Henkilö
18.09.2020

Interin maalitykki on nyt sosiaalitieteiden fuksi – hauista kiertävän kapteeninnauhan väri kertoo Timo Furuholmin arvot, joista hän ei tee myönnytyksiä

Teksti & Kuvat:
Ilari Välimäki

Kun Timo Furuholm, 32, astelee areenalle, väripaletissa riittää kylläisyyttä.

Partasuinen maalitykki asettaa vasempaan käteensä kapteenin nauhan, jonka väri viestittää hänelle tärkeitä arvoja.

Hauista kiristää joko sateenkaarinauha tai punainen, rasisminvastainen nauha. Näissä asioissa mies ei ole valmis tekemään kompromisseja.

Myönnytyksiä ei ole luvassa pelikentälläkään. Joukkueelleen ”Furkka” antaa aina kaikkensa. Ottelun jälkeen hyökkääjä lahjoittaa voittobonuksensa seuran nuoria pelaajia auttavaan stipendirahastoon.

Kulttipelaaja, jota omat fanit rakastavat ja vastustajat vihaavat.

Katsomosta hyökkääjää yritetäänkin kuumentaa. Tyypillisen loanheiton seasta erottuu uusi tapa koittaa päästä pelaajan pään sisälle. Fuksihuutoja koristavat alatyyliset etuliiteet.

Furuholm on nimittäin juuri aloittanut sosiaalitieteiden opinnot Turun yliopistossa.

Kampukselta ja yliopistosta hän hakee elämäänsä uusia tuulia, sillä 15 vuotta on vierähtänyt jalkapallon kuplassa, Feeniksin kirjastoon haastatteluun saapunut Furuholm kertoo.

Turkulaisen FC Interin seuraikoni on tehnyt pitkän uran ammattilaisena Suomessa ja Saksassa. A-maajoukkueessa takana on kymmenen ottelua.

Interin kausi on alkanut hyvin ja joukkueen voidaan ennustaa taistelevan kärkikolmikossa. Furuholm on nostanut rooliaan maalintekijänä, ja hän taistelee tällä hetkellä maalipörssin kärjessä.

”Tuun diggaamaan kontrastista, jonka yliopistoelämä ja ammattiurheilijan arki synnyttää. Siinä voi tehdä hyviä havaintoja.”
 

Furuholmin ylioppilaskirjoitukset olivat jääneet puolivalmiiksi vuonna 2011, kun hänen peliuransa eteni Saksaan. Takaraivoon oli jäänyt ajatus yliopiston aloittamisesta, joten keväällä 2020 hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun iltalukiossa.

”Ylioppilaaksi kirjoittaminen oli mulle pakollinen paha. Se piti hoitaa aikaisemmin valmiiksi, mutta siihen tuli eteen aina mukamas tärkeitä pelejä.” 

”Mitään seitsemää Laudaturia ei lähdetty hakemaan, vaan suoritus tarvittiin yliopistoon sisään pääsemiseksi. En tykkää puhua siitä kauheasti, koska se oli itseltä kuitenkin tällainen melko intohimoton suoritus.”

Furuholm on elänyt epätyypillisen elämän, jossa on menty vain urheilun ehdoilla. Hänen mukaansa rima on noussut korkeaksi sille, että elämässä tekisi asioita, joista ei ole kiinnostunut. Tämän vuoksi hän valitsi aineekseen sosiaalitieteet.

”Ajat on niin sanotusti kovat, ja sosiaalitieteiden käsittelemät kysymykset [eriarvoisuudesta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta] tulevat olemaan esillä vielä kasvavissa määrin”, Furuholm sanoo.

Furuholmia voisi luonnehtia yhteiskunnallisesti aktiiviseksi urheilijaksi. Itse hän ei koe panostaan yhteiskunnalliseen keskusteluun suureksi, mutta ei jätä sanomatta, jos jokin ei miellytä. Valinta on tehty tietoisesti.

”Seuraan yhteiskuntaa ja keskustelua, mutta en ole koskaan mennyt pintaa syvemmälle. Ehkä nyt saan sen mahdollisuuden”, Furuholm pohtii.

”Kun futishommat tulee himaan ja siellä joutuu kritiikin silmään, niin intressit tai aika ei ole vaan toistaiseksi riittänyt siihen, että alkaisin Twitterissä jonkun kanssa vänkäämään vähemmistön oikeuksista.” 

”Oon nyt fudari, ja sit kun mulla on aikaa, niin mies voi hypätä mukaan näihinkin keskusteluihin isommalla vaihteella.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Timo Furuholm temppuilemassa tiedon portailla.
Timo Furuholm uskoo, että tulee pitämään yliopiston ja arkielämän synnyttämästä kontrastista.

Syksyn aikana Furuholm on käynyt muutaman kerran yliopistolla katsomassa kirjastoja ja tulevia opiskelupaikkoja, mutta fuksibileet hän on skipannut.

Pelihommat painavat oikealta, kouluhommat vasemmalta ja kotona odottaa myös perhe. Omien sanojensa mukaan hän on tällä hetkellä puristuksissa. Myöskin etätyötilanne on vaikuttanut siihen, ettei Furkka ole vielä tavannut ensimmäistäkään vuosikurssinsa opiskelijakaveria.

”Ryhmächatin perusteella heillä oli kuitenkin hauskaa, ja ehkä tämä mun tilanne on vähän erilainen, kun meen joka aamu duuniin, niin en voi kävellä tuolla olutpullo kädessä.”

Toisaalta etätyöskentely on antanut Furuholmin opiskeluun enemmän siimaa. Alku on ollut totuttelua eikä hän ole oikein hahmottanut mihin on hypännyt. Kunnianhimoa Furuholmilla riittää, mutta tarpeettomaan paineeseen hän ei haluaisi itseään asettaa.

Ammattiurheilijan tapa motivoida itseään on aika ankara, eikä Furuholm haluaisi käyttää sitä yliopistossa. Pääsykokeissa hän psyykkasi itsensä jatkamaan urheilijalle tutulla mallilla.

”Kun olin painamassa kirjaa kiinni, aloitin keskustelun itseni kanssa siitä, että ehkä joku muu tuolla painaa hommia vielä.”

Furuholm uskoo kuitenkin pystyvänsä hyödyntämään opinnoissaan ominaisuuksia urheilun puolelta. Hänelle urheilu on sitä, että tekee hommat niin hyvin kuin pystyy, ja tulos punnitaan viikonlopun matsissa.

”En usko, että ihan ekasta epäonnistumisesta täällä tipun polvilleni.”
 

Porista kotoisin oleva Furuholm aloitti taipaleensa jalkapallon parissa Toejoen Veikkojen kasvattina.

”Olin skidinä jonkin sortin hikari, mutta myöhemmin se homma alkoi kääntyä ja fudis otti enemmän aikaa.”

Myöhemmin Furuholm valittiin Satakunnan piirin parhaaksi poikajunioriksi. Hän siirtyi FC Jazziin ja debytoi Veikkausliigassa 15-vuotiaana, sarjan kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana. Päivisin käytiin ysiluokkaa ja illalla pelattiin liigaa.

Talousvaikeuksissa painineen Jazzin kanssa syntyi riitaa sopimusasioista. Erimielisyydet johdattivat lopulta Furuholmin Musan Salaman kautta Turun Interiin, jossa pelaajan koti on ollut jo yhteensä kymmenen vuoden ajan.

Lupaukselle olisi ollut ottajia myös muualla. Huhujen mukaan kiinnostuneiden joukossa oli myös paikallisvastustaja TPS, mutta seurassa Furuholmin temperamenttia ja luonnetta pidettiin arveluttavana.

Interissä asioita on tehty omalla tavalla ja erilaisuutta pidetty arvossaan. Seuran presidentti Stefan Håkans ei porilaista säikähtänyt.

”FC Inter on ollut nuorille ja lapsille tärkeä kasvualusta tähän meidän yhteiskuntaan. Arvot ovat seurassa kohdillaan ja jalkapallon pitääkin olla sellainen asia, johon kaikki ovat tervetulleita. Olen itse saanut jalkapallosta paljon, ja Turussa tärkeää työtä kasvattajana on tehty niin Interissä kuin Tepsissäkin”, Furuholm sanoo.

Lajiin suhtautuminen on Furuholmin mukaan muuttunut iän myötä, ja lopettamisfiiliksiäkin on väistämättä syntynyt.

”Mitä vanhemmaksi on tullut ja mitä pidempään tätä ammattia on tehnyt, niin sitä enemmän alkaa kaipaamaan niitä urheilun positiivisia puolia. Ammattiurheilu on raakaa ja kaukana mistään hyvinvoinnista, mutta alemmat divarit ja junioriseurat ovat hyvinvointia tuottavia ja estävät ihmisiä syrjäytymästä.”
 

Saksassa Furuholm vietti yhteensä viisi vuotta. Hän siirtyi vuonna 2012 toista sarjatasoa pelaavaan Fortuna Düsseldorfiin, ja sieltä lainapestin kautta 3. Bundesliigaa pelaavaan Hallescher FC:hen.

Saksassa pääsarjaa alemmat sarjatasot ovat myös ammattilaissarjoja, ja katsojia on kymmeniä tuhansia. Maata Furuholm suosittelee kaikille nuorille pelaajille.

”En usko, että olisin pelannut näin pitkään, ellen olisi käynyt siellä. Saksassa pinnalla pysyminen vaatii hirveästi duunia ja jos ei kiinnosta, niin joku muu ottaa kyllä sun paikkasi.”

Hän kertoo, että teki huomioita myös ihmisistä ja yhteiskunnasta, ja nostaa esiin esimerkiksi saksalaisten kyvyn ottaa ilon irti työpäivän jälkeisestä oluesta.

”Yhteiskuntana jäi fiilis, että saksalaiset ovat iloisia ja onnellisia. Yhteisöllisyys jäi mieleen ja siellä näki, kun pukumiehet istuskeli duunipäivän jälkeen katukivetyksellä oluen äärellä ja juttu lensi.”
 

Furuholm on ylpeä porilainen, mutta vuosien aikana hän on turkulaistunut. Kaupunki on ollut koti jo kauan.

Turusta hän nostaa esille Dynamo-klubin ja jokirannan, jonka tunnelmaa hän kuvailee uniikiksi, siihen liittyy jotain ”epätyypillistä suomalaista”.

Ympäri vuoden pyöräilevä Furuholm ylistää myös kaupungin pyöräilymahdollisuuksia. Kaikkialle pääsee nopeasti.

Ensimmäiselle lukuvuodelleen Turun yliopistossa Furuholm kaipaa onnistumisia. Urheilumaailmasta tuttu ilmaus.

”Pääsisi mukaan meininkiin ja saisi raavittua kasaan opintopisteitä. Toivottavasti saan myös jotain kontakteja täältä yliopistolta. Muuten tulee pitkä viis vuotta.”

Jalkapallokentillä kokeneella hyökkääjällä riittää auktoriteettia, ja tuomarit joutuvat kokemaan ajoittain kovaa läksytystä. Kuinka käy Turun yliopiston professorien?

”Ei tarvi proffien huolestuu, kyllä paikalle tulee aika paljon säyseämpi ja pikkaisen pienemmällä itseluottamuksella varusteltu Furuholm.”
 

Lue lisää

Turkulaisen jalkapallokulttuurin lipunkantajat

Toimittaja Joel Haapamäki selvitti Turun Palloseuran ja FC Inter Turun sosiaalipoliittisia taustoja ja kytköksiä vuonna 2011. (10/2011) 

"Urheilu menee kaiken edelle"

Oikeustieteen opiskelijan Juha-Pekka Petäjäniemen opinnot jäivät katkolle, kun hän alkoi treenata Rion olympiakarsintoihin. (09/2016)

Kampuksen nopein

Porilainen Nooralotta Neziri on maahanmuuttajataustainen pikajuoksija, joka lukeutuu maailman huippuihin 100 metrin aidoissa. Vuonna 2013 hän tavoitteli urheilun ohella maisterin tutkintoa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. (11/2013)