Henkilö
06.09.2012

Elämä kirjoissa

Anna-Riikka Carlson ei pelkää e-kirjoja. Hän pelkää aikaa, jolloin ihmiset eivät lue niitäkään.

Anna-Riikka Carlson pelmahtaa kahvilaan aurinkoiselta kadulta. Hän pahoittelee myöhästymistään – kello on minuutin yli sovitun ajan. Kokous venyi pitkäksi ja tämän jälkeen on luvassa toinen. Eihän haittaa, jos hän syö lounaan?

Kaikki kirja-alalla tuntevat alun perin Maskusta kotoisin oleva Anna-Riikan. Hänen positiivinen asenteensa ja tinkimätön ammattitaitonsa ovat auttaneet häntä pitkälle. Mielipiteitä riittää, ja keskustelu viriää hetkessä täyteen vauhtiin.

Koko vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä, kuten Carlson asian ilmaisee. Keväällä hän kävi jaksamisensa rajoilla, kun hän teki lähtöä perustamastaan Avain-kustantamosta. Toukokuussa hän aloitti WSOY:llä kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkönä.

Käy ilmi, ettei tämä ole Carlsonin ensimmäinen kerta kyseisessä kustantamossa.

"Opiskelin Turun yliopistossa, kunnes muutin työn perässä Helsinkiin. Toimitin yrityskirjoja WSOY:llä vuosituhannen vaihteessa ennen kuin siirryin Art Houselle."

Kun Art House päätti vähentää julkaistavan kaunokirjallisuuden nimikemäärää, Carlson ja hänen silloinen kollegansa Terhi Kivikoski-Hannula päättivät toimia. Oli vuosi 2003.

"Olin kiinnostunut erityisesti kaunokirjallisuuden toimittamisesta. Lisäksi halusimme Terhin kanssa toteuttaa projekteja, jotka eivät sopineet kustantamon linjaan", Carlson selittää Avaimen syntyyn johtaneita syitä.

Carlson ei koskaan haaveillut yksityisyrittämisestä. Hän myöntää, että jälkeenpäin ajateltuna hyppy tuntemattomaan oli uhkarohkea.

"En koskaan uskonut, että minulla olisi yritys, jossa kaikki rahani olisivat kiinni. Olimme kovin nuoria, ja yrityselämä yllätti rankkuudellaan. Rakkaus työhön oli kuitenkin niin vahva, että siitä selvittiin."

Rahojen sijoittaminen kannatti. Vuonna 2010 Carlson ja Avain saivat Vuoden humanistiteko -kunniamaininnan määrätietoisesta ja rohkeasta kustannustoiminnasta.

Avain teki viime syksynä radikaalin päätöksen yleisen kaunokirjallisuuden julkaisemisesta. Tulevaisuudessa kustantamo keskittyisi yksinomaan tieto- ja tilaus- sekä kirjastoammatillisten teosten kustantamiseen.

Niin kuin vajaat kymmenen vuotta sitten, Carlson päätti nytkin tehdä hypyn tuntemattomaan – tällä kertaa mediassa pahasti ryvetetyn WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäälliköksi.

Talon tavoille

Carlsonin ensimmäiset kuukaudet uudessa työssä ovat kuluneet talon tavoille opetellessa.

"WSOY elää useampaa kautta samaan aikaan, mikä eroaa paljon Avaimen vuosirytmistä. Nyt katsotaan, miten kevät oikein sujui, mitä syksyllä on tulossa ja ensi kevät on juuri lyöty lukkoon. Sitten jo mietitäänkin, että mitäs tehdään vuoden päästä syksyllä."

Muutokset tapahtuvat hitaasti. Pienen kustantamon hyväksi puoleksi Carlson katsoo juuri nopeuden.

"Jos Avaimessa sytyttiin jollekin asialle, se tehtiin heti. Isossa talossa otetaan tietenkin tarkemmin koko talon budjetti huomioon ja ideat testataan isommalla joukolla."

"Joskus tulee mieleen, että olisin jo tehnyt tämän", hän naurahtaa.

Hämmentäviä hetkiä on osunut Carlsonin eteen useampiakin. Hän muistelee lämmöllä ensimmäisiä päiviään WSOY:llä, sitä, kun joku oli tehnyt salaatin palaveriin.

"Pienessä kustantamossa totuin siihen, että kaikki piti tehdä itse kustannuspäätöksistä hinnoitteluun ja varastotöihin. On ihanaa kun saa keskittyä ydintekemiseen ja huomata, etten olekaan yksin."

Uuden työn myötä Carlsonin toimenkuva on muuttunut.

"Nyt toimin esimiehenä, minulla on päävastuu siitä mitä kustannetaan. Pidän yhteyttä markkinointiin, muihin osastoihin sekä kirjailijoihin. Työalueeni on suoraviivaisempi, kun siitä puuttuu käännöskirjallisuus, tietokirjallisuus ja äänikirjat."

Tämä tarkoittaa, että monta tehtävää on pudonnut Carlsonin työlistalta.

"En enää toimita niin paljon kuin ennen ja moni kysyy, kaipaanko sitä. Olen luonteeltani tiimipelaaja, minusta on mukavaa katsoa sivusta kustannustoimittajan ja kirjailijan yhteistyötä."

Carlson korostaa, että hyvän kustantamon toiminta on pitkäjänteistä ja kannattavaa. Ainakaan nimikemäärää hän ei halua kasvattaa.

"Mielessä on käynyt jopa määrän supistaminen. Tärkeämpää kuin kattava julkaisuohjelma on se, että teokset löytävät lukijansa."

Julkaistavien teosten määrän vähentämisellä Carlson ei tarkoita pelkästään kaupallisten teosten kustantamista. Hän painottaa, että ohjelman tulisi olla monipuolinen, jotta ala säilyttäisi valppautensa.

Liian kunnianhimoinen kustannusohjelma voi kääntyä kustantamoa vastaan.

"Pitäisi keskittyä ennemmin pidentämään kirjan elinkaarta. Täytyy pitää myös meteliä maan hiljaisista, ettei katalogista löytyisi vain sitä yhtä läpimurtoa. Tämä on myös lukijoiden ja median vastuulla", Carlson muistuttaa.

Carlson kuvailee, että unelmana olisi "tasapainoinen ja monipuolinen nimikevalikoima maustettuna rohkeilla valinnoilla".

"Olisi kivaa, jos joukossa olisi ravistelevaakin proosaa. Olen törmännyt kritiikkiin, että suomalainen kirjallisuus on liian salonkikelpoista eikä ärsytä ketään", hän lisää.

Avointa keskustelua

Tulee tauko, Carlson hakee lisää teetä. Hän ei näytä väsymisen merkkejä, vaikka päivästä on tulossa pitkä. Kun hän palaa hän jatkaa siitä, mihin jäi.

Hän myöntää, ettei ole juurikaan huolestunut e-kirjasta. Häntä huolettavat enemmän myyntihittien jalkoihin jäävät kirjailijakollegat sekä julkisen keskustelun puute. Yhdeksi esimerkiksi jälkimmäisestä hän nostaa mediassa velloneen WSOY-kohun.

"En halua silotella asioita, mutta epätietoisuus luo usein ennakkoluuloja, jotka vältettäisiin avoimella keskustelulla eikä pikkudetaljeihin kiinnittymällä, mikä usein peittää oikeat ongelmakohdat."

Carlson on iloinen siitä, että kirja-alan niin sanotut "hullut vuodet" ovat takanapäin.

"Kritiikki suuria kustantamoja kohtaan oli mittavaa. Mielestäni se oli yleensä kohtuutonta ja perustui tiedonpuutteeseen. Tietenkin saa kritisoida ja täytyy vaatia laadukasta jälkeä, mutta yleistys ei ole koskaan hyvästä. Että vain yksi taho käärisi rahat ja toiset eivät saisi mitään. Ei se niin mene."

Hän toivoo avoimempaa keskustelua myös kaikkien kirja-alan eri toimijoiden kesken.

"Olemme samassa veneessä, joten yhteen hiileen puhaltaminen on tuiki tärkeää. Jos kirjoja ei osteta, kaikilla menee huonosti."

Dialogin puute on johtanut siihen, ettei oikeisiin epäkohtiin osata välttämättä tarttua.

"Kaikilla on mennyt liikaa energiaa pienistä rahoista kiistelemiseen, kun kokonaiskakkua pitäisi rakentaa. Myös julkisesta rahoituksesta pitäisi olla enemmän yleistä keskustelua."

Carlson muistuttaa, että kirja-ala ei elä hyvällä tahdolla. Hänen mukaansa myös kuluttajien tulisi tukea kirjallisuutta siinä missä muita arvostamiaan taidelajeja.

Rahoituksen lisäksi kirjallisuudella on vastassaan toinen, edellistä syvempi sudenkuoppa.

"Yksi ydinkysymyksistä on, miten kirjallisuudesta tehtäisiin niin houkutteleva, että se pärjäisi muiden vapaa-ajan asioiden rinnalla."

Onnea on arki

Ainakaan Carlsonin vapaa-ajan käytöstä kirjojen ei tarvitse taistella. Kysymys kuuluu ennemmin, mitä oikein tapahtuu kirjallisuuden ulkopuolella?

"Minulla on 8-vuotias poika. Teen hänen kanssaan kaikenlaista", vastaa Carlson hetken mietittyään.

"Tosin se ei taida oikeastaan olla harrastus", hän naurahtaa päälle.

Seuraa lisää empimistä. Aurinko on siirtynyt Carlsonin teekupin toiselle puolelle.

"Olisin varmasti matkustellut paljon enemmän, mikäli en olisi ollut niin monta vuotta pienessä kustantamossa."

Kesällä Carlson lähti valloittamaan Eurooppaa junaradalta käsin, kun hän pakkasi reppunsa ja suuntasi Interrail-matkalle poikansa kanssa. Facebook-sivulle päivittyi luettavien kirjojen nimiä.

Vaikka matkustaminen on uuden työn myötä muuttunut toteutettavaksi unelmaksi, Carlson arvostaa suuresti tavallista arkea.

"Olen onnellisimmillani, kun saan täyden työpäivän jälkeen mennä ystävän kanssa teelle. Kotona luen, kun poika on mennyt nukkumaan."

Kirja-ala syö Carlsonin päivästä suurimman osan, mutta koko elämä ei sentään ole yhtä kirjallisuutta.

"On tärkeää, että elämässä on paljon muutakin ja ympärilläni ihmisiä eri aloilta."

TEKSTI: MARISSA MEHR

KUVA: KRISTIAN TERVO