Henkilö
05.02.2015

Kirjava talo

Teksti:
Aleksi Malinen
Kuvat:
Lauri Hannus

Turun keskustassa on paikka, jonne menestymisen ja suorittamisen paineet eivät yllä. Heljä Pitkänen  kertoo, miksi tytöt tarvitsevat omat seinät ympärilleen ja miksi Walt Disney käy esikuvasta.

Tavallisen näköinen kivitalo kätkee sisäänsä värikkäitä huoneita. Yhden seinä on kirkkaan oranssi, toisen vihreä. Yhden huoneen väriteemana on violetti.

Katosta roikkuu paperilintuja, ja kirjahyllystä löytyy kyniä, pensseleitä ja muita askartelutarpeita. Tämä on kädentaitotila, paikka, jossa tytöt saavat vapaasti ilmaista itseään esimerkiksi piirtelemällä tai maalaamalla. Seinillä ja kaappien ovissa on värikkäitä piirustuksia.

”Talo on tila, jossa voi hengähtää menestymisen ja suorittamisen paineista”, Heljä Pitkänen kertoo.

Hän johtaa 12–28-vuotiaille tytöille tarkoitettua Turun Tyttöjen Taloa, josta värikkäät huoneetkin löytyvät. Talo mahdollistaa erilaista toimintaa ja tapahtumia, kuten ruoanlaittoon, tanssiin tai japanilaiseen kulttuuriin erikoistuneita pienryhmiä, juhlia ja viikoittaisen seksuaalineuvojan vastaanoton. Toiminnan ja ryhmien lisäksi talossa tehdään yksilötyötä, jossa yritetään ymmärtää henkilön tilanne, auttamaan arkisissa asioissa sekä tarvittaessa ohjaamaan muiden palveluiden piiriin.

Toiminnasta vastaavat sekä työntekijät, vapaaehtoiset että kävijät itse.

Pitkänen on työskennellyt toiminnan parissa vuodesta 2007 ensin projektivastaavana, sittemmin johtajana. Toiminta käynnistettiin ripeästi.

”Sanottiin, että sulla on 75 000 euroa rahaa ja tässä on tilat.”

Nykyään Yliopistonkatu 26 B:n toisesta kerroksesta löytyvä Tyttöjen Talo on historiansa varrella sijainnut kolmessa eri paikassa. Alkuperäinen tila Satakunnankatu 10:ssä oli alkuaan pankin käytössä, mutta kymmenen sosionomiopiskelijan avustuksella kiinteistö kunnostettiin toimintaan sopivaksi.

”Olin antanut todella pienen budjetin, kolmesataaviisi euroa. Helsingin sosiaalijohtaja käytti oman työhuoneensa sisustamiseen yli 70 000 euroa. Käynnistimme koko toiminnan samalla rahalla kuin yksi johtaja kalusti huoneensa!” Pitkänen naureskelee.

Lokakuussa 2007 Tyttöjen Talo avasi ovensa. Hankkeen takana oli Suomen Setlementtiliiton paikallisyhdistys Auralan Nuoret ry, se vastaa vieläkin Turun Tyttöjen Talo -toiminnan pyörittämisestä kahdessa eri toimipisteessä, joista toinen on keskustassa ja toinen Varissuolla.

1990-luvun loppupuolella havaittiin, että nuorisotilojen kävijät olivat pitkälti poikia. Nekin harvat tytöt, jotka tiloihin päätyivät, näyttivät vain seuraavan poikien biljardinpeluuta. Setlementtiliitossa pohdittiin, mitä tytöille voitaisiin tarjota.

Vuonna 1998 käynnistyi Upea minä -hanke, joka järjesti monimuotoista ja säännöllistä ryhmätoimintaa tytöille. Nykyinen Helsingin Tyttöjen Talon johtaja Mari Uusi-Herttua haki vaikutteita muualta Euroopasta, kuten Ruotsista, ja kehitti sukupuolisensitiivisen Tyttöjen Talo -mallin. Se levittäytyi nopeasti ympäri Suomen esimerkiksi Tampereelle, Kuopioon, Ouluun, Rovaniemelle, Espooseen ja tietysti tänne Turkuun.  Ensimmäinen Tyttöjen Talo perustettiin Helsinkiin vuonna 1999.

Tyttötoiminnan lähtökohtana on se, että tytöillä ja pojilla on osin erilaisia tarpeita. Tavoitteena on parantaa tyttöjen hyvinvointia sekä elämänhallintataitoja.

Pitkäsen mukaan rajaamalla kävijäkunta vain tyttöihin myös mahdolliset seksuaaliset vireet pysyvät loitommalla, ja tunnelma on siten rennompi.

”Kenenkään ei tarvitse esittää mitään!”, hän hihkaisee.

Toki myös Tyttöjen Talon kävijät saattavat esimerkiksi ihastua toisiinsa. Tällöin tila voi toimia paikkana, jossa toisiin tutustutaan ilman paineita ja rauhassa. Tyttöjen Talon kun on muutenkin tarkoitus olla tila, jossa elämän paineet hetkeksi hellittävät.

”Tyttöjen Talo mahdollistaa rennon olotilan. Kun tulet Tyttöjen Talolle, saat nauraa ja pääset irti opiskelun stressaavasta maailmasta. Kun pääset irti stressistä, voit oikeasti sisäistää jotain.”

Tämä on osa Pitkäsen taistelua yhteiskunnan koventunutta arvomaailmaa vastaan. Liialliset suorituspaineet voivat olla henkilökohtaisen kehityksen esteenä.

”Kaikki pitää voittaa. Olet huippu vasta kun saat aikaiseksi jotain. Elämää ei tarvitse suorittaa.”

Toisena merkittävänä ongelmana Pitkänen pitää yksinäisyyttä, jota hän yrittää Tyttöjen Talon avulla lieventää. Tyttöjen Talo voi tarjota yhteisön niille, jotka esimerkiksi muuttavat opintojen perässä toisesta kaupungista.

”Yksi syy, miksi teen tätä, on yksinäisyyden poistaminen. On hienoa saada työskennellä oman arvomaailmansa mukaisesti.”


Usein nuoret pyörivät kaupallisissa tiloissa, kuten ostareissa ja kauppakeskuksissa. Harvemmin yliopisto-opiskelijatkaan tapaavat toisiaan muualla kuin baareissa tai kahviloissa. Nuorisotilojen tapaan myös Tyttöjen Talo on maksuton ja vapaa kaupallisista intresseistä.

”Todella vähän on tiloja, joissa voi maksuttomasti viettää aikaa, löytää yhteisön sekä ilmaista eri puolia itsestään”, Pitkänen sanoo.

Kuten aiemmin mainittua, talon kävijät ovat 12-28-vuotiaita. Ikähaitarin lähtökohtana on nuorisolaki, jossa nuoreksi määritellään alle 29-vuotias. Vaikka ikähaarukka vaikuttaa laajalta, ei se ole osoittautunut ongelmaksi. Vanhemmat kävijät katsovat pienempien perään ja toimivat isosiskojen asemessa.

”Jos kaikki olisivat 12-vuotiaita, meno olisi aivan hervotonta!”

Toki eri-ikäisten elämäntilanteet eroavat toisistaan. Siksi vanhemmille tytöille, tai nuorille naisille, on olemassa omia ryhmiään, jotka on tarkoitettu vain yli 20-vuotiaille. Myös esimerkiksi nuorille äideille on oma ryhmänsä.

Vuosittain talo vetää puoleensa nelisensataa kävijää, joista yli 18-vuotiaita on noin puolet. Viisitoista prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Vakituisia kävijöitä on useita kymmeniä.

Uusia kävijöitä talolle houkutellaan eri puolilta. Tehokkaaksi keinoksi ovat osoittautuneet sosiaalisen median kanavat. Tilaisuuksiin saatetaan houkutella jo tutuksi tulleita kävijöitä myös henkilökohtaisesti.

Uudet kävijät ovat suurin haaste. Jos talolla on valmiiksi tiivis yhteisö, tulokkaan voi olla vaikeaa soluttautua joukkoon. Vastaukseksi tähän on kehitetty tutor-toiminta, jossa vakituinen kävijä opastaa tulokkaan talon saloihin.

Yksi etu Tyttöjen Talossa on Pitkäsen mukaan se, että ihmisillä on erilaisia taustoja. On opiskelijoita, työssäkäyviä, yrittäjiä ja työttömiä. Henkilöt, joiden polut eivät välttämättä muuten risteäisi, pääsevät nyt kohtaamaan toisensa.

”Se että ihminen, jolla oman reitin löytäminen elämässä on ollut vaikeaa, kohtaa yliopistossa opiskelevan nuoren naisen ja he huomaavat, että heillä onkin jotain yhteistä puhuttavaa, on mahtavaa. Erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset eivät muuten välttämättä kohtaa.”

Kohtaaminen erilaisten ihmisten kanssa voi antaa uusia näkökulmia omiin ongelmiin, eikä asioita tarvitse murehtia yksin.

Tyttöjen Talon arvoihin kuuluvat kulttuuri- sekä sukupuolisensitiivisyys. Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa pelkistetysti sitä, että toisten kulttuurien erityispiirteet otetaan huomioon. Sukupuolisensitiivisyys puolestaan kunnioittaa sukupuolen eri vivahteita. Sukupuoli kun ei ole yksiselitteinen asia.

”Kulttuurisensitiivisyydessä ymmärretään, että kulttuureilla on erilaisia piirteitä. Parhaiten ne avautuvat kun ihmiset kohtaavat toisensa ja oppivat ymmärtämään toisensa. Näin löytyy sitä yhteistäkin polkua.”

”Viime viikolla huomasin keskustelevani ihmisten kanssa, joilla kaikilla oli erilainen tausta. Kaikki lähti muumimukeista, mutta sitten keskustelimme siitä, miltä tuntuu, kun toiset nauraa. Minun tehtäväni ei ole kertoa, mitä kuuluu tehdä vaan kysyä, että mitä teidän mielestänne kannattaisi tehdä”, Pitkänen kertoo.

Tyttöjen Talolla monikulttuurisuus on osa arkea.

”Meillä ajatuksena on ollut, että monikulttuurisuustyö on sekä valtaväestöä että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia varten. Se on näiden ryhmien välistä vuorovaikutusta.”

Välillä kulttuuriset erot saattavat aiheuttaa hämmennystä, mutta tämä on Pitkäsen mukaan melko harvinaista.

”Välillä saa olla kulttuuritulkkina, mutta todella harvoin.”

Tyttöjen Talolla myös tuetaan tyttöjen omaa toimijuutta. Kaikkia rohkaistaan kasvamaan oman näköisikseen aikuisiksi. Työntekijöiden tarkoituksena ei ole arvottaa kenenkään näkemyksiä, vaan pikemminkin opettaa ymmärtämään erilaisia katsantokantoja.

”Meidän tehtävämme on tarjota tilaisuus kasvaa oman äänensä löytämiseen, että mitä mieltä minä ja kukin yksilö on, ja miten saan ääneni kuuluviin.”

Talolla on myös keskusteltu sukupuoleen ja minään liittyvistä kysymyksistä, kuten siitä, minkälaista naiskuvaa media tuottaa, sekä erilaisista naiseuden roolimalleista. Talon yhdellä seinällä on lista erilaisista naisvaikuttajista Tarja Halosesta Enni Rukajärven kautta Madonnaan. He kuvastavat sekä erilaisia naiseuden malleja että erilaisia tapoja vaikuttaa.

Kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisyyden lisäksi Tyttöjen Talon taustalla ovat setlementti-arvot, jotka korostavat poliittista ja uskonnollista sitoutumattomuutta. Myös toisten kunnioittaminen ja huomioon ottaminen sekä päihteettömyys ovat talon toiminnan kulmakiviä.


Heljä Pitkänen on koulutukseltaan sekä sosiaali- että teatteri-ilmaisunohjaaja. Nykyisessä työssään hän kokee voivansa hyödyntää molempia koulutuksiaan. Työn ohessa hän opiskelee voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi.

”Voimavarakeskeisyydessä uskotaan siihen, että henkilöllä itsellään on vastaus. Hänelle pitää antaa tilaa ajatella ja löytää ratkaisu itse.”

Samaa menetelmää hän haluaa hyödyntää Tyttöjen Talolla tehtävässä yksilötyössä. Vastauksia ei anneta kuin avaimia käteen, eikä niiden löytäminen edes ole asian ydin. Johtoajatuksena on, että omat voimavarat tunnistetaan, ja että tilanteesta näin päästään eteenpäin.

Esimiestyöhön joutuminen oli Pitkäselle pitkälti sattumaa.

”En ole ihminen, joka hakemalla hakisi esimiestyötä. Näen kaikissa potentiaalia ja innostun asioista, joten on hienoa nähdä ihmisten kasvua sekä riemua ja iloa! Maailmassa on liikaa synkistelyä.”

Hän kuitenkin haluaa vaikuttaa, muuttaa maailmaa edes hieman positiivisempaan suuntaan. Pitkänen haluaa saattaa ihmiset yhteen ja antaa mahdollisuuksia.

”Uskon terveeseen ja hyvään vuorovaikutukseen”, hän sanoo.

Pitkäsen lisäksi Turun Tyttöjen Talon toimipisteissä työskentelee tällä hetkellä kuusi työntekijää sekä vapaaehtoisia, joita koulutetaan vuosittain kymmenen lisää. Kaikkien työntekijöiden koulutustaustat ovat erilaisia, ja Pitkänen haluaa rohkaista kaikkia käyttämään omaa osaamistaan.

”Meiltä löytyy yksi toimintaterapeutti, yhteisöpedagogi, luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri sekä sosionomi. Tämä on aika hyvä kombinaatio.”

”Yritän ajatella niin kuin Walt Disney, että palkkaan ihmisiä, joilla on erilaiset taustat ja työmenetelmät.”

Työporukan etuna on Pitkäsen mukaan se, että kaikki ovat erittäin motivoituneita ja tekevät työnsä äärimmäisen hyvin. Se lienee yksi syy Tyttöjen Talon suosioon. Kaikki kun eivät tahtoisi jäädä toiminnasta pois edes 29 vuotta täytettyään.