Henkilö
02.02.2012

Baarimessias

Teksti:
Jantso Jokelin
Kuvat:
Lauri Hannus
Viljo Ravantti tekee Turusta paremman paikan yksi baari kerrallaan.

Ravintola Pippurimylly. Hugo. Kerttu. Cup & Pint. RantaKerttu ja Hunsvotti.

Kun alkaa listata Ravantit-perheyrityksen omistamia ravintoloita ja pohtii niille yhteistä nimittäjää, mieleen tulee ainakin yksi asia.

Ne ovat poikkeuksellisen hyviä.

Tuntuu, että Ravanttien ravintoloiden puuttuminen tekisi Turusta baarielämän kannalta synkän joutomaan, jonka ei-turkulainen osakunta voisi kaikin mokomin upottaa mereen.

Maine syntyy pienistä asioista. Hugossa voi syödä nachot ja osallistua riemastuttavaan tietovisaan, jossa hyödynnetään audiovisuaalista tekniikkaa. Harvassa turkulaisbaarissa läppä lentää tuntemattomien välillä pöydästä toiseen näin pidäkkeettömästi.

Kortteliravintola Kertussa voi pestä ja lingota vaatteensa. Odotellessa pyykkärit lukevat lehtiä luomusiiderin ääressä tai nauttivat hampparibuffetin antimista. Ruokalistan halvin pasta-annos "Opintotukea odotellessa" mahdollistaa opiskelijalle ravintolaillan loppukuussakin.

Ja aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Cup & Pint vapahtaa kaupungin krapulaiset rehevällä darrabuffalla.

Yrittäjä on selvästi perillä siitä, mitä me juuri nyt kaipaamme.

 

Martinmäen Emmerdale

Ravantit ovat vaikuttaneet Turun ravintolaelämässä jo 1970-luvulta lähtien. Ensimmäinen ravintola, Martissa edelleen toimiva Pippurimylly avattiin vuonna 1974.

Pippurimyllyn nimellä on mielenkiintoinen tarina. Sitä ehdotti Ravanttien perhetuttu, tekstiilisuunnittelija ja Marimekon perustaja Armi Ratia.

"Ratia toi terveisiä Milanon muotimessuilta ja sanoi, että laittakaa ravintolalle nimeksi Pippurimylly, että se on nyt Euroopassa kova sana", ravintoloiden nykyinen toimitusjohtaja Viljo Ravantti selittää.

Pari muutakin perheyrityksen ravintolaa on ehtinyt vuosikymmenten saatossa avata ja sulkea ovensa Turussa. Kiinamyllynkadun Pikku Mylläri sekä nykyisen U Hospodan paikalla sijainnut Mylläri Matti poistuivat kuvioista 1980-luvun lopulla.

Vuonna 1993 avatun Hugon talkoissa nuori Viljokin oli mukana hakkaamassa reikää pankin seinään.

Ravanttien paikat sijaitsevat hieman sydänkeskustan ulkopuolella, keskustan ja kaupunginosien rajamailla. Baarit ovat kortteliravintoloita, joissa viihtyy niin isä kuin tytärkin.

"Martinmäki on työläistaustainen kaupunginosa. Hugossa viihtyy monta polvea. Jotkut ovat sanoneet, että se on ainoa varteenotettava pubi lähiseudun asukkaille. Hugo on vähän niin kuin Emmerdale", Ravantti lohkaisee.

 

Pyykkipäivä baarissa

Kertun itsepalvelupesula on tullut monelle tarpeeseen. Kertussa pestään vuodessa 1 500 koneellista pyykkiä, noin 5 koneellista päivässä.

Yleinen pesula etenkin baarin yhteydessä on harvinainen.

"Katselin itse aikanaan kämppiä Läntiseltä Pitkäkadulta, eikä kaikissa ollut tilaa pesukoneelle. Ehkä sillä oli oma vaikutuksensa, vaikkakin pesukone oli täällä rappujen alla jo kun ostimme Kertun", Ravantti selittää.

Myös viime kesänä Förin läheisyyteen avattu RantaKerttu tarjoaa pyykinpesumahdollisuuden. Sataman läheisyys houkuttelee pyykille erityisesti veneilijöitä ja kesämökkiläisiä.

Uusin tulokas Ravanttien baarikavalkadissa on toteutettu tyylikkäästi alkuperäisen Kertun tapaan. RantaKerttu on hieno, mutta todellinen pommi on alakerrassa.

Merimiesbaari Hunsvotti ei ole syntynyt vain naulaamalla pari ankkuria seinään. Kellarissa on aidon salakapakan tuntu. Tiski on laivan muotoinen ja baarissa leijuu vahva tervan tuoksu. Se tulee seinille ripustetuista vanhoista kalaverkoista.

"Tässä oli ennen Rocca-ravintola, jonka alakerrassa oli viinikellari. Kirjahyllyt on vanhoja viinihyllyjä, jotka sahasimme paloihin, kun ei niitä jaksanut pihallekaan kantaa."

Ensi kesänä jokivarsi saa vielä lisää kävelykadun tuntua, kun RantaKerttu raivaa pihalleen terassin.

"Taistelimme pitkään rakennusluvan kanssa, mutta saimme sen lopulta läpi", Ravantti selittää.

 

Paksun vaahdon paikkoja

Vanhemmat Ravantit Osmo ja Helena ovat siirtyneet eläkkeelle. Nykyään ravintoloista vastaavat veljekset Viljosekä Matti, joka toimii myös kokkina. Viljolle päätyminen ravintolabisnekseen ei aina ollut yhtä selvää.

"Olen periaatteessa yo-pohjalta lähtenyt näihin hommiin, käynyt sitten ravintoloitsijakoulutuksen oppisopimuksella. Ennen sitä olin muun muassa YK:n rauhanturvaajana Lähi-Idässä", nyt 35-vuotias ravintoloitsija kertoo.

Laajentumissuunnitelmia ei ole koskaan tehty kovin pitkälle. Niihin aikoihin, kun Rautatieaseman kupeessa lopetti Paviaani-niminen baari, Viljolla oli tapana käydä kulman takana Kertussa työasioissa. Aikansa katseltuaan Ravanteille tuli mieleen, että tuonhan voisi ostaa.

Paikka kunnostettiin ja avattiin 2009.

"Tein yhtä aikaa Cup & Pintin remonttia ja omakotitaloremonttia ja lisäksi odotimme vaimon kanssa lasta. Tällaista yhdistelmää en suosittele kellekään."

Hyvää jälkeä tuli ainakin kulmabaarista. Cup & Pint on paikka nuoreen ja aikuiseen makuun. Sisustus on viimeisen päälle kotoisa.

Soittolistojen on eteen nähty vaivaa ja erikoista ohjelmaakin löytyy. Kaksi kertaa kuukaudessa järjestettävällä iltapalaklubilla voi siemaista unettavan kopsun ja hiihtää edestakaisin vaikka Reinoissa samalla, kun Dj Pikkumikko huolehtii tuutulauluista.

Ravanttien ravintolat ovat uuden vuosituhannen hybridejä ja vetovoimaisia juuri sen vuoksi. Musiikki vaihtelee Nick Drakesta Yonaan. Kaljan sijaan voi ottaa cappuccinon tai syödä vaikka salaatin.

Iltaelämässä paikat, jotka onnistuvat olemaan monta paikkaa kerralla, ovat saamassa yhä enemmän suosiota. Turussa ei ole aina ollut helppoa saada hyvää kahvia iltakymmeneltä. Nyt on.

"Kahvi on tuoretta ja latte kuumaa ja siihen on saatu paksu maitovaahto – seikkoja, jotka eivät onnistu aina edes niiltä paikoilta, jotka veloittavat tästä juomasta viisikin euroa", toteaa Turun Sanomien ravintolakriitikko Cup & Pintista.

"Ravanttiloissa" viihtyy urbaania ja laatutietoista väkeä, jotka tietävät, miltä latten vaahdon pitää näyttää.

Snobbailemaan Viljo ei kuitenkaan ala.

"Tarkoitus on pitää matalan kynnyksen paikkoja. Ravintolamme ovat kaikille."

Nykyään Ravantit asuvat Mynämäessä, eikä keskustan baareissa tule käytyä entiseen tahtiin. Omat klassikkoravintolat Viljollakin kuitenkin on.

"Alvar on ollut mulle sellainen olohuone. Asuin joskus viisi vuotta sen yläkerrassa. Ravintoloista tykkään istua Mamissa. Olen nimittäin lainannut niille pöydänjalan", Ravantti virnistää.

Teksti: JANTSO JOKELIN

Kuva: LAURI HANNUS