Henkilö
28.10.2010

Kuulan viemää

Kahvakuula vei Kukka Laakson kilpakentille ja ohjaajaksi.

Slaavipallo, rautapallo, girya, kahvakuula... Kukka Laakson, 31, treenivälineellä on monta nimeä. Aiemmin kuntosalilla harjoitellut Laakso tutustui kahvakuulaharjoitteluun viitisen vuotta sitten. Uusi treenimuoto kolahti – heti.

"Harjoittelu avasi uuden maailman. Ihastuin liikkeiden suuruuteen. Perinteisesti kuntosalilla treenataan yhtä lihasta kerrallaan. Keskityn suorituskykyyn ja olen kiinnostunut siitä, miten voin olla vahvempi ja kestävämpi. Ulkonäkö ei ole enää itsetarkoitus. Tosin en harrastaisi mitään, joka muuttaisi minut sumopainijan näköiseksi", Laakso naurahtaa.

Laakson sanoin kahvakuulaharjoittelussa on kyse voimasta, kestävyydestä ja väsymättömyydestä. Keskiössä ei ole vain liike, vaan liikkeen jatkuvuus. Liikkeet ovat kokonaisvaltaisia; harjoittelu kehittää kehonhallintaa. Laji opettaa liikkumaan uudella tavalla – sulavammin. Rankka treeni kehittää kovan fyysikan.

Laakson treenausvuosien aikana kahvakuulaharjoittelusta on tullut tunnetumpi laji, eikä kilpailemistakaan enää ihmetellä kuten aiemmin. Mutta minkälaisesta suorituksesta on kyse kisa-areenalla?

"Kilpailuaika on 10 minuuttia, jolloin tehdään tiettyjä lajiliikkeitä. Kuulaa ei saa laskea maahan, eli tiedossa on aina pelkkää ylämäkeä koko ajan. Noin seitsemän minuutin kohdalla olo on aika sietämätön, kun jalat ovat maitohapoilla. Aina ennen treeniä tietää, mikä on edessä. ", Laakso valottaa.

"Päädyin kilpailemaan puoliksi vahingossa. Luulin olevani hyvä. Baltian mestaruuskisoissa havaitsin, että en tiedä lajista juuri mitään. Jatkoin harjoittelua ja kilpailemista."

"Tapasin yhdysvaltalaisen valmentajani kisamatkalla Hampurissa. Kaikki muuttui. Aloin treenata oikein ja tosissani. Saan treeniohjeet maililla. Lähetän valmentajalle välillä treenivideoita arvioitavaksi."

Kilpalajina kahvakuula tarjoaa loputtomasti haasteita. Laji on tekniikka- ja taitolaji. Rankan fyysisen harjoituksen lisäksi psyykettä koetellaan. Toisaalta kun suhtautuminen lajiin on intohimoinen, tämä asenne heijastuu myös tekniikan hiomiseen.

"Voisin miettiä tekniikkajuttuja ja katsoa tekniikkavideoita loputtomiin. Videoita katsellessa näkee vaikka mitä hienoa! Urheilijan käden asennon muuttuessan, mietin, miksi asento muuttuu", Laakso kuvailee.

Viime marraskuussa Laakso matkasi kuuden miehen kanssa Tallinnaan MM-kisoihin. Joukkue majoittui räkäisessä hostellissa Tallinnan peräkujilla. Ennen kisoja Laakson ranne tulehtui. Hän ei voinut tehdä lajitreeniä.

"Oli täysi yllätys, että voitin amatöörisarjan MM-kullan. Voiton jälkeen media kiinnostui, mikä on ollut superhyvä asia lajille."

Toukokuussa Laakso lopetti työt mainostoimistossa ja siirtyi ohjaamaan säännöllisesti. Syksyn aikana hän käy opettamassa Lontoossa.

Laakso ei ole itse voinut harjoitella säännöllisesti puoleen vuoteen maaliskuussa murtuneen käden ja tulehduskierteen vuoksi. Hänestä on kuitenkin hienoa opettaa ja nähdä, kun muut oppivat.

"Se, että ei voi treenata täysillä, on turhauttava. Toivon, että saisin yhtä raskaat treenipainot kuin ennen loukkaantumista ja että voisin taas pian kilpailla."

Teksti: SANNA LÄYLÖNEN

Kuva: LAURI HANNUS