Henkilö
26.10.2011

Jännitystä ilmassa

  • ”Vitsit, miten ihanaa! En ole koskaan hypännyt benjihyppyä, mutta se saattaisi tuntua samalta kuin tämä! En ole ollut pitkään aikaan yhtä innostunut mistään”, keihäänheittäjä Ahonen hihkuu  trapetsinvaihdon jälkeen.

SM-keihäänheittäjä Kirsi Ahosesta on tärkeää, ettei pelko valtaa päätä. Tylkkärin haastetehtävässä hänen tulee suorittaa trapetsinvaihto. Mutta miten korkean paikan kammo talttuu?

Kirsi Ahonen, 35, on uskaltautunut tikkaiden seitsemännelle askelmalle, ja häntä jännittää. Maksimikorkeuteen on vielä matkaa kaksi askelmaa.

"Kamala, koko ajan menee yhä hurjemmaksi!" Ahonen huudahtaa.

Vieressä tsemppaa Turun Sirkuksen päävalmentaja Esa Östberg. Hän pitelee trapetsia ja ojentaa sitä kohti urheilijaa.

"Jännität olkapäitä paljon. Jännitä vasta lennon loppuvaiheessa. Äläkä päästä liian aikaisin irti."

Tylkkäri on haastanut Ahosen kokeilemaan trapetsitaiteilua. Nyt Kirsi tekee vielä harjoituskeinuntoja ja irrottautuu lennosta pehmusteisiin.

Pohjanmaan Närvijoelta lähtöisin oleva Ahonen päätyi keihäänheiton pariin isänsä kannustamana. Nuoresta pitäen hän tottui kilpailemaan poikien kanssa erilaisten kivien ja keppien heitossa. Syrjässä asuessa "ei ollut juuri varaa valita kavereita", kuten hän asian nyt ilmaisee.

Vaasaan muuttaessaan hän aloitti urheilupainotteisen koulun ja yleisurheilu vei mennessään. Ensin tulivat korkeushyppy ja aitajuoksu. Myöhemmin keihäänheitosta tuli Kirsin laji.

"Olin 18-vuotias kun aloitin keihäänheiton treenaamisen. Valmentajaa oli vaikea löytää, sillä olin kuulemma liian vanha aloittajaksi. Tavallisesti keihäänheitto aloitetaan 15–16 -vuotiaana. Toisaalta olen heittänyt oman ennätykseni, 60,98 metriä, 31-vuotiaana."

Ahonen on naisten keihäänheiton Suomen mestari vuodelta 2008. Viime kaudella hän voitti hopeaa. Pari viimeisintä vuotta hän on kuitenkin jättäytynyt syrjään kilpaurheilusta, ja keskittynyt kunto-ohjaajan ja personal trainerin työhön. Keihäslajin rankkuus on yksi syy telakalle jäämiseen. Naiskeihäänheittäjän tulee treenata samoilla ohjelmilla kuin miestenkin. Se kuluttaa luustoa ja jänteitä.

"55 metristä lähtevät niin sanotut naisten kovat metrit. Vaatii pitkällistä treeniä ja työtä, että sen yli päästään. Itselläni meni kuusi vuotta paremmaksi pistämiseen."

Kirsi kertoo olleensa varsinainen rämäpää nuorena. Vanhemmiten hän kertoo rauhoittuneensa, vaikka meno on kova vieläkin.

"Rämäpäisyys näkyy heittäytymisenä uusiin asioihin. Asteikolla 1-10 olisin rämäpää seiskan tai kahdeksikon verran."

Nyt on aika testata rämäpäätä ja ottaa käyttöön toinen trapetsi. Ahosen vauhti ja korkeus riittävät tällä hetkellä sirkustemppuun oivallisesti.

Valmentaja Östbergin mukaan korkean paikan kammo ja putoamisen pelko lientyvät, mitä enemmän harjoitusta ilmalennosta saa.

"Kaikkeen tottuu. Jos totut putoamaan alas pehmeään ja liikut paljon korkealla, kammo vähenee selkeästi."

Hypyn ongelmakohtana on edelleen liian aikainen irrottaminen. Ajoituksen oivaltamiseen tarvitaan stuntmiehen apua. Mallin näkemisen myötä ajoitus selkiää Ahoselle. Rytmiä hän on joutunut miettimään usein keihäänheittäjänäkin.

Seuraavalla kerralla vaihto sujuu täydellisesti. Ahonen roikkuu trapetsissa toisen kätensä varassa ja tuulettaa.

"Vitsit, miten ihanaa! En ole koskaan hypännyt benjihyppyä, mutta se saattaisi tuntua samalta kuin tämä! En ole ollut pitkään aikaan yhtä innostunut mistään", hän hihkuu.

Ahonen tiedustelee innokkaasti, myydäänkö trapetsitunneille kymppikortteja.

"Tässä on haasteena epäonnistumisen pelko. Jos tunteen päästää päähänsä, ei pysty tekemään mitään. Sama pätee kaikkeen urheiluun. Koen, että itsensä voittaminen on tärkein asia, ei niinkään se, että oppisi tekemään oikeilla tekniikoilla."

Teksti: HEINI KILPAMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

NÄITÄ OLEN JO KOKEILLUT

Kansantanssit

"Sanotaan, että monia asioita elämässä voi kokeilla, muttei kansantanhuja. Olen tästä huolimatta kokeillut tätä lajia. Minulla oli oikein kansallispuku päällä. Tämä tapahtui Jurvassa."

Afrikan elämyksiä

"Ollessani Etelä-Afrikassa harjoitusleirillä vierailin timanttikaivoksella ja safarilla. Timanttikaivos oli vaikuttava näky. Safarilla taas näin virtahevon lähietäisyydeltä. Yleensä kuvitellaan, että leijonat tappavat ihmisiä eniten Afrikassa. Mutta ei, virtahevot ovat paljon vaarallisempia."

Näytteleminen

"Olin ala-asteella näytelmäkerhossa. Näyttelin Joulupukin Muoria. Jännitin niin paljon, että vuorosanat unohtuivat. Onneksi opettaja kuiskasi ne tarpeeksi kuuluvasti."