Henkilö
07.05.2014

Maailmanpalosta ylösnousemukseen

Teksti:
Helena Kulmala
Kuvat:
Aleks Talve

Joose Keskitaloa ei enää kiinnosta tehdä hyviä lauluja. Hän tekee musiikkia löytääkseen merkityksiä, jotka eivät heti tyhjene.

 

 

”The late Will Gallagher

is burning head to feet

Kurt Cobain is in pain

he's burning as we speak”

 

Näin laulaa Joose Keskitalo huhtikuussa ilmestyneellä albumillaan Ylösnousemus. Vaihdos suomen kielestä englantiin ja viittaus populaarimusiikkiin tuntuvat hätkähdyttäviltä, jopa epäsopivilta. Niin omalaatuinen ja tinkimätön on Keskitalon aiemmissa lauluissaan luoma maailma.

Mutta katkelma ilmestyikin laulajalle unessa, ja unilleen hän on uskollinen.

”Ensimmäisellä levyllä oli kauhean tärkeää tehdä mahdollisimman hyviä lauluja. Nykyään en välitä siitä. Sen sijaan on tärkeämpää, että tekee sellaisen laulun, joka on itselle merkityksellinen”, Keskitalo kertoo. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta hänen esikoislevynsä Luoja auta julkaisusta.

Näiden vuosien aikana Keskitalo on julkaissut seitsemän albumillista raa'an kauniita lauluja ja noussut niin trenditietoisen vaihtoehtoyleisön kuin musiikkikriitikoidenkin kestosuosikiksi. Verkkojulkaisu Nuorgam nimesi hänet yhdeksi 2000-luvun neroista. Erityisesti artistin soolokeikoilla vallitsee aina harras tunnelma. Kaikki tämä huolimatta siitä, että Keskitalo on hyvin epäajanmukainen hahmo: tunnustuksellinen kristitty, joka viljelee sanoituksissaan hengellistä kuvastoa.

Keskitalo vertaa uraansa maratonjuoksuun: ”Siinä ei tehdä hittejä, mutta suosioni on tasaisesti kasvanut. En ole ikinä breikannut, niin kuin sanotaan.”

Kymmenvuotisen levytysuran lisäksi uusi albumi merkitsee toistakin virstanpylvästä Keskitalon muusikontiellä. Viime vuoden keväänä hän ilmoitti lopettavansa yhteistyön Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä kanssa. Yhtye oli mukana Keskitalon levyillä ja keikoilla vuodesta 2008 asti, ja sitä on kehuttu varsinkin live-energialtaan yhdeksi Suomen parhaista bändeistä.

”Kun aloin työstää uusinta levyäni, tiesin aika pian, että Maailmanpalo ei olisi sopiva yhtye sille”, Keskitalo sanoo. ”Koin aina kiusallisena Maailmanpalossa sen, että yhtye ja musiikki oli niin paljon esillä. Että en päässyt itse niin paljon esille ja että minun tekstini ei päässyt niin paljon esille. Kaikelle on aikansa.”

Keskitalo ja Maailmanpalon jäsenet jatkavat kuitenkin yhteistyötään kansanlauluja soittavana Inariveljet-yhtyeenä. Keskitalon mukaan Inariveljissä kehitetään eteenpäin kaikkea sitä, mikä Maailmanpalossa oli hyvää. Yhtye esiintyy tulevana kesänä muun muassa tuoreilla turkulaisilla H2Ö-festivaaleilla. Ja soittaapa Maailmanpalon rumpali Arwi Lind bassoa ja rumpuja myös Ylösnousemuksella.

Unien johdattamana

Uudella levyllään Keskitalo on nostanut keskeiseksi tekstin ja tarinat. ”Keskityin yhden vuoden vain kirjoittamiseen. Kun se vaihe oli valmis, ja oli puolitoista levyllistä tavaraa valmiina, niin sitten vasta lähdin muiden kanssa katselemaan, että mitä näille pitäisi tehdä”, hän kertoo.

”Loppujen lopuksi kirjoittaminen on se syy, miksi teen tätä. Laulu on yksi formaatti teksteille. Toisaalta vaikka kirjoitan paljon, minulla ei ole tarvetta julkaista tekstejä sellaisenaan. Jostain syystä musiikkia on tarve julkaista.”

Kaiken takana on pyrkimys löytää merkityksiä.

Keskitalo on tullut tunnetuksi rosoisista ja surrealistisista sanoituksistaan, joissa esiintyvät taajaan kuolema ja maailmanloppu. Synkäksikin häntä on kutsuttu. ”Semmoinen synkistely tai groteskius, josta minua välillä syytetään, ovat vain teknisiä seikkoja ja valittuja tyylilajeja”, kirjoittaja toteaa. Ne ovat pintataso, ovi, josta lauluun mennään sisään. Hyvässä laulussa on Keskitalon mukaan lisää ovia ja huoneita, joissa voi viivähtää.

Keskitalolle lauluissa tärkeintä on merkityksellisyyden kokemus, se, että lauluilla on jokin syy olemassaoloonsa. ”Ajattelen niin, että kun tekee laulun, täytyy osata ajatella vain itseään, ja miksi se on itselle tärkeää, että tekee tämän laulun. Täytyy olla joku syy tehdä levy.”

Tule minun luokseni kulta -levyn kohdalla ilmoitin, että minusta tuntuu, että tämä on viimeinen levy jonka julkaisen. Joku toimittaja kirjoittikin siitä, että viimeinen levy. Mutta todellisuudessa sanoin, että minusta tuntuu siltä, koska minusta tuntui siltä. Ei ollut mitään syytä tehdä uutta levyä. Vasta siinä vaiheessa, kun tuli jonkinlainen syy tehdä uusi levy, niin rupesin tekemään sitä. Aiempien levyjen kohdalla tällainen ajattelu ei olisi tullut kysymykseen, koska oli tärkeää tehdä hyviä lauluja, se oli itseisarvo. Se ei ole enää sitä.”

Keskitalo tavoittelee mahdollisimman tislautunutta merkitystä karsimalla tekstistään tekniset hienoudet ja hyödyntämällä uniaan laulujen pohjana. ”Olen aina käyttänyt uniani, mutta nyt olen alkanut käyttää niitä systemaattisesti. Enkä pyri keksimään niihin jotain lisää vaan pyrin uskollisuuteen niitä kohtaan. Täytyy luottaa niihin syy- ja seuraussuhteisiin ja siihen kertomuksen kulkuun, jotka on nähnyt. Symbolismi ja sellainen monitulkintaisuus tulee sinne vahingossa.”

Keskitalo puhuu sanoituksistaan samaan aikaan sekä mystisesti että suoraan. Hänelle on tärkeää säilyttää laulujensa salaperäiset ja selittämättömät ainekset. Puhki analysoiminen kun ei välttämättä auta ymmärtämään niiden merkitystä. ”Olen luottanut kertomusten voimaan, enkä välttämättä ole selvittänyt väkisin sitä, mitä tässä halutaan sanoa”, hän selittää. ”Perimmäisiä syitä tai tarkoituksia ehkä vähitellen avautuu. Tai sitten ei.”

Iloinen ylösnousemus

Ylösnousemusta on monessa yhteydessä luonnehdittu pirteämmäksi ja iloisemmaksi kuin Keskitalon aiempia levyjä. Albumi onkin äänimaailmaltaan kaukana esimerkiksi Tule minun luokseni kulta -levyn rämisevästä bluesista.

”Siinä on paljon duureja, yksinkertaisesti. Mutta syy siihen oli kuitenkin vain se, että asetin keskiöön tekstit ja kertomukset, ja siihen piti löytää sopiva muoto. En halunnut ylidramatisoida tekstiä. Halusin häivyttää sitä musiikillista dramaturgiaa, ja että teksti on se, joka vetää lauluja eteenpäin.” Tekstit seisovat tai kaatuvat omin voimineen.

Myös Ylösnousemuksesta on löydettävissä Keskitalolle ominainen pinta- ja syvätason, iloisen ja synkän leikki. ”Ylösnousemus on sillä tavalla hyvä sana, että sillä on positiivinen klangi, mutta se pitää sisällään sen, että aluksi on täytynyt olla jotain todella negatiivista. Se alasmeneminen, että voi ylösnousta. Vaikka kuoleminen tai helvettiin astuminen”, hän sanoo.

”Se on tietysti kauhean luontevaa, että uuden levyn nimi on Ylösnousemus, koska edellinen vaihe oli tämä Kolmas Maailmanpalo -vaihe”, Keskitalo miettii.

Hän kuitenkin kieltää ehdottomasti, että kyseessä olisi hänen ylösnousemuksensa artistina, ja naurahtaa ajatukselle. ”En ole ajatellut isoja kokonaisuuksia, oman urani kokonaisuutta, vaan olen ajatellut vain tätä levyä”, hän vakuuttaa. Nimi liittyy puhtaasti laulujen teemoihin. ”Että kaikki muodostuu isoksi kokonaisuudeksi, niin sille minä en mahda mitään.”

On vain luotettava tarinaan.