut kirjan, jossa puolusti kurdeja. Hänet leimattiin hyökkääjäksi. Se oli minulle shokki", ihmisoikeuksista ja kulttuuriaiheista aiemmin kirjoittanut Aydin kertoo.

 

Tyytymättömyystalvehtii

 

Turkissa on vaikea olla törmäämättä tasavallan isän Mustafa Kemal Atatürkin kuviin. Ne täplittävät jokaista kadunkulmaa yhdessä Turkin lippujen kanssa. Kabakissa niitä ei näy. Siellä värikkäästi maalatut kyltit opastavat patikoimaan vesiputoukselle ja mainostavat tarot-tulkintaa, reiki-hoitoa ja joogatunteja.

Aydin kertoo, että hänkin kunnioittaa suuresti lempeähkösti hallinnutta diktaattoria, mutta haluaa suhtautua asioihin humanistisella otteella. "Atatürkia käytetään myös monen huonon asian keppihevosena", hän muistuttaa.

Isä Turkin kuvan sijaan leirintäalueen portilla roikkuu "Occupy Gezi" -kyltti. Kesällä sen alla oli kori, johon Gezi-puistosta tulleet telttailijat jättivät sukelluslaseja ja kaasunaamareita takaisin mielenosoitukseen lähtijöille.

Aydin ripusti kyltin toukokuussa, jotta kävijät tietäisivät, mitä maassa tapahtuu. Kotimaisista tiedotusvälineistä ei juuri saanut tietoa tapahtumien kulusta.

Ei ennen väkivaltaisuuksien käynnistymistä. Silloin valtiollinen uutiskoneisto näytti mielellään kuvaa poliisia vastaan mellakoivista ihmisistä.

Turkissa moni poliittinen ryhmittymä haluaisi vapaamman maan. Aydinia harmittaa hallituksen tapa luoda keinotekoisesti jännitteitä ryhmien välille.

"Tulevaisuudessa täytyy elää myös vastapuolen kanssa.

Hallitus haluaa luoda vihaa ryhmien välille, jotta näillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta."

Viime aikoina Turkki on vaikuttanut suhteellisen rauhalliselta. Kurdien satunnaisesti heittämät kivet Istanbulin keskustassa eivät suomalaislehtien palstakahinoissa pärjää. Konservatiivien kylmät tuulet puhaltavat silti tasaisesti eteenpäin.

Talven ajaksi Kabak vaipuu hiljaisuuteen. Historiallinen Lyykian vaellusreitti tuo satunnaisia tulijoita laaksoon, mutta liiketoiminnan kannalta sillä ei juuri ole merkitystä. Natural Life on ainoa leirintäalue, joka on auki ympäri vuoden.

Aydin ja hänen asiakkaansa odottavat kevättä, joka toisi tullessaan vapaamman Turkin. Hallitus tukahdutti alkukesän mielenosoitukset, mutta nuorten tyytymättömyys Erdoganin itsevaltaisiin otteisiin kyteepinnan alla. Se on kuin sipuli, joka säilöö väkevän verson sisäänsä kevättä varten.

Teksti ja valokuvat: Sampo Rouhiainen

Kuvitus: Konsta Hormia