Turusta Helsinkiin ja takaisin 30 min välein. OnniBus.
Henkilö
20.04.2016

Leikkivä ihminen

Teksti:
Esa Kostet
Kuvat:
Inari Sandell

Vallilassa asuu mies, joka rakentelee legoista baareja ja pelaa palikkaukoilla jääkiekkoa. Legotouhujen välissä hän lukee Plotinosta ja Schellingiä tai tekee musiikkia kuolleiden presidenttien muistolle.

 

Ensimmäiseksi katse kiinnittyy jäänajokoneeseen, zamboniin. Se odottaa oikealla paikallaan kaukalon kulmassa pleksin takana. Kuskin paikalla ei kuitenkaan istu tavanomainen jo harmaantuva ja hieman vatsakas vahtimestari, joka viittoilee lapsia poistumaan jäältä jäädytyksen ajaksi. Ohjaamossa nököttää sen sijaan veikeästi hymyilevä legoukkeli. Sen nimi on Le Baudrillard.

Olemme legoharrastaja Alonzo ”Aju” Heinon kotona Helsingin Vallilassa. Lattialla lepäävä rakennelma on pääosin legoista kasattu jääkiekkoareena, joka on täynnä zambonin kaltaisia autenttisuutta luovia yksityiskohtia. 

Kentällä seisoskelevilla legohahmoilla on käsissään pahvista ja teipistä rakennetut mailat, jotka taipuvat laukaistessa kuin nykyaikainen komposiittimaila. Niin on tarkoituskin, sillä muuten hahmoilla ei pystyisi pelaamaan ja koko rakennelman idea jäisi puolitiehen.

”Tällä on tullut leikittyä kavereiden kanssa jostain 10-vuotiaasta asti. Teininä tuli tietysti taukoa, koska silloin legoilla leikkiminen ei ollut ’coolia’. Mutta sitten pikkuveli alkoi kiinnostua legoista, ja innostuin itsekin niistä vuosien tauon jälkeen”, nyt 32-vuotias Heino muistelee.

Helsingin yliopistossa estetiikkaa opiskeleva Heino on monille tuttu musiikkipiireistä, joskin mies itse kutsuu musajuttujaan ”marginaalisiksi”. Heino tekee sekalaisia sooloprojekteja Aju the Arch-Idiot -nimellä ja soittaa kitaraa bändeissä, joista tällä hetkellä aktiivisin on kokeellista jazzia soittava trio Super-Idiots.

Heino on alun perin kotoisin Raumalta, mutta ehti asua useita vuosia myös Turussa ennen tuoreinta siirtymistään Helsinkiin. Heino käy yhä säännöllisesti Turussa tapaamassa tuttujaan ja soittamassa levyjä Bar Kukassa ja Dynamossa. Kyseiset anniskeluravintolat ovat entiselle turkulaiselle niin läheisiä paikkoja, että Heino päätti kunnioittaa niitä omintakeisella tavalla. Dynamosta ja Kukasta syntyi kaksi legorekonstruktiota, jotka ovat keränneet läjäpäin tykkäyksiä Facebookissa. 

”Turussa asuessani tapasin paljon hienoja ihmisiä, ja suuri osa niistä tapaamisista oli juuri Kukassa ja Dynamossa. Niissä oli jotenkin helppo mennä puhumaan tuntemattomille. Sikäli ne ovat olleet merkittäviä paikkoja itselle.”

Legoarkkitehti rakensi baarien yksityiskohdat julkisivusta sisustukseen käyttäen apunaan Googlen kuvahakua ja omia havaintojaan paikoista. Molemmissa ravintoloissa on ruuhkaksi asti palikkanaamoja tanssilattialla ja ulkosalla. Jokaisella baarirekonstruktioissa bilettävällä hahmolla on vastineensa Heinon tuttavapiirissä, ja henkilöiden alter legot onkin tägätty asianmukaisesti kuviin. 

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hahmojen kasvoihin ei ole tehty muokkauksia piirtämällä. Yleensä ei ole tarvettakaan, sillä valinnanvaraa on useiden satojen hahmojen verran.

”Yksi hauska haaste onkin siinä, että yrittää löytää niiden satojen naamojen joukosta legoukon, jossa on yhdennäköisyyttä kuvattuun henkilöön. Sen ei tarvitse olla kuin joku yksittäinen piirre ulkonäössä, esimerkiksi huulten asento.”

Hahmoja kutsutaan näemmä samoilla nimillä kuin ennenkin – ukot ja ukkelit toistuvat Heinon puheessa hänen esitellessään kokoelmaansa. Vallilan asunnossa on vain osa ukoista, loput ovat Heinon lapsuudenkodissa Raumalla. 

Silti pelkästään jääkiekkoareenan katsomossa on yleisöä yli 200 hahmon verran. Moni jääkiekon Suomi-sarjassa pelaava joukkue olisi tyytyväinen vastaaviin katsojalukuihin kotiotteluissaan.

Ukkoja tarvitessaan Heino hyödyntää ensin lapsuuden leikeistä talteen jääneitä hahmoja. Lisää saa tarvittaessa Bricklinkin kaltaisilta sivustoilta, joissa harrastajat voivat myydä tai ostaa mitä tahansa legoihin liittyvää. Perushahmon saa tyypillisesti parilla eurolla. 

Joka harrasteen parissa on omat statussymbolinsa – niin myös legoissa. Bricklinkin custom-valikon alta avautuu pitkä lista aihepiirin mukaan lajiteltuja erikoistarvikkeita. 

Hollannista saisi tilattua esimerkiksi Tähtien sodan C-3PO-droidista tehdyn alkuperäisen prototyypin muikeaan 9 000 euron hintaan. Vaaleanoranssi figuuri muistuttaa retrorumuudessaan 70-luvun keittiösisustamisen väripalettia. Poikkeuksellisen arvokas rumilus saa jäädä Hollantiin.

 

Legoilla puuhastelusta puhuessaan Heino tuo toistuvasti esiin leikkimisen merkityksen itselleen. Monille legoharrastus on ensisijaisesti rakentamista ja valmiiden rakennelmien kuvaamista omaan someprofiiliin. Heino sanoo nauttivansa itsekin rakentamisesta, mutta leikkiminen on silti ykkösjuttu.

”Aikuisten legoharrastuksesta on tullut koko ajan hyväksytympää, kuten monista muistakin nörttikulttuurin ilmiöistä. Mutta sitä on vaikea sanoa, kuinka moni aikuisista legoharrastajista oikeasti leikkii legoilla. Kaikki eivät halua tai koe tarvetta tuoda sitä puolta esiin julkisesti”, Heino pohtii.

”Itse olen kokenut hyvin tervehdyttävänä tällaisen leikkimisen, jossa voi antaa mielikuvituksen lentää ilman, että leikkimisellä tarvitsee olla mitään tavoitetta. Osittain taiteilijan roolihan on yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa leikkiä myös aikuisena, koska taiteilijan leikillä on lopputuote eli teos. Mutta leikkimistä voi jatkaa aikuisena myös ihan muuten vaan, sen itsensä vuoksi.”

Kuulostaa siltä, että Heino kaipaa aikuisten elämään enemmän lapsenomaista leikkiä nimenomaan leikkimisen ilosta. Pitäisikö aikuisten leikkiä enemmän?

”Mielestäni on terveellistä leikkiä aikuisenakin. Useimmilla mielikuvitus on siellä lapsuudessa. Olemme kaikki leikkineet lapsina, mutta joillakin mielikuvitus jää vähän taka-alalle aikuisina. Luovuutta aletaan käyttää enemmän ongelmanratkaisuun, eikä niinkään nautita mielikuvituksesta tai luovuudesta sellaisinaan.”

Heinolle leikkiminen tuntuu olevan itseisarvo, jota ei tarvitse perustella nykyajalle tyypillisellä hyötyajattelulla. Toisaalta hän näkee leikkimisestä olevan myös eräänlaista välillistä hyötyä.

”Leikkiessä ihminen harjoittaa luovuuttaan, ja monissa töissä vaaditaan jonkinlaista luovaa ongelmanratkaisua. Leikkimällä voi siis harjoituttaa kykyään luovuuteen, josta voi sitten olla hyötyä esimerkiksi työelämässä tai muissa elämäntilanteissa. Lisäksi leikkiminen on hyvin terapeuttista.” 

”Omalla kohdallani leikkiminen on vaikuttanut myös siihen, miten toimin muiden ihmisten parissa. Olen ollut ainakin uskoakseni pirteämpi ja iloisempi muita kohtaan kuin olisin ollut ilman legoilla puuhastelua.”

Legoilla leikkiminen, musiikin tekeminen ja taiteenfilosofian opiskelu muodostavat erikoisen kokonaisuuden. Miten Plotinoksen ja Schellingin kaltaisia filosofian klassikoita tursuva kirjahylly liittyy legojääkiekon pelaamiseen tai Aju the Arch-Idiot -nimellä julkaistuun John F. Kennedyn tribuuttilevyyn?

”Filosofia ei ole kauhean erilaista verrattuna legoilla leikkimiseen tai musiikin tekemiseen. Siis siinä vaiheessa, kun siirrytään tekstin lukemisesta sovellusvaiheeseen, kun pitäisi kirjoittaa lukemastaan ymmärrettäviä ajatuksia paperille. Se on itselleni aika samanlaista kuin legopalikoiden tai sävelten kytkeminen toisiinsa. Kaikki on samaa luovuuden ja mielikuvituksen jatkumoa. Filosofia ei ole itselleni vain monimutkaisten käsitteiden pyörittelyä, vaan osa jokapäiväistä elämää.”  

tw

Kaikista Heinon projekteista legolätkäliiga Marsalkka Hockey League (MHL) on ehkä mieleenpainuvin ja varmasti omituisin. Sarjaa on oikeastaan harhaanjohtavaa kuvata projektiksi, sillä MHL:ää on pelattu vuosikausia ja käynnissä on jo 30. kausi. 

MHL toimii siten, että Alonzo pelaa veljensä Potskun kanssa pelejä legoukoista koostuvilla joukkueilla, minkä jälkeen tulokset kirjataan ylös vanhalla kunnon kynä ja paperi -menetelmällä. 

Silloin tällöin Alonzo päivittää MHL:n Facebook-sivulle pelattujen ottelujen tuloksia sekä liigan ”uutisia” kuten pelaajakauppoja, loukkaantumistietoja ja huhuja tähtipelaajien diivailuista harjoituksissa. 

Kaikki päivitykset ovat lopputuloksia lukuun ottamatta mielikuvituksen tuotetta, mutta niissä on selviä yhteyksiä todelliseen ammattilaisurheiluun. Kirjoitusten kieli on uskollista lajijargonille, ja tapahtumat ovat vain hieman yliammuttuja verrattuna iltapäivälehtien dramaattisuuteen pyrkivään NHL-uutisointiin. 

Vallilan legolätkäpeleissä ottelut on joka kerta loppuunmyyty keltaisten palikkakatsojien vallattua katsomon. Peleissä on tosin käynyt ihan oikeitakin katsojia pariin otteeseen – silloin on pelattu MHL-kauden finaaleita. 

”Pari kertaa pelattiin veljen kanssa MHL:n finaalit siten, että kutsuttiin kavereita paikalle. Laitettiin silloin skumppaa ja hodareita tarjolle. Mietin, että voiko se olla kiinnostavaa katsella, kun kaksi tyyppiä pelaa legoilla jääkiekkoa. Mutta pelin lähtiessä käyntiin porukka oli ihan innoissaan huutamassa ja lyömässä muutaman euron vetoja keskenään.” 

Suurella vaivalla väsätty legolätkäsarja on konseptina merkillinen eikä ihan avaudu kaikille. Eräs kommentoija on tiivistänyt MHL:ää kohtaan kokemansa hämmennyksen Facebookin vierasseinälle: ”En vieläkään oikein tajua, mistä tässä on kyse.”

Sarjan pääarkkitehdin mukaan Marsalkka Hockey Leaguessa yhdistyy monta tapaa leikkiä ja käyttää mielikuvitusta.

”Tämä on mun ja veljen juttu, siinä on yhdessä tekemisen meininki. Joskus kun tulee taukoa peleistä, niin kyllä sitä odottaa seuraavaa matsia. Sitten keskustellaan siitä, mitä sarjassa voisi tapahtua seuraavaksi. Hoidan itse kaiken tilastopuolen, ja sehän onkin veljen suosikkipuuhaa keksiä aina jotain uutta tilastoitavaa, jotta mulle tulisi lisähommia”, Alonzo naurahtaa.

Tilastoja on vaikuttava paperinippu kaukalon vieressä. Tallessa on ottelutilastojen (maalit, syötöt, rangaistukset ja tähdet) lisäksi kaikki joukkueiden käymät vaihtokaupat, uusien pelaajien varaukset ja kauden päätteeksi jaettavat palkinnot. 

Kauden aikana on pari päivää, joita Heino kutsuu toimistopäiviksi. Silloin hän ei tee mitään muuta kuin paperihommia kuten tilastojen päivittämistä.

”Joku voisi miettiä, että mitä hauskaa siinä on pyöritellä tuollaista paperihommaa, mutta kyllä se on hemmetin hauskaa! Tässä pääsee vähän kokeilemaan sellaista tilastotyypin työtä, mutta ei tarvitse kuitenkaan tehdä pelkästään sitä.”

Areenan ja MHL:n idean esittelyn jälkeen on pakko päästä kokeilemaan legolätkää käytännössä. Varsinaisissa MHL-otteluissa Alonzo pelaa veljensä kanssa siten, että molemmat ohjaavat molempien joukkueiden pelaajia. Nyt vastapuolella on kuitenkin sen verran nakkisorminen peluri, että kunnon pelit voi unohtaa välittömästi. 

Kokeilemme yksinkertaista laukomista. Heino syöttää napakasti parhaalle maalintekosektorille, aloituspisteen kaarelle. Suoraan syötöstä lauottu laukaus, one-timer, singahtaa alanurkkaan Patrik Laineen lämärin tarkkuudella. Naurahdan voitonriemuisena. Heino onnittelee hyvästä suorituksesta, mutta palauttaa saman tien takaisin maanpinnalle:

”Tuota ei olisi kyllä hyväksytty meidän peleissä, sillä koko ukko nousi ilmaan laukoessasi. Tähän on olemassa tietty tekniikka. Laita etusormi näin, siten siihen vetoon saa voimaa.”