Kuukauden menestyjä
15.01.2015

Armi Toivanen pelastaa Suomen

Teksti:
Lauri Hannus
  • Kuva: Annika Miettinen

Armi Toivanen on voitokas ihminen. Menestyjä, joka vie maamme pois ahdingosta.

Tammikuussa maamme painii loskaa vastaan ja yrittää selättää pitkittyneen pikkujoulukauden herättämät viinapirut. Se ei ole helppoa, sillä verhojen avaaminen vähentää valon määrää. Lisäksi vastassa ovat pitkittynyt taantuma, sekasortoinen itäraja ja yleinen stagnaatio vaaleja ja uutta Nokiaa odotellessa.

Lyhyesti sanottuna, madonlukuja riittää, ja media kantaa lisää vettä kaivoon juuri tällä tavalla näin.

Siinä missä loputtomat slushimismit lämmittävät Otaniemen valoon otettuja, me muut tarvitsemme simppeliä läpi-minkävärisen-kiven-tahansa -asennetta: topakkuutta. Näyttelijä Armi Toivasta parempaa roolimallia tähän mystiseen ominaisuuteen ei yksinkertaisesti ole, eikä tule.

Pohjoisen pallonpuoliskon topakkuuspääkaupungista Tampereelta ponnistava Toivanen esittää vuodenvaihteessa ensi-iltansa saaneessa Antti Heikki Pesosen komediallisessa lähiödraamassa Päin Seinää lähiömutsi Essiä, jonka elämä on huojuvaa raatamista ilman kiitoksen sanaa. Itä-Vantaan betonihelvetissä törmäilevä kapakkaduunari yrittää paimentaa kasvukipuihinsa apinan raivolla vastaavaa Takku-tytärtä sekä selvittää omaa hataraa ja mahdollisen väkivaltaista taustaansa. Auto on paskana, laskut odottavat repimistään.

Essille ei käy erityisen hyvin, mutta hänestä kuoriutuu Pesosen tarinassa arkipyhimysmäinen hahmo, joka elokuvan lopussa katsoo kirkkaasti kohti risaa elämää. Uskottavaan kohtaukseen on mahdotonta kuvitella Pamela Tolaa tai Elina Knihtilää.

Lehdistön rakastama Toivanen yhdistää roolissaan kansallisesta tarinaperinteestä löytyvät Suomi-neidon ja Justiinan roolit niin hyvin, ettei korkealentoista analyysiä aiheesta tarvita. Juha Sipilä tai Miki Kuusi eivät pelasta Suomea. Sen tekee edellisen laman keskellä kasvanut Toivanen, johon voivat samaistua niin kontulalainen anarkisti kuin kurikkalainen sikatilallinenkin.

Enemmän toimintaa! Vähemmän rutinaa! Kaikesta aina selviää, sanoo topakkuuden ääni ja mutristaa suunpieliään.