Ajassa
07.05.2010

Ylioppilaskunta aallokossa

Aalto-yliopistolta löytyy optimismia ja jyrkkiä jakolinjoja.

SUOMEN KORKEAKOULUPOLITIIKAN lempilapsen syntymä oli myrskyisä. Aalto-yliopiston perustaminen jakoi yliopiston eri opiskelijaryhmät leireihin. Vaikean alun jälkeen ristiriidat ovat laantumassa ja ylioppilaskunta on vakauttamassa asemaansa.

Aalto-yliopisto muodostui Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun sekä Taideteollisen korkeakoulun liittyessä yhteen rajoja rikkovaksi innovaatioyliopistoksi. Jo yhdistymissuunnitelmat herättivät opiskelijoiden keskuudessa laajalti vastustusta, ja vanhoja korkeakouluja edustaneet opiskelijajärjestöt ottivat kiivaasti yhteen Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan AYY:n hakiessa muotoaan syksyllä 2009.

Kiistaa aiheutti muun muassa se, että Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta säätiöi rahansa perilliselleen Kauppatieteiden ylioppilaille eikä AYY:lle. Taideteollisen ja kauppatieteellisen ylioppilaskuntien seuraajia sapetti myös se, että uuden ylioppilaskunnan edustajistoon hyväksyttiin yksinkertaisen äänten enemmistön päätösmenettely, joka suosii teekkareita. Edustajisto onkin ollut opiskelijaryhmien mittelön päänäyttämö. Sen kokouksissa käytetään räiskyviä puheenvuoroja ja edustajiston sähköpostilista on hehkunut tulikivenkatkuisena.

Uuden yliopiston opiskelijoista on teekkareita leijonanosa, noin viisitoista tuhatta. Kauppatieteellisellä opiskelijoita on nelisen tuhatta, taideteollisella kaksi tuhatta. Aalto-yliopiston ydin sijaitseekin kiistatta Teknillisen korkeakoulun kampusalueella Otaniemessä.

Aalto avasi ovensa vuodenvaihteessa. Vielä neljän kuukauden jälkeen Aalto-kriittisiä äänenpainoja kuuluu etenkin Taideteollisen korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun opiskelijoiden keskuudesta.

"Suurin osa opiskelijoista ei olisi halunnut nähdä koko hankkeen toteutumista. On yksilöitä, jotka hyötyvät tietyissä koulutusohjelmissa, mutta suurin osa ei näe muuta kuin uuden yliopiston liput ja muuttuvat byrokratiasysteemit", Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan perillisen TOKYO ry:n puheenjohtaja Ilmari Amkil kommentoi.

Teekkarit ovat tarttuneet muutokseen huomattavasti varauksettomammin.

"Alkuvaiheessa meilläkin oli ennakkoluuloja, mutta nyt näemme ennemmin mahdollisuuksia", Teekkarijaoston puheenjohtaja Henna Mattila toteaa.

"Niin kauan kun täällä on vanhojen koulujen aikaan aloittaneita opiskelijoita, tulee olemaan jonkinlaista Aallon vastustusta ja ennakkoasenteita. Kun uudet opiskelijat aloittavat, asenteet muuttuvat ja syntyy uudenlaista yhteistyötä."

Samoilla linjoilla on KY ry:n kulttuurivastaava Katariina Lindholm.

"Tällä hetkellä alakulttuurit elävät vahvana, enkä koe että niitä on mitään järkeä tukahduttaa. Meidän perinteemme ovat niin rikkaat ja erilaiset, että olisi tyhmää jos ne ajettaisiin alas", hän huomauttaa, mutta uskoo, että yhteinen sävel voi löytyä.

Yksi vahvimmista yhteisistä tunnusmerkeistä on ollut ylioppilaskunnan oma aikakauslehtimuotoinen ylioppilaslehti Aino. Lehden päätoimittaja Anna Munsterhjelm uskookin vakaasti tulevaan.

"Uskon ehdottomasti että Aalto ja AYY pystyvät saamaan aikaan sitä muutosta, mihin molemmat tähtäävät. Kaikki on pitkälti kiinni ihmisistä, muutosvastarinta hidastaa molemmissa", hän toteaa.

YLIOPISTON SÄÄTIÖMUOTOISUUS on saanut kritiikkiä. Organisaatio on ottanut mallia yrityselämästä ja elimiä, joissa opiskelijoilla on edustus, on karsittu. Osasyynä tähän on AYY:n tietoinen uhkapeli. Sen sijaan, että ylioppilaskunta olisi puolustanut professorien, henkilökunnan ja opiskelijoiden kolmikantaa, se on siirtänyt vaikuttamisen uudistusten valmisteluvaiheeseen.

"Vaikutusmahdollisuutemme eivät ole heikentyneet. Jos epämuodollinen puoli ei ole kunnossa, ei vaikuttaa voi kolmikantaelimissäkään", AYY:n hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Atte Harjanne kommentoi.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan keskustoimistolla häärätäänkin kiireisenä, jotta yliopiston suunta olisi toivottu. Jos jostain löytyy intoa uuden yliopiston ja ylioppilaskunnan rakentamiseen, niin sieltä.

"Haluamme, että uuden Aalto-yliopiston vaikutus Suomen korkeakoulukenttään on valtava. Emme kuitenkaan halua, että Aaltoa käytettäisiin muottina, ainoastaan esikuvana", Harjanne korostaa.

"Jotkut asiat menevät Aallossakin väistämättä reisille."

Aalto suosii innovatiivisuutta sekä yliopiston että ylioppilaskunnan puolella. Vanhoja rakenteita on pyyhkäisty pois ja uusia on rakennettu puhtaalta pöydältä. Samalla ylioppilaskunnan ja yliopiston välistä kuilua on kavennettu.

Tulevaisuudessa yliopiston hallinto ja AYY tulevat toimimaan samoissa tiloissa. Harjanne kuitenkin korostaa, että Suomeen mahtuu monenlaisia tapoja hoitaa asioita. Aalto tarjoaa vain yhden esimerkin.

Vaikka Aalto-yliopisto syntyi suurissa pöydissä eikä ruohonjuuritaso juuri vaikuttanut yliopiston kokoonpanoon, sysäsi se liikkeelle tuoreita voimia. Teknillisten, kauppatieteellisten ja taideteollisten aineiden vuorovaikutus nähdään tulevaisuuden lupauksena ja uuden Nokian syntyalustana. Toistaiseksi paperilla nopeasti tehdyt uudistukset eivät ole näkyneet kuitenkaan opiskelijoiden arjessa, sillä vanhat toimintatavat ovat juurtuneet sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuuteen.

AALLON JA AYY:N tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta lupaavalta. Yliopiston resursseja eivät uhkaa leikkaukset ja ylioppilaskunnassa vallitsee edistysusko. Kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut. Ylioppilaskunnan edustajistossa riidellään ja AYY sekä KY ry. kävivät hiljattain keskenään pitkää kädenvääntöä KY:n arkistojen sijoituspaikasta ja käyttöoikeuksista. Nykyään kiistelevät kuitenkin vain pienet piirit. Aalto menee eteenpäin.

Teksti ja kuvitus: Heikki Isotalo

Nousevan auringon ylioppilaskunta

Olen ollut Aalto-skeptikko. Kolmen vanhan korkeakoulun yhdistäminen innovaatioita tuottavaksi tiedetehtaaksi on edustanut minulle kaikkea, mikä yliopistouudistuksessa on mennyt pieleen. Keinotekoinen huippuyliopisto käärii rahat, kun maakuntien korkeakoulut kituuttavat. Samaan aikaan olen saanut kyräillä vahingoniloisena, kun Aallosta on kantautunut uutisia opiskelijajärjestöjen välisistä kiistoista. Eiväthän ne saa yhteistyötä toimimaan edes keskenään, miten käy yhteistyölle elinkeinoelämän kanssa!

Vierailu Espoon Otaniemessä, Aalto-yliopiston ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ytimessä sai minut pohtimaan ennakkoluulojani. Yliopiston paraatisivu on näyttävä. Tyylikkäästi sisustetuissa tiloissa graafiset suunnittelijat ja teekkarit luovat uutta ja kaunista, samalla kun siisteihin jakkupukuihin pukeutuneet kylterit markkinoivat tuotteet ulospäin. Itse ylioppilaskunta taas majailee tilavassa huoneistossa, jossa Turun yliopiston ylioppilaskuntaan verrattuna monikertainen työntekijämäärä seilaa konttorista toiseen pirteänä ja hyvällä yhteishengellä varustettuna uusimman tekniikan ympäröimänä.

Oma ylioppilaskuntamme tuntuu väsyneeltä ja voitetulta vanhalta sotaratsulta. AYY on ennakkoluulottomasti etsinyt oman tavan vaikuttaa yliopistonsa asioihin suoraan pöydissä, joissa strategiat kirjoitetaan. Samaan aikaan TYY on puolustanut joskus seitsenkymmentäluvulla hankittuja etuisuuksia, paikoin heikoin tuloksin. Näytämme liberaalin Aallon rinnalla vanhoihin tapoihin lukkiutuneilta konservatiiveilta. Elämmekö ylioppilaskuntamme syksyä?

Asiaa ei ehkä voi nähdä näin yksisilmäisesti. Ylioppilaskuntamme tekee hartiavoimin työtä ollakseen kiinni ajassa. Sille edullisista vaikuttamisen malleista luopuminen olisi ollut turhaa riskinottoa, panikoimisella muutostilassa ei saavuteta kestäviä tuloksia. Samaan aikaan Turun yliopisto kamppailee varainhankintansa kanssa, mutta ei ole missään nimessä pudonnut korkeakoulujen kärkikelkasta.

Hivenen Aalto-uskosta tarttui kuitenkin minuunkin. Aallon innovaatioyliopiston julkisuuskuva luo uskoa uudistuksiin ja tulevaan myös yliopiston sisällä. Aurinko paistaa aallokon yllä. Edistysuskoa voisi näkyä joskus meilläkin.

HEIKKI ISOTALO