Henkilö
28.03.2012

Johtamisoppia Gogolilta

  • Kuvittelin, että yliopistossa kaikki ovat sivistyneitä ja viisaita. Oli pettymys,  ettei niin ollutkaan&quot
    &quot

Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto kannustaa taiteen ja tieteen asiantuntijoita mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kehottaa esimiesasemaan tähtääviä nuoria lukemaan kaunokirjallisuutta.

Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto tunnustaa, että hän yllättää itsensä toisinaan henkisestä laiskuudesta.

"Valitettavasti kyllä. Se on asia, josta toimittajan pitää jatkuvasti muistuttaa itseään: omaksunko asian pureskelematta yhdestä lähteestä vai soitanko vielä muutaman puhelun? Mitään ei saisi ottaa itsestäänselvyytenä", Monto pohtii.

Turun yliopiston Vuoden alumniksi nimitetty Monto on ylpeä ammatistaan.

"Kyllähän toimittaja on etuoikeutetussa asemassa, kun hän saa työkseen ottaa asioista selvää."

Monto muutti Turkuun opiskelemaan suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä 70-luvun puolivälissä. Vaikka hän ei opintojensa alussa tiennyt, mitä haluaisi tehdä työkseen, oli hänelle ensimmäisestä syksystä saakka selvää, että valittu opiskeluala oli oikea.

"Tuntui ylellisyydeltä, että sain lukea kaunokirjallisuutta tentteihin! Ja toisaalta suomen kielen opintojen teoreettisuus oli kirjallisuudelle hyvää vastapainoa", Monto muistelee.

Hän suhtautui opintoihinsa intohimoisesti, eikä aina ymmärtänyt niitä, jotka eivät jakaneet hänen tunnettaan.

"Olen kotoisin Lahdesta, joka ei todellakaan ole mikään yliopistokaupunki. Siksi minulla oli kauhean ihanteellinen kuva yliopistosta. Kuvittelin, että yliopistossa kaikki ihmiset ovat sivistyneitä ja viisaita. Oli pettymys, ettei niin ollutkaan."

Hän ei käsittänyt, miten joku saattoi olla niin hienoon työhön leipiintynyt. Koska hän näkee tutkijan ja toimittajan ammateissa paljon yhteistä, hänen on edelleen "vaikea sulattaa" henkistä laiskuutta tai välinpitämättömyyttä kollegoissaan.

Alaiset tuntevatkin hänet paitsi helposti lähestyttävänä, lämpimänä ja tasapuolisena, myös vaativana pomona.

Nyt hän kuitenkin osaa jo nauraa nuoruuden idealismilleen.

"Iän myötä myös ymmärrys on lisääntynyt. Ei niin ihanteellista maailmaa olekaan kuin yliopiston aloittaessani kuvittelin."

Sivupolut sallittuja

Monto valitsi Turun opiskelukaupungikseen, koska hänen silloinen poikaystävänsä ja nykyinen aviomiehensä pääsi Turun yliopistoon opettajankoulutukseen.

Nuoripari muutti tuliterään, valmiiksi kalustettuun Ylioppilaskylän asuntoon.

Monto muistelee lämmöllä, kuinka hän luki tenttiin Halistenkosken partaalla istuen. Vaikka hän ei osallistunut organisoituun opiskelijatoimintaan, opiskelutovereista muodostui tärkeä yhteisö.

Toimittajanura alkoi kesätöistä Salon Seudun Sanomissa. Lopullisesti Monto menetti sydämensä journalismille kuitenkin vasta työskennellessään Turun Ylellä.

Vuoden alumni korostaakin, ettei sivuaskelia tai pientä harhailua ennen todellisen ammatillisen kutsumuksen löytymistä tarvitse hävetä.

"Kaikesta mitä on tehnyt, on hyötyä ? joko seuraavassa työpaikassa tai elämässä muuten. Mikään opiskelu ei ole turhaa, vaan erikoisetkin aineyhdistelmät voivat olla hyviä."

Montolla on itselläänkin siitä kokemusta. Muutettuaan Ruotsin Eskilstunaan puolisonsa työn vuoksi Monto teki sijaisuuksia suomenkielisen luokan opettajana ja huolehti kymmenvuotiaan pojan tukiopetuksesta. Hän kuvailee sitä edelleen "ehkä tärkeimmäksi työksi, jota hän on koskaan tehnyt".

Toimittajaksi sattumalta päätynyt Monto pitääkin selkeitä urasuunnitelmia hieman huvittavina. Hänen oma filosofiansa on ollut tehdä työnsä aina niin hyvin kuin hän suinkin osaa. Paneutuminen ja kunnianhimo on pantu merkille, mikä on poikinut uusia tehtäviä.

Saman neuvon hän antaa nykyopiskelijalle.

"Miettikää, mitä haluatte todella tehdä ja paneutukaa siihen kunnolla."

Tutkimus opettaa ajattelemaan

Monto on toimittajaksi siinä mielessä klassinen tapaus, että vaikka hänen opintonsa etenivät aluksi vauhdilla, gradun hän sai kansien väliin vasta viitisentoista vuotta myöhemmin.

Työ Ylellä vei hänet nopeasti mukanaan ja puolivalmis päättötyö jäi pitkäksi aikaa roikkumaan. Lopulta se valmistui hänen ollessaan äitiysvapaalla kolmannen lapsensa syntymän jälkeen vuonna 1991.

Montosta minkä tahansa alan tutkimuksen tekemisestä on toimittajan työssä hyötyä.

"Tutkijan täytyy osata tehdä kysymyksiä, hakea tietoa ja korjata tarvittaessa kysymystään. Se on melkein verrannollista toimittajan työhön."

Hänen gradunsa käsitteli Nikolai Gogolin novellin Päällystakki eri käännöksiä. Vaikka ulkopuolinen ei sitä heti tulisi ajatelleeksi, on hänestä selvää, että myös gradun aiheesta on ollut päätoimittajan työssä apua.

"Esimiestyössä täytyy ymmärtää ihmisiä. Kaunokirjallisuutta lukemalla on mahdollista ymmärtää sellaisia asioita, joita ei ole itse koskaan tullut ajatelleeksikaan", hän selittää.

"Ja Päällystakki on aivan loistava novelli. Siitä oppii, miten kaltoin pientä ihmistä voidaan kohdella ja miltä hänestä tuntuu olla osa koneiston rattaita."

Ollessaan puhumassa seminaarissa luovan yhteisön johtamisesta Monto antoikin esimiesasemaan tähtääville nuorille yhden neuvon.

"Johtamisoppaita kannattaa varmasti lukea, mutta paljon tärkeämpää on lukea kaunokirjallisuutta."

Rohkeasti vastavirtaan

Kaunokirjallisuuden lisäksi Monto kuluttaa intohimoisesti muutakin kulttuuria. Se on näkynyt hänen kädenjäljessään Turun Sanomissa.

Ennen siirtymistään Kari Vainion rinnalle Turun Sanomien päätoimittajaksi Monto työskenteli kulttuuriosaston esimiehenä. Päätoimittajana hän on vastannut lehden kulttuurisivuista, liitteistä ja televisiotuotannosta.

Heti aloittaessaan hän linjasi kulttuurin painoarvon nostamisesta lehdessä.

"Se ei todellakaan ole ollut suunta, johon muut mediat olisivat olleet menossa. Esimerkiksi kritiikkien määrää lehdissä on vähennetty ja lehtien yhteistyö on tarkoittanut, että sama arvio julkaistaan monessa lehdessä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomeen pitää mahtua useampia mielipiteitä."

Monto sanoo myös halunneensa toimittajana vaikuttaa siihen, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuu poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien lisäksi myös taiteilijoita sekä kulttuurin ja tieteen asiantuntijoita.

Hän on ylpeä siitä, että on rohjennut luotsata Turun Sanomia vastavirtaan. Hän onkin ollut lehtitalossa raikas tuuli paitsi kulttuuritoimittajataustansa, myös sukupuolensa vuoksi. Suurten maakuntalehtien päätoimittajana nainen on 2010-luvullakin harvinaisuus.

"Minusta tasa-arvo on itsestäänselvyys. Kaikissa tehtävissä täytyy voida olla yhtä hyvin naisia kuin miehiä", hän kuittaa puheet sukupuolen merkityksestä.

Tutkimustenkin mukaan naiset harkitsevat miehiä tarkemmin esimiesasemaan ryhtymistä. Siitä Montollakin on omakohtaista kokemusta.

"Minulle tarjottiin aikanaan ylennystä esimiestehtävään. Kun sanoin työlle ei, eräs hallituksessa istunut vanha konkari sanoi minulle, että hän ei ole koskaan tavannut miestä, joka olisi kieltäytynyt johtoasemasta."

Mies oli arvostanut naistoimittajan kriittisyyttä ja ollut kieltäytymisen jälkeen kahta vakuuttuneempi, että tämän pitäisi ottaa tehtävä vastaan.

Toisin kuin hallituksen konkari ajatteli, Monto ei kuitenkaan kieltäytynyt työstä siksi, ettei olisi uskonut selviävänsä siitä. Häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnostanut tehtävä kylliksi. Pelkkä aseman kohoaminen ei riittänyt.

Yhtä asiaa Monto kuitenkin sukupuoleensa liittyen korostaa. Neljän lapsen äitinä hän on mielellään nuoremmille naisille esimerkki siitä, että haastavan työn ja perheen yhdistäminen on mahdollista. Se ei välttämättä ole aina helppoa, mutta mikäli puolisot arvostavat toistensa töitä, se on mahdollista.

"Pidän tärkeänä, että naiset eivät joudu luopumaan työstään sen vuoksi, että haluavat perhettä."

Teksti: Anna-Elina Matilainen

Kuva: Lauri Hannus