Henkilö
20.01.2011

Ehdottomuus on este

Ravitsemusblogaaja Jussi Riekki on erilainen terveysintoilija. Hän juo kaljaa ja syö raakaa lihaa.

Vähän reilu vuosi sitten Jussi Riekki istui sohvalla ja odotti. Takana oli neljän vuoden ehdoton vegaanikausi ja edessä yllättäen tyhjä jauheliha- ja kananmunalautanen. Odotettavissa oli, että vatsa heittäisi voltin.

"Ensimmäinen liha-ateriani vegaanikauden jälkeen oli jokseenkin perverssi kokemus. Paistoin puolet jauhelihapaketista ja söin sen kananmunien ja salaatin kanssa. Ajattelin, että nyt on tehty niin vitusti syntiä, että varmasti tulee raippaa korkeammalta taholta. Ei sitten tullutkaan", nykyään sekasyöjänä elävä Riekki sanoo.

Liikunnallinen tausta ja veganismi saivat Riekin höyrähtämään ravitsemustieteeseen ja ryhtymään terveysblogaajaksi. Nyt hän neuvoo omalla sivustollaan ihmisiä syömään niin, että he olisivat terveitä.

Jussiriekki.fi -sivustosta on tullut pieni ilmiö. Siellä vieraillaan kuukaudessa noin 3000 kertaa. Vaikka artikkeleiden ilmestymistahti on syksystä hiljentynyt, sana leviää ja kävijämäärät kasvavat koko ajan.

Riekki itse määrittelee, että hänen artikkelinsa käsittelevät ravitsemusta evolutiivisesta näkökulmasta. Jonkun verran kerrotaan myös luolamiehen dieetistä ja tarkastellaan, miten geneettinen kehitys ja ruokamarkkinat vaikuttavat ruokailutottumuksiimme.

Tekstit sisältävät tieteellistä termejä kuten suolistofloora, psykosomaattinen lääketiede, ruoansulatusleukosytoosi ja beeta-alaniini. Asiaan paneutumattoman korvaan sepustukset kuulostavatkin helposti heprealta.

"Löysin ravitsemustutkimuksista sisäisen nörttini", Riekki virnistää.

Artikkeleiden perässä on kymmenittäin lähteitä, joista suurin osa on englanninkielisiä. Riekki on ravitsemusasioissa kuitenkin täysin itseoppinut. Hän kävi Iissä lukiota kaksi vuotta, pari vuotta vierähti myös Haapavedellä media-assistenttikoulussa. Kummastakaan ei lähtenyt mukaan valmiita papereita. Viime syksynä hän valmistui urheiluhierojaksi Turusta vuoden pituisesta ammattikoulutuksesta.

Nyt hän hän suorittaa miehisiä velvollisuuksiaan Jyväskylän taidemuseon siviilipalvelusmiehenä. Tulevaisuudesta hän puhuu varoen. "Kehitän nettisivuja. Haluaisin ravitsemuskonsultiksi tai luennoitsijaksi. Olen ajatellut hakevani myös yliopistoon liikuntatieteelliseen tiedekuntaan, mutta saa nähdä. Koulun penkillä istuminen on aina ollut vähän hankalaa", hän hymähtää.

Nyrkit pystyssä

Viitisen vuotta sitten Riekki muutti eettisistä syistä ruokavalionsa kokonaan vegaaniseksi. "Ajattelin, etten halua ottaa osaa eläintuotantoon. Olinkin neljä vuotta aatteellinen ja ehdoton nyrkit pystyssä -vegaani", hän sanoo.

Omien sanojensa mukaan Riekki on lapsuudestaan saakka ollut ajattelutavaltaan mustavalkoinen. Jos tehdään, tehdään kunnolla, eikä lipsuta.

Vaikka vegaaninen ruokavalio ei miehelle varsinaisesti sopinutkaan, hän ajatteli tekevänsä oikein ja parantavansa maailmaa. Vireystaso kuitenkin laski ja viljalle herkkä vatsa oireili jatkuvasti.

Mielivaltaisen ostosreissun jälkeen liha tuli Riekin jokapäiväiseen ruokailuun jäädäkseen.

Ehdottomuus ja tuomitseva elämäntapa tuli tiensä päähän. "Aikaisemmin tein tarkoituksella omasta elämästäni vaikeaa ja suljin ovia edestäni olemalla niin jyrkkä."

Riekin näkemyksen mukaan ruokavalio on osa aikuisen ihmisen identiteetin määrittämistä samalla tavalla kuin teini-ikäisille musiikkimaku. Jääkaappia arvostellaan samalla tavalla kuin levyhyllyä.

"Terveysskenessä namedroppaillaan ruokatermeillä samalla tavalla kuin indiemusiikkipiireissä uusilla bändeillä. Mitä hifimmät foodit, sitä kovempi jätkä", hän sanoo.

Jussiriekki.fi ei ole avautumissivusto. Kirjoittaja ei kerro blogissaan ruokakorinsa sisällöstä tai raota yksityiselämäänsä.

"Ei minua kiinnosta omia mielipiteitäni kirjoitella, eivät ne ole sen arvoisia. Jauhan omista asioistani mieluummin kasvotusten ihmisten kanssa", hän sanoo.

Vaikka Riekki ei ryhtynytkään blogaamaan sosiaaliset kontaktit tähtäimessään, kirjoittelusta on seurannut yhteydenottoja. Terveysblogit muodostavat oman yhteisönsä, ja joihinkin tapaamisiin Riekkikin on osallistunut.

Tähän mennessä palaute on ollut myönteistä. Riekki kuitenkin toivottaa myös vastaväitteet tervetulleiksi. "Jokaisella blogilla pitää olla ainakin yksi sellainen lukija, joka lukee sitä pelkästään sen vuoksi, että vihaa sitä ja kommentit ovat lähinnä vittuilua", hän sanoo.

Kokeillen

Vaikka blogi on täynnä erilaisia ruokavalioita ja niiden erityispiirteiden tarkastelua useilta eri kantilta, Riekki ei itse enää noudata mitään tiettyä ruokavaliota. Tiensä ruokapöytään löytävät niin kasvikset kuin raaka lihakin.

"Tällä hetkellä minulla on käynnissä painonnostoprojekti, joten syöminen on välillä aikamoista ahmimista. Tavoitteita ajatellen syön mahdollisimman paljon kaikkea mahdollisimman tiheään. Olen herkutellut paljon jäätelöllä ja suklaalla, mutta karkkia tai pullaa en osta koskaan", hän sanoo.

Blogissa valotetaan myös ravinteiden ja ravintolisien maailmaa. Riekki on itsekin kokeillut kaikkea, mistä blogissaan kertoo. "Nyt käytän vain D-vitamiinia ja kalaöljyä. Ne sopivat kaikille himourheilijasta sohvaperunaan. Ravinnelisistä käytän ainoastaan heraproteiinia lihaksen rakennusaineena ja omaksi huvikseni."

Riekki tahtoisi suosia lähiruokaa, mutta sivarin budjetti ei aina anna periksi ostaa laatua. Se ei kuitenkaan ole este vaikkapa juomaveden hakemiselle suoraan luonnosta. "Haemme melkein viikoittain kämppäkaverini kanssa Haukkalan lähteestä reput täyteen maailman puhtainta vettä. Se on pirun hyvää ja psykologisella tasolla vedenhakureissu lämmittää mieltä."

Riekki harrastaa kamppailulajeja, mutta ei kilpaile. Ylempään painoluokkaan siirtyminen onkin täysin oma kokeilu. Syksystä kiloja on tullut lisää seitsemän ja jokainen lisäkilo on ilon asia. Kuka lihottaa tahallaan ja miksi?

"Haluaisin tulevaisuudessa kirjoittaa enemmän urheiluravitsemuksesta. Jos aion opettaa joskus, kuinka lihasmassaa kasvatetaan, minun täytyy se itse testata. Seuraan tuloksia ja kehitystä treenaamisessa samalla, kun paino nousee."

Painon jojottelu ei kuitenkaan kerro vääristyneestä kehonkuvasta. Riekki katsoo itseään peilistä tyytyväisenä. "Minulla on epävarmuusalueita samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, mutta vartaloni ei niihin kuulu", hän sanoo.

Vaikka painon nostaminen on tällä hetkellä ruokailutottumuksiin suurin vaikuttava yksittäinen tekijä, Riekki ei aio jäädä "isommaksi" pitkäksi aikaa.

"Ensi keväänä pudottelen takaisin omaan painoluokkaan. Ei pulskalta pojalta tulla kyselemään, miten ihmisen pitäisi syödä", hän sanoo.

Kohtuudella

Lihavuus on yksi Suomen vakavimmista kansantaudeista. FINRISKI 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä normaalipainoisia on enää 34 prosenttia ja naisista 47 prosenttia.

Riekki pohtii blogissaan lihavuutta ja sen syitä yleismaailmalliselta kannalta.

Perintötekijöiden, yhteiskunnan ja ruokavalion lisäksi hän osoittaa syyttävällä sormella myös ihmistä itseään. "Pidän itse todennäköisenä, että lihavuuden taustalla piilee hyvin usein myös itseinho, oman kehon kunnioituksen puute, sekä erilaiset ongelmalliset tuntemukset, joiden vuoksi ihminen ruoskii itseään syömällä liikaa roskaa", hän kirjoittaa.

Meneekö terveysblogaaja sitten saarnaamaan ihmisille, jotka ovat hänen mielestään lihavia? "Kehoon liittyvät asiat ovat niin primitiivisiä, että niistä on muutenkin vaikea jutella kasvotusten tuntemattomien kanssa. Ei lihavalle voi sanoa, että sun on pakko olla onneton."

Riekki pitää ihmisen elopainoa ja puntarointia epäolennaisina asioina. Hyvän olon pitää lähteä siitä, että omat asiat ovat tasapainossa korvien välissä, ei puntarilla. Eikä peilin edessäkään tarvitse kokoajan seisoskella.

Miehen paras neuvo erilaisten ruokavalioiden ja superdieettien kanssa painiskeleville onkin kohtuus. "Ruokavalio ei saa olla ehdotonta luopumista ja hampaiden kiristelyä. Olen yrittänyt suositella ihmisille 80/20-periaatetta, eli käytännössä jos 80 prosenttia ruuan sisällöstä on hyvää, loput 20 prosenttia on ihan sama mitä syö. Ei se näy missään, jos käy kerran viikossa pitsalla. Ei syömisestä saa tulla huonoa omaatuntoa."

Sama salliva linja jatkuu Riekin suhteessa alkoholiin.

"Ei ole alkoholin vika, että sitä käytetään väärin. Joskus minulla on pitkiä raittiita kausia, jolloin en käy missään. Nyt olen ollut baarissa joka viikonloppu. Suora tuomitseminen on naiivia. Sama kuin väittäisi, että se on ruuan vika, että ihmiset ovat lihavia."

Riekki uskoo, että kohtuutta seuraamalla löytyy myös onni. "Onni koostuu tasapainosta. Sellaisesta olotilasta, ettei tarvitse kiikkua hirttosilmukassa."

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS