Henkilö
17.03.2014

Koukin kotiinpaluu

Turun Kaupunginteatteri siirtyi maaliskuun alussa Mikko Koukin aikaan.

Uusi taiteellinen johtaja tahtoo madaltaa teatterin kynnystä uusille yleisöille.

Linnateatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa teatterinjohtajan kannuksensa hankkinut Mikko Kouki kokee uuden pestin henkilökohtaisesti merkitykselliseksi virstanpylvääksi.

"Mä olen viettänyt tämän talon käytävillä aikaani ihan lapsuudestani lähtien. Isä aloitti näyttelijänä Turussa 70-luvun alussa. Olin itse talossa kuukausipalkkaisena näyttelijänä jo vuosina 1991–1994. Viimeisimpänä duunina ohjasin päänäyttämölle Kakola-musikaalin", monipuolinen teatterimies kertaa.

"Näistäkin syistä tämä pesti on merkittävä mulle henkilökohtaisesti, mutta myös siksi, että nyt saan parin pohjoisessa vietetyn vuoden jälkeen työskennellä jälleen kotikaupungissa."

Kouki ei näe minkäänlaista ristiriitaa tai hankaluutta siinä, että hän on Linnateatterin perustajajäseniä ja luotsaa Kaupunginteatterin taiteellista linjaa. Hänen mielestään teatterit kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta yhtenä rintamana.

"Olenhan mä työskennellyt myös Åbo Svenska Teaternissa. En usko, että nämä teatterit kilpailee Turussa mitenkään toistensa kanssa. Profiilit on niin erilaiset. Jos katsoja näkee hyvän esityksen yhdessä teatterissa, niin se rohkaisee käymään myös muiden esityksissä", hän sanoo.

"Näen tässä ennen kaikkea mahdollisuuksia. Teatteritalon remontin takia meillä koittaa evakkoaika, joka hoidetaan toki pääosin Logomon tiloissa. Jo nyt kuitenkin neuvotellaan useasta erilaisesta yhteistyökuviosta, joita tullaan teattereiden välillä tekemään", kertoo Kouki, joka Linnateatterin päällikkönä ollessaan piikitteli ajoittain joen vastarannan laitosteatterin suuntaan.

 

Logomo-evakossa myös mahdollisuuksia

 

Koukin johtajakausi alkaa teatteritalon täydellisellä remontilla, joka vie henkilökunnan väistötiloihin kahdeksi vuodeksi. Jotkut pitävät jokivarren kiinteistöä, Kupittaan saven kaakeleine kaikkineen, surullisena oman aikansa muistomerkkinä. Ajan patinoimien seinien sisältä löytyvät kuitenkin tilat, jotka ovat kooltaan ja näyttämötekniikaltaan jotakin aivan muuta kuin väliaikaiseksi teatteriksi remontoitu osa Logomosta.

"Jos tahdomme päästä siellä vähääkään vastaaville kävijämäärille, esitysmääriä pitää lisätä merkittävästi. Jos tehdään vaikka musikaali, jonka kävijämäärä on 20 000–30 000, niin sitä joutuu veivaamaan Logomossa 100 kertaa, kun nykyisissä tiloissa pääsisi puolta vähemmällä. Mutta se on asia, jolle ei voi mitään. Näin mennään nyt seuraavat kaksi vuotta, ja sen jälkeen meillä on uudet, entistä ehommat tilat."

Pakon sanelema tilanne on myös mahdollisuus, sillä se rohkaisee jalkautumaan teatterinseinien sisältä kaupunkilaisten pariin.

"Nyt meillä on mahdollisuuksia tehdä esityksiä myös ulos. Meillä on tällä hetkellä esimerkiksi yksi tuotanto, jota tullaan esittämään vanhainkodeissa. Tällaisia proggiksia olen ollut toteuttamassa myös aiemmissa teatterinjohtajan pesteissäni. Väistötilat rohkaisevat notkeampaan ja kevyempään liikkuvuuteen. Sitä on tarkoitus jatkaa myös remontin jälkeen, vaikka toiminnan ydin tulee tietysti olemaan se, että tehdään juttuja tähän taloon niille näyttämöille, jotka on meille hienoiksi laitettu."

 

Nuoria saliin dokumenttiteatterilla

 

Suurelle yleisölle Aku Louhimiehen elokuvien rentun rooleissa tutuksi tullut mies ei perusta siitä, että hän loisi teatterille tarkan linjan. Hän ei kuitenkaan kiellä, etteikö omaakin persoonaa voisi käyttää hyödyksi, kun näytelmille halutaan saada uutta yleisöä.

"Onhan siitä etua, jos katsojat ajattelee, että talon ohjelmisto on johtajansa näköinen. Kyllähän talon linja varmasti jotenkin muuttuu, vaikka kokonaisuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin vain mun persoona. Ne näytelmät ja tuotannot, joista innostun, on vähän erilaisia kuin edeltäjilläni, ja sitä kauttahan se muutos tapahtuu. Näinhän sen pitääkin olla", hän pohtii.

Oman alueensa teatteritaiteen lippulaivan pitää ottaa huomioon erilaiset yleisöt. Mikko Kouki toteaa, että Kaupunginteatterin perustehtäviin kuuluu palvella turkulaisia ja varsinaissuomalaisia mahdollisimman laajasti. Hän tahtoo omalla johtajakaudellaan tuoda kaupunkilaisten nähtäville sen tyyppisiä sisältöjä, joita omassa kaupungissa ei muuten tuoteta.

Näin hän toivoo teatterinsa tavoittavan myös nuoren ja opiskelevan yleisön, joka toisinaan kritisoi Kaupunginteatteria jähmeäksi ja hidasliikkeiseksi instituutioksi.

"Toivon erityisesti nyt keväällä meillä vierailevan Eduskunta II -näytelmän herättelevän opiskelevia turkulaisia lippuluukuille. Helsingissä on tehty jo useamman vuoden ajan tällaista dokumenttiteatterin tyyppistä juttua, mutta sellainen tekemisen tapa ei ole vielä kovin paljon levinnyt muualle maahan."

Pyydän haastattelutuokion lopuksi Koukia tiivistämään muutamalla sanalla, minkälainen hänen luotsaamansa Kaupunginteatterin tulisi olla.

"Avoin, monipuolinen, nopeasti reagoiva, rento. Tällaisia asioita tulee ensimmäisenä mieleen. Sellainen teatteri, jonka kaupunkilaiset ottavat omakseen, ja josta he ovat ylpeitä."

 

Teksti: Jaakko Mikkola

 

Kuva: Lauri Hannus

 

 

Call

Send SMS

Add to Skype

You'll need Skype CreditFree via Skype