Henkilö
19.10.2017

Lotta Aarikka: Turun yliopiston johtotehtäviä ei pidetä houkuttelevina

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Nella Keski-Oja
  • Lotta Aarikan mielestä Turun yliopiston vahvuus on tervehenkinen ylimielisyys ja usko omaan tekemiseen.

Akateemisen uran pelätään hyytyvän johtotehtävien myötä, pohtii Turun yliopiston hallituksessa istuva Lotta Aarikka. 

Oli sellainen aika, joilloin en ymmärtänyt feminismiä. En identifioitunut feministiksi, enkä ymmärtänyt, miksi sukupuoliin liittyvät näkökulmat nostettiin aina ensimmäiseksi tarkasteluun. Koko kouhoaminen sukupuolisuudesta vaivaannutti ja väsytti: puhutaan jostain, mikä on uutta ja mielenkiintoista. --- Sitten tulin Otaniemeen.

Näin kirjoitti Lotta Aarikka blogiinsa huhtikuussa 2015. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) edunvalvonta-asiantuntijana toiminut kielitieteilijä arvosteli muun muassa Otaniemen herrakerhoja sekä jäykkiä sukupuolirooleja teekkarikulttuurissa. Teksti levisi kuin kulovalkea, ja Aarikan sivuilla vierailtiin lyhyessä ajassa niin monta kertaa, että sivut kaatuivat.

Aarikan mukaan viattomiltakin tuntuvia opiskelijaperinteitä tulisi tarkastella ulkopuolisen silmin, ja sallia rohkeasti keskusteleminen niistä.

”On hyvä miettiä, miltä esimerkiksi tuntuu olla venäläistaustainen fuksi, kun ensimmäisillä sitseillä lauletaan, että ’ammutaan ryssiä silmien välliin’.”

Tasa-arvoinen yliopisto?

Sittemmin Lotta Aarikka on palannut Turun yliopistoon tekemään väitöskirjaansa suomen kielen murteiden tutkimushistoriasta. Lisäksi hän istuu vielä kuluvan vuoden loppuun Turun yliopiston hallituksessa. Vaikka Turun yliopisto ei ole tunnettu herrakerhoistaan, löytyy Aarikan mukaan vastaavia elementtejä täältäkin. Syyskuussa iltapäivälehtiin asti nousi kohu, jossa oikeustieteen ainejärjestön Lexin juhliin oli pyydetty reality-ohjelmista tunnettua Cheyenne Järvistä ”eroottiseksi tanssijaksi”. Palkaksi luvattiin rahan sijaan juomia ja ”huikeaa seuraa”.

”Asiattomattomuudet ovat aina läsnä opiskelijakulttuurissa. Keskeistä on, miten oman yhteisön tapojen ja toiminnan kriittiseen tarkasteluun suhtaudutaan: loukkaannutaanko, että ’ei noi tajuu huumoria’ vai ollaanko valmiita katsomaan peiliin.”

Myös tasa-arvosta tulisi Aarikan mukaan pystyä puhumaan niin opiskelijaelämässä kuin -politiikassa. Jälkimmäisessä se on joskus vaikeaa.

”Jonkun verran olen osallistunut verhojen takana keskusteluun siitä, että TYYn edustajistossa ei ole ollut häiritsevän pitkään aikaan naispuheenjohtajaa. Se tuntuu olevan todella vaikea aihe.”

Aarikan mukaan henkilövalintoja tehdessä tulisi tiedostaa sukupuolen merkitys arvioinnissa kenenkään pätevyyttä kyseenalaistamatta.

”Jos valitaan esimerkiksi puheenjohtajaa, niin matalaääninen ja pitkä mies on meidän mielestämme pätevä. Olemme sillä lailla vinossa, että esimerkiksi johtajaa valitessa arvioimme tutkitusti miehet naisia pätevimmiksi sukupuoleen liitettyjen ominaisuuksien vuoksi. Meidän pitää pystyä tietoisesti korjaamaan tätä.”

Ylioppilaskunnan edustajistovaalien alla puhuttavatkin jälleen tarve mahdollisille sukupuolikiintiöille. Aarikan mukaan kiintiö korjaa ainakin aluksi kuitenkin vain tilastollista edustusta eikä ajattelua sen taustalla.

Riippakivenä johtajuus

Kun Lotta Aarikka palasi Turkuun, hän huomasi eron Aallon ja Turun yliopiston välillä esimerkiksi dekaanien rekrytoinnissa. Aarikasta vaikuttaa, että yliopiston johtotehtäviin ei tahdo riittää hakijoita, sillä virkoja ei pidetä tavoiteltavina tai houkuttelevina asemina.

”Johtotehtäviä tulisi kehittää nykyistä houkuttelevammiksi. Niihin päätyvien pitäisi saada järkevä kompensaatio, eikä johtajan kuuluisi pelätä akateemisen uransa jämähtämisen puolesta."

Innottomuus johtotehtäviä kohtaan välittyy jo rekrytointiprosessissa: pientä hakijamäärää pidetään ennakko-oletuksena. Lisäksi johtajien valintaprosessissa olisi Aarikan mukaan parannettavaa esimerkiksi keskustelun ja päätösten avoimuudessa sekä läpinäkyvyydessä.

”Kun humanistisen tiedekunnan dekaania alettiin valita, sain sähköpostia, että ’Moro, ollaan rekrytoimassa tällaista. Jos teillä tulee joitain nimiä mieleen, niin pistäkää sähköpostilla’. Olin, että mitä ihmettä? Eikö meidän pitäisi käydä jonkinlainen keskustelu siitä, minkä tyyppinen johtaja halutaan.”

Aarikka peräänkuuluttaa yliopistoon lisää samassa veneessä -ajattelua.

”Pitäisi esimerkiksi nähdä vahvuutena se, että ihmiset ottavat kantaa. Ja jos joku on eri mieltä kuin johtaja, se ei ole huono asia tai nakerra johtajan arvovaltaa.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vaikka kantaaottavuus ei ole hyvän tutkijan edellytys, kuulisi Lotta Aarikka mielellään lisää tutkijoiden puheenvuoroja yliopiston ja yhteiskunnan asioista.

Autonominen tuuliviiri

Yliopiston itsehallinnon perusteet on kirjattu perustuslakiin. Silti yliopistoa tulkitaan eri tilanteissa joko julkiseksi tai autonomiseksi laitokseksi. Lotta Aarikka kaipaa kysymykseen nykyistä selkeämpää linjavetoa.

”Tällä hetkellä, kun niin iso osa yliopiston rahasta tulee valtion hallinnosta, autonomia on läppä. Ilman taloudellista autonomiaa ei ole todellista autonomiaa.”

Aarikka muistuttaa, että Suomen hallitus on toistuvasti osallistunut päätöksiin, jotka kuuluvat yliopistojen itsehallinnon alaisuuteen. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi yliopistojen profilointi ja hakijoiden ensikertalaiskiintiö.

”Päättäkää nyt, saatana. Kärjistetysti olen sitä mieltä, että ihan sama kumpi se on, kunhan jompikumpi. Nyt linjaus on tuuliviiri, joka vaihtelee tulkinnan mukaisesti, ja se on epäjohdonmukaista.”

Vaikka valtaosa yliopistojen rahoituksesta tulee tällä hetkellä valtiolta, rinnastetaan Aarikan mukaan yliopistoa liikaa voittoa tavoitteleviin yrityksiin.

”Mielestäni yliopiston ydintehtävä ei ole vahvistaa autonomiaa, vaan huolehtia koulutuksesta, tutkimuksesta ja kolmannesta tehtävästä eli yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta niillä resursseilla, mitä yliopistoille on osoitettu. Ei toimia niin, että, ihmisille annetaan kenkää, mutta tehdään samalla plussaa viivan alle.”

Yliopistojen taloudenpitoon vaikuttaa myös epävarma tulevaisuus: pidetäänkö julkiset varat ennallaan vai leikataanko niistä entisestään?

Mikäli yliopistojen julkinen rahoitus pysyy ennallaan, ei voiton tekeminen ole Aarikan mukaan automaattisesti vastuullista taloudenhoitoa, jollaiseksi se helposti mielletään.

”Kun yliopiston hallitus päättää budjetista ja budjetti alitetaan, onko se vastuullista taloudenpitoa vai onko se itse asiassa paskaa? Silloin on sniiduiltu, kun ei olisi pitänyt. Säästetty raha olisi pitänyt käyttää koulutukseen, tutkimukseen ja kolmannen tehtävän toteuttamiseen.”

Eri vaalilistat, yhteinen yliopisto

Ylioppilaskunnalle valitaan tänä syksynä uusi edustajisto. Tulevaa edustajistoa Lotta Aarikka kehottaa tarttumaan yhteistyössä rohkeasti isoihin asioihin eikä ”lillukanvarsiin”.

”Vaikka vaaleissa on syystä eri listat ja tulokulmat, edustajisto on silti yhteisen ylioppilaskunnan ja yhteisen yliopiston asialla. Se on paljon olennaisempaa kuin keskenään nahistelu.”

Äänioikeutetuille opiskelijoille Aarikalla on yksinkertaiset terveiset.

”Äänestä, edarivaaleissa ja muissakin vaaleissa. Se on se minimaalisin asia, mitä voit tehdä. Siten varmistat, että vaikka et itse jaksaisi laittaa tikkua ristiin yhteisten asioiden eteen, joku hoitaa sitten sinunkin asioitasi.” 

Lotta Aarikka

Mikä innostaa? ”Ihmisten puhe.”
Mikä ärsyttää? ”Lohjennut kynsilakka.”
Missä viihdyt? ”Satakuntalaisessa pimeässä metsässä.”

Lue lisää:

Suomalainen tiederahoitus suosii tiettyjä aloja toisten kustannuksella

Valtion kiistelty rahanjakomalli asettaa julkaisukanavat tärkeysjärjestykseen. Kansainvälistymisen jalkoihin jää helposti suomenkielinen, suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävä tutkimus. (03/2017)

Tummaa ja miesvoittoista­­ – Turun yliopiston taidekokoelma muuttuu hitaasti

Turun yliopiston taidekokoelmaan kuuluu yli tuhat teosta. Missä viipyy värien kirjo? (02/2017)

Kiistelty vierailu

Hommaforumin perustajan Matias Turkkilan kutsuminen taloussosiologian luennoitsijaksi sai aikaan kiivaan keskustelun sananvapauden rajoista ja rasismista. (12/2016)