Henkilö
04.10.2012

Herkkyyden puolesta, pintaliitoa vastaan

Turkulainen indieyhtye Burning Hearts on valloittanut kuulijoiden ja kriitikoiden sydämet. Silti duo viihtyy parhaiten peltomaisemassa, kiikkustuolissa maatilalla.

Le Futur Pompiste -yhtyeen laulajana toiminut Jessika Rapo ja Cats on Firen rumpali Henry Ojala tutustuivat toisiinsa bändien yhteisellä Ruotsin-kiertueella vuonna 2004. Sitä ennen he olivat olleet "naamatuttuja."

Naamatutuista tuli pariskunta ja Turusta yhteinen koti. Seurustelun myötä Ojala sai ajatuksen musiikin tekemisestä yhdessä, ja vuonna 2006 perustettiin Burning Hearts. Tarkoitus oli kokeilla, miltä toisen kanssa säveltäminen tuntuu.

"Oltaisiin duo ja keikkailtaisiin kahdestaan, tehtäisiin musiikkia itsellemme", Rapo sanoo.

Nimen duo otti newyorkilaisen indieyhtyeen My Favoriten Burning Hearts -kappaleesta.

Yhteistyön tuloksena syntyi melankolialla, elektronisilla elementeillä ja monisyisillä sanoituksilla höystettyjä kappaleita, jotka päätyivät MySpaceen. Vuonna 2008 amerikkalainen levy-yhtye Shelflife otti yhteyttä ja vuoden päästä julkaistiin duon debyyttialbumi Aboa Sleeping.

Burning Heartsin ensimmäinen keikka vedettiin kotilavalla Dynamossa, ja toinen New Yorkissa.

"My Favoriten laulaja Andrea Vaughn otti meihin yhteyttä ennen keikkaa ja kysyi, liittyykö bändin nimi jotenkin heidän kappaleeseensa. Pyysimme hänet mukaan esiintymään New Yorkin keikalle", Ojala sanoo.

Keikalta löytyy muitakin hauskoja anekdootteja. Samana iltana samalla klubilla soitti myös brooklynilainen The Drums, joka on sittemmin niittänyt mainetta ympäri maailmaa.

Kun Burning Hearts sai tuulta alleen, Ojalan ja Rapon aikaisemmat kokoonpanot jäivät luonnollisesti kuvioista pois. Indiepiireissä alettiin puhua vähäeleisesti esiintyvästä, lahjakkaasta kaksikosta, joilla oli molemmilla takanaan mittava ura popmaailmassa.

This mountain I climb / is dangerously high / but I'm not gonna fall.

Musiikki on ollut läsnä Ojalalle ja Rapolle lapsuudesta saakka. Vaasalaissyntyinen Rapo on harrastanut laulua kuoroissa ja eri kokoonpanoissa. Pietarsaaresta kotoisin oleva Ojala on puolestaan soittanut pianoa, kitaraa, sähkökitaraa, rumpuja ja bassoa. 12-vuotiaana hän perusti kaverinsa kanssa ensimmäisen bändinsä The Relativesin. Tätä seurasi myöhemmin muun muassa punk-yhtye Pahat herrat.

"The Relatives oli kuitenkin indiepoppia jo siihen aikaan", hän sanoo.

Rapo puolestaan lauloi The Mess -nimisessä bändissä.

"Kaikki muut Vaasassa olivat hard core, me oltiin indie."

Myös Burning Hearts on indietä. Sellaista, joka lähtee liikkeelle melodiasta.

Suurin osa kuluvan vuoden helmikuun alussa julkaistun Extinctions -levyn biiseistä syntyi, kun Rapo istui urkujensa edessä ja "väänsi väkisin." Melodiat hän äänitti ja esitti Ojalalle. Yhdessä mietittiin, olisiko melodiasta kappaleeksi. Jos oli, sitä työstettiin eteenpäin. Jos ei, mietittiin lisää tai siirryttiin seuraavaan.

"En minä ainakaan ajattele aktiivisesti, millaista musiikkimme on. Punainen lanka on monesti jo olemassa, vaikka sitä ei aluksi huomaisi", Ojala sanoo.

Yhteistyö pariskunnalla toimii hyvin, kun molemmat pääsevät käyttämään luovuuttaan. Kriittistä keskustelua on, ja pitääkin olla.

"On sellaisia tilanteitakin ollut, ettei Henry olisi halunnut tehdä jotain biisiä, mutta minä olen halunnut. Sitten se on kuitenkin tehty ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä", Rapo sanoo.

"Bändiä voi verrata perheyrityksen pyörittämiseen. Silloinkin pitää oppia yhteistyö ja pitää se erillään muusta elämästä. Toki musiikki on läsnä arjessa koko ajan", Ojala sanoo.

Sanat musiikki saa vasta, kun kappaleet ovat muuten valmiita.

No doors, no walls could keep her safe / He would find her anyway / Hide-and-seek, she must have known the game.

Burning Heartsin tekstit kirjoittaa pääosin Rapo, joka inspiroituu omasta ja läheistensä elinpiiristä. Kappaleissa tunnelmoidaan rakkauden, luonnon ja kuoleman äärellä, yleensä traagisuuden siivittäminä. Sanojen viesti ei välttämättä löydy helpolla.

"Kappaleita voi joskus tulkita myös väärin. Kappaleesta On the last Day of The Decade kirjoitettiin jossain, että siitä huomaa minun kyllästymiseni musiikkibisnekseen. Omasta mielestäni lyriikat kertovat kyllä suoraan Sellon ampumistapauksesta."

Vaikka Burning Hearts ei tietoisesti tee minkään genren musiikkia, Rapo nimesi bändin musiikin luontopopiksi Nuorgam-musiikkimedian haastattelussa. Biologian opettajana työskentelevälle Rapolle luonto on tuttu ja luonteva aihepiiri.

"Piti keksiä bändille leima, ennen kuin muut ehtivät."

Tähän mennessä Burning Hearts on vetänyt satoja keikkoja. Tänä vuonna niitä on kertynyt kolmisenkymmentä, muun muassa Ruisrock- ja Flow-festivaaleilla.

"Tutuille ja perheenjäsenille on hirveintä soittaa. Soitettiin kesällä Pietarsaaressa ja yleisössä oli paljon kavereita, myös äitini. En ole varmaan jännittänyt missään niin paljon, vaikka on meillä ollut paljon isompiakin keikkoja", Ojala sanoo.

Livekokoonpanossa ovat noin vuoden ajan olleet mukana myös Johan Ekström ja Niko Kivikangas, isoilla keikoilla myös muutama muu.

Extinctions on kerännyt kriitikoiden ylistystä ulkomaita myöten. Taitoa löytyy myös visuaaliselta puolelta, sillä Modern Times -kappaleen musiikkivideon on tehnyt Paola Suhonen.

Ojalan ja Rapon jalat pysyvät kuitenkin tiukasti kiinni maassa, tarkemmin ottaen ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

When nights are nightless and the hay is drier than my winter skin / I give this moment the highest mark of moments that have been.

Burning Heartsin studio sijaitsee Uudenkaarlepyyn edustalla Monäsissa, peltojen keskellä. Levytystuokioiden lisäksi kaksikko viettää maalla kesälomansa. Ojalan vanhalla sukutilalla on joskus laiduntanut myös possuja ja lehmiä.

"Luulin aina, että olen kaupunki-ihminen. Olen kuitenkin tajunnut, etten tarvitse kaikkea mitä kaupungissa on. Maaseudulla nauttii hiljaisuudesta, perunan viljelystä ja talon seinän maalauksesta. Ei siellä tulekaan hulluksi", Rapo sanoo.

Ojala on puolestaan huomannut viihtyvänsä rakentamisen äärellä, vaikka se ei ole koskaan ennen kiinnostanut. Viime kesänä hän teki Rapolle minikasvihuoneen tomaatinkasvattamista varten.

"Ei me kaivata juuri mitään kaupungista. En tiedä, liittyykö se musiikkiin ollenkaan. Ehkä se on henkilökohtaista kehitystä", Ojala sanoo.

Kun duoa pyytää kuvailemaan toisiaan persoonina, luovuus ja herkkyys nousevat molempien päällimmäisiksi piirteiksi.

"Meille on molemmille tärkeätä olla juuri sitä mitä olemme. Ei esitetä tai vedetä mitään roolia. Ollaan rehellisiä ja aitoja", Rapo sanoo.

"En aina tiedä, mistä Jessika poimii ideat melodioihinsa. Tuntuu, että hän laulaa sellaisesta, joka merkitsee oikeasti paljon. Olisi vaikea kuvitella meille musiikkia, jossa laulettaisiin baari- tai kiertuelämästä", Ojala sanoo.

Somehow I found my way home / That's where this journey begun / Only to end up with you.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Burning Heartsin Extinctions-albumin (2011) kappaleista Burn Burn Burn, On the last Day of the Decade ja The Swallows sekä Aboa Sleeping -albumin (2009) kappaleesta

Various Lives.

TEKSTI: VENLA PÖYLIÖ

KUVA: KRISTIAN TERVO