Henkilö
14.11.2012

Äänikuningatar

Turun suosituin poliitikko on 25-vuotias kansainvälisen oikeuden opiskelija, suomenruotsalainen punavihreä feministi, jolle povataan loistavaa tulevaisuutta.

Kunnallisvaalien jälkeisenä maanantaiaamuna 29.10. oli selvää, että tällä kertaa kaikkein suurimman äänisaaliin Turussa onnistui keräämään Vasemmistoliiton Li Andersson. Yhteensä 2406 ääntä saanut Andersson päihitti jopa konkaripoliitikot Ilkka Kanervan, Stefan Wallinin, Petteri Orpon ja Janina Anderssonin.

Kuitenkin samana aamuna vielä kymmenen aikoihin Turun Sanomien verkkolehdestä oli luettavissa seuraavaa: "Ennakkoäänten perusteella Petteri Orpo (kok.) näyttäisi olevan Turun äänikuningas. Äänikuningattareksi voitaneen (sic) kruunata vasemmiston Li Andersson."

Puhuttaessa äänikuningattaresta käytetään indikatiivin sijaan voitaneen-potentiaalia: aivan kuin nuoren naisen saama äänimäärä olisi jotain niin ennenkuulumatonta, uskomatonta ja epätodellista, ettei sanomalehdessä heti uskallettu kirjoittaa sitä uutisen muotoon varmana tietona, toteutuneena totena elävästä elämästä.

Myös Anderssonille itselleen äänivyöry tuli yllätyksenä.

"Minulla oli kutina, että voin päästä läpi, mutta ei tällaista menestystä voinut odottaa. Äänimääräni on hieno mandaatti. Osoitan, että ei välttämättä tarvita jättibudjettia tai pikkutakkia, jotta voi näyttää petteri orvoille, ilkka kanerville ja muille sedille", Andersson sanoo.

Vaalien jälkeinen aika on ollut hänelle yhtä julkisuuden valokeilassa paistattelua. Andersson on antanut lukuisia haastatteluja ja poseerannut muun muassa Nyt-liitteen ja Voiman kannessa – ja tällä kertaa Tylkkärissä.

Lehtijutuissa ja sosiaalisessa mediassa ylistetään hänen lahjakkuuttaan, timantinkirkasta älyään ja veitsenterävää argumentointiaan. Samalla hänelle ennustetaan tulevaisuutta politiikan huipulla. Suitsutus ja huomion määrä kertovat siitä, että Anderssonista itsestään on tullut jo eräänlainen ilmiö, poliittinen komeetta. Miten tähän on tultu?

Tiedostava laman lapsi

Lapsuuttaan Andersson kuvailee melko tavanomaiseksi. Hänen äitinsä on toimittaja, isä taiteilija. Vanhemmat erosivat laman kynnyksellä.

Politiikasta Li ei puhunut kummankaan kanssa.

"Isäni teki kreisejä juttuja. Esimerkillään hän opetti oman tiensä kulkemista ja luovaa hulluutta. Katsoimme yhdessä leffoja ja X-Files -maratoneja."

Ala-asteikäisestä lukiolaiseksi Li harrasti näyttelemistä.

"Minun ja parhaimman ystäväni henkireikä oli Turun Nuori Teatteri."

Yhteiskunnasta Li kiinnostui koulun kaveripiirin kautta.

"Yläasteella ja lukiossa kaveriporukoissani ihmiset olivat keskenään todella erilaisia. Kaikilla oli vahvoja mielipiteitä. Väli- ja hyppytunnit käytimme jatkuvaan väittelyyn."

16-vuotiaana Li liittyi Vasemmistonuoriin.

"Minulle vasemmistolaisuus oli selvä ideologinen valinta, vaikka aluksi pallottelinkin mielessäni vihreiden ja vasemmiston välillä."

Anderssonille tulonjakoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset olivat ympäristöpolitiikan kanssa yhtä tärkeitä. Vasemmistossa häntä viehätti tietynlainen näkemys politiikasta, vaikuttaminen sekä edustuksellisissa elimissä että niiden ulkopuolella.

"Vasemmisto on aina ollut muutosliike, siinä on vastarinnan kulttuuria. Nuorena kapinallisena tunsin vetoa tähän, vaikka 16-vuotiaana olin tietysti myös pakotettu toimimaan edustuksellisen demokratian ulkopuolella, kun en ollut vielä äänestysikäinen. Kaveriporukassamme oli us against the world -meininkiä."

Lin lukioaika hurahti toimiessa Finlands Svenska Skolungdomsförbundissa, lukiolaisten liiton ruotsinkielisessä vastineessa, jossa hän tapasi muita vasemmistohenkisiä suomenruotsalaisia nuoria.

"Väänsimme tasa-arvosta, feminismistä ja vaikuttamistyöstä."

Vuosituhannen vaihteessa pinnalla olivat globalisaationvastaiset liikkeet ja isot mielenosoitukset. Muutaman vuoden kuluttua prekariaattiverkostot nostivat esiin tilaan, työmarkkinoiden muutokseen ja perustuloon liittyviä vaatimuksia. Maailmanparantamistapahtumissa samoista asioista puhuvat ihmiset kohtasivat. Lin elämänpiiriä järjestötoiminta avarsi.

"Kun on käynyt koulua ruotsinkielisellä puolella Turussa, koko kaupunki tuntuu pikku kylältä. Opin verkostoitumaan, toimimaan ja tekemään politiikkaa yhdessä muiden kanssa. Edelleenkin pidän yhteistyötä tosi tärkeänä."

Kirjoitusten jälkeen Li työskenteli vuoden Helsingissä ja muutti sitten takaisin Turkuun opiskelemaan kansainvälistä oikeutta.

"Heitän aina läppää, että vasemmistossa on liikaa sosiologeja. Välillä olisi hyvä olla muitakin osaajia. Yliopistolla minua kiinnostavat ihmisoikeudet. Koen, että voin tehdä jotakin hyödyllistä opiskelemalla suhteellisen konkreettisia asioita."

Opinnoissaan ja politiikassa Andersson näkee yhteisiä piirteitä.

"Politikoidessani pyrin aina argumentoimaan tutkimustuloksiin vedoten. Oikeustieteellisessä tavassa argumentoida on jotakin samanlaista. Loppupeleissä kummassakin on kyse faktojen lisäksi siitä, miten hyvin pystyy hyödyntämään olemassa olevia lakeja ja perustelemaan näkemyksensä."

Puoluepoliittinen nousukiito

Opiskelun alkuvaiheessa Andersson kuului porukkaan, joka pyöri talonvalatausten ympärillä ja käynnisti Turku Euroopan Alakulttuuripääkaupunki 2011 -hankkeen.

"Nämä olivat opettavaisia kokemuksia politiikan tekemisestä täällä."

Puolueeseen hän liittyi syksyllä 2008, juuri ennen kunnallisvaaleja.

"Olin toiminut Åbo Akademin Åbo Gröna Vänster -yhdistyksessä. Minulta kysyttiin, että lähdenkö ehdolle. Vastasin, että voin lähteäkin."

Ensimmäiseen omaan kampanjaansa Andersson ryhtyi 90 euron budjetilla ja sai 175 ääntä. Tämä ei riittänyt vielä valtuustopaikkaan, mutta Andersson jatkoi poliittista työtään. Keväällä 2011 hänet valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi ja hän oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa.

Kaiken lomassa Andersson on ehtinyt kirjoittaa kirjaa yhdessä Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kanssa. Äärioikeisto Suomessa -teos julkaistiin hiljattain.

"Kaikki ihmettelivät, miten te olette tehneet tuon vaalien alla. Kyseessä on tietokirja, ei mikään poliittinen pamfletti, eikä siinä käsitellä vasemmistoa. Oikeistopopulistisen ja "maahanmuuttokriittisen" keskustelun kerätessä yhä enemmän palstatilaa koimme, että Suomessa on tarvetta teokselle, jossa analysoidaan kunnolla julkisen keskustelun muutosta, ääriliikkeitä ja mediaa."

Tulevan valtuustokauden suhteen Anderssonin kunnianhimo on katossa. Hän näkee turkulaisessa poliittisessa toimintakulttuurissa paljon parannettavaa. Suljettujen ovien takana tapahtuvaa politikointia hän ei voi sietää.

"Turussa hyvä veli -verkostojen toiminta on näkynyt esimerkiksi virkanimityksissä. Vuosikymmeniä valtuustossa istuneet tuntevat toisensa ja järjestävät kavereitaan tiettyihin asemiin. Neuvotteluja on käyty tyyliin: "jos mä diilaan tätä sulle, diilaa sä tota mulle". Itsestään selvimpiä esimerkkejä tästä ovat kaavoitusasiat."

Andersson uskoo, että toisenlaiselle toimintakulttuurille on mahdollista luoda tilaa nyt, kun valtuustossa aloittaa useita uusia nuoria valtuutettuja. Hänen mielestään päätöksentekoa pystytään avaamaan tekemällä siitä nykyistä läpinäkyvämpää.

"En tiedä, olisiko demokratiallemme tervettä vai vain tragikoomista, jos valtuuston kokoukset videoitaisiin ja näytettäisiin netissä niin kuin Helsingissä. Mielestäni kuitenkin läpinäkyvyys ja avoimuus muodostavat minimitason, johon tulee pyrkiä."

Politiikanteon uudistamisen lisäksi Anderssonia kiinnostaa ihmisten aatteiden ja mielipiteiden hyödyntäminen vaikuttamistyössä.

"Joidenkin henkilöiden kanssa olemme puhuneet punavihreän verkoston perustamisesta. Sen puitteissa voi järjestelmällisesti tehdä politiikkaa sekä valtuuston sisä- että ulkopuolella. Tällöin ideana on politikoida yhdessä ja saada ihmiset mukaan valtuustotyöhön."

Ammattimaista urapolitikointia ja siihen liittyvää sooloilevaa asennetta Andersson vierastaa.

"Ihmisille on koko ajan osoitettava, että on heidän luottamuksensa arvoinen."

Omalle kaudelleen valtuustossa hänellä on selkeät tulostavoitteet.

"Vähintään odotettu pikaratikka pitää saadaan eteenpäin ja toteuttaa vihdoinkin se kevyen liikenteen suunnitelma, joka on ollut olemassa jo pitkään. "

Ennen tulevia koitoksia äänikuningatar kuitenkin kerää voimia. Hän syvärentoutuu leffoja katsellen.

Teksti: Terhi Toppala

Kuva: Kristian Tervo

Meikki: Ulrika Hagqvist

Stailaus: Terhi Toppala