Henkilö
26.10.2011

Markuksen evankeliumi

  • , kertoo Markus Perttula kappaleidensa syntymetodeista.
    ”Toisinaan oluen ja viinin voimalla, toisinaan kauheissa tunnepuuskissa&quot

27-vuotias Markus Perttula on englannin opettaja sekä muusikko, joka vaihtoi kontrabasson kitaraan tilanpuutteen vuoksi.

On perjantai-ilta ja kello vähän yli kuuden, kun Bar Bremerin ovet käyvät. Sisään liitää hymyilevä artisti.

"Asun keskustassa ja silti olen aina myöhässä joka paikasta."

Markus Perttula, 27, on saanut paljon aikaiseksi verrattain lyhyessä ajassa.

Syksyllä 2004 Perttula aloitti englantilaisen filologian opiskelun ja kitaran soiton.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin hänellä on taskussaan maisterin paperit sekä käynnissä levytyssopimusneuvottelut.

Kristitty

landelukiolainen

Perttula vietti elämänsä ensimmäiset 20 vuotta Seinäjoella, jota hän pitää pienenä ja kahtiajakautuneena kaupunkina.

"Siellä on kaupunkilaiset ja maaseutulaiset, lukiolaiset ja amikset. Itse taisin kuulua niihin lukiolaistyyppeihin vaikka asuinkin maaseudulla."

Perttulan molemmat vanhemmat ovat kanttoreita. Uskonto näkyi vahvasti hänen kasvatuksessaan ja perheessä vaalittiin kristillisiä arvoja. Perttula mieltää kuitenkin varttuneensa ennen kaikkea empaattisessa ja sosiaalisessa ilmapiirissä.

"Vaikka vanhempani yrittivätkin esimerkiksi aluksi rajoittaa sisarusteni rockin kuuntelua", hän nauraa.

Vanhempiensa ammatin myötä musiikki kuului pienestä pitäen Perttulan elämään. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti kontrabasson soiton ja jo 15-vuotiaana hänelle aukesi paikka Seinäjoen kaupunginorkesterista. Perttula oli harjoitellut soittamista vastahankaisesti, mutta sen alkaessa tuottamaan harrastuksesta tuli mielekkäämpää.

"Rahan ansaitseminen oli tärkeää, sillä meillä oli iso perhe ja lama tuoreessa muistissa."

Lukion jälkeen Perttula haki opiskelemaan tuloksetta. Edessä oli välivuosi, jonka hän vietti puoliksi kouluavustajana ja puoliksi armeijassa. Armeijassa Perttulalla oli oma toimisto, jossa pääsykokeisiin lukeminen luonnistui paremmin kuin ensimmäisellä yrittämällä.

Elettiin syksyä 2004, kun Turun yliopiston ovet avautuivat.

Oppilaasta

opettajaksi

Perttula valitsi ammattinsa nuorena. "Kahdeksannella luokalla tajusin olevani taitava englannissa ja siltä istumalta päätin, että isompana rupean englannin opettajaksi."

Hän opiskeli sivuaineina musiikkitiedettä ja opettajan pedagogisia opintoja. Erityisesti musiikkitieteen opiskelu oli Perttulalle avartava kokemus, sillä sen avulla hän oppi tarkastelemaan musiikkia objektiivisesti ja etääntymään fanittamisesta.

Viime keväänä Perttula pääsi Turun normaalikoulussa suoritetun opetusharjoittelun sekä muutamien sijaisuuksien jälkeen ala-asteen englannin lehtoriksi Kaarinaan. Työsuhde päättyi huhtikuussa, eikä syksyksi ole löytynyt oman alan töitä.

Perttulalla on ristiriitaiset ajatukset opettajan ammatista. "Työ on ja ei ole vastannut odotuksia. Vaikka vuoden kestäneessä opetusharjoittelussa pääsi vähän sisälle siihen, mitä opettaminen oikeasti on, kaipaisi koulutukseen enemmän pedagogista harjoittelua. Opettaminen on yllättävän dynaamista, eikä sitä voi oppia kirjoista."

Musiikin tekemistä Perttula ei pidä vielä työnä, vaikka se viekin huomattavan suuren osan hänen vapaa-ajastaan. "Musiikki on toistaiseksi vain harrastus, koska en tienaa sillä juuri mitään."

Paska

kitaristi

Kun Perttula muutti Turkuun, vaihtui kontrabasso akustiseen kitaraan. "Asuin solukämpässä, jossa ei ollut tilaa kontrabassolle. Aloitin kitaran soiton käytännöllisistä syistä", hän hymyilee.

Perttula oppi nopeasti ja alkoi heti säveltää omia kappaleitaan. Uusia tuttavia löytyi opiskelijapiireistä musiikin kautta paljon ja ensimmäiset vuodet Turussa menivätkin verkostoituessa.

Perttula kokee lauluäänensä olevan vahvin puolensa ja tärkein instrumenttinsa. Hän ei ole kuitenkaan koskaan käynyt laulu- eikä kitaratunneilla.

"Pitäisi kyllä mennä, sillä olen tosi paska kitaristi."

Luovuus on kausittaista. Joskus Perttula saa yhtenä päivänä aikaiseksi paljon, joskus ei kuukausiin mitään. "Teen biisini säkällä. Toisinaan oluen ja viinin voimalla, toisinaan kauheissa tunnepuuskissa."

Erityisesti lyriikoiden kirjoittaminen tuottaa hankaluuksia. "Sanoilla on paljon merkitystä, varsinkin suomeksi laulettaessa. Joudun jatkuvasti taistelemaan, etten kuulosta itseltäni liikaa."

Musiikillisista vaikutteista puhuttaessa Perttula innostuu.

"Muistan ikuisesti, kun olin kuusivuotias ja telkkarista tuli tötterötissinen Madonna. Myös Michael Jackson iski tuolloin kovaa. Ensimmäinen todellinen suosikkibändini oli Egotrippi. Yläasteella hullaannuin Jonna Tervomaahan."

Edellä mainittujen kaiut eivät kuitenkaan kuulu Perttulan kappaleissa samalla tavalla kuin hänen myöhempien idoliensa.

"Coldplayn Parachutes pysäytti, kun olin kuusitoistavuotias. Samoihin aikoihin sain langoltani lainaksi Jeff Buckleyn Gracen, joka muutti kaiken. Grace on ehdottomasti tärkein levyni."

Bändejä

ja sopimusneuvotteluja

Perttulalla on soolouransa lisäksi kolme bändiä – suomenkielinen Victoria ja englanniksi esiintyvät Sans Parade ja Despair Academy. "Bändit ovat jäsenineen kuin perheitä tai parisuhteita."

Helmikuussa Perttula vieraili sooloartistina suuren kansainvälisen levy-yhtiön palaverissa, jossa luvattiin ensimmäiset julkaisut kesäksi. "Pienemmät artistit jäävät kuitenkin helposti huomiotta isoissa levy-yhtiöissä. Tielle tuli kaikenlaista."

Kuten Idols. Perttula ei itse pidä televisioituja laulukilpailuja vaihtoehtona. Hän näkee Idolsin tapaiset formaatit halpana tapana päästä pinnalle, eikä usko, että itse pärjäisi sellaisissa.

"Ne tahtovat tyypin, jota voi käyttää. Haluaisin tuoda esille mieluummin omia sieluntuotteittani kuin niitä valmiiksi pureskeltuja juttuja."

Pari kuukautta sitten levy-yhtiö ilmoitti jälleen kiinnostuksestaan. Perttulan pitäisi kuitenkin vaihtaa omalla nimellään kulkevan projektin nimi.

"Singer-songwriter-tyyliset nimet eivät kuulemma myy. Kyllä sen ymmärtää. Nimeni ei ole edes mediaseksikäs, niin kuin joku Ville Valo", hän irvistää.

Ensi kertaa Perttula pääsi levyttämään kaksi vuotta sitten. Hän pitää Syvissä vesissä -albumille tuolloin tehdyn CMX-coverin Vallat ja väet nauhoituksia uransa tähänastisena kohokohtana.

Edessä

loistava tulevaisuus?

Perttulan kesä kului musiikkia ja toimittajan töitä tehdessä. Lisäksi hän keikkaili ja kiersi festareita.

Syksyn tullen miehen päivärytmi on rauhoittunut.

"Menen nukkumaan liian myöhään ja herään liian myöhään. Välillä meillä on bänditreenejä ja välillä vaan keräännytään bändikavereiden kanssa miettimään musakuvioita. Tämä on tällaista ihmettelyä ja odottelua."

Perttula on viihtynyt Turussa, mutta ei pidä toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille muuttoakaan mahdottomana.

"Turku on kaunis kaupunki, joka käy tosin yllättävän pieneksi, kun viikko toisensa jälkeen istuu samoissa baareissa. Sitä tuntee yhtäkkiä kaikki, mikä ei taas toisaalta ole pelkästään huono asia."

Tulevaisuudelta Perttula kaipaisi ennen kaikkea jonkinlaista varmuutta musiikkikuvioistaan. Hänelle on luvattu paljon, mutta suurimmaksi osaksi turhaan.

"Toivon, että pääsen julkaisemaan albumin, tekemään paljon keikkoja ja tienaamaan sen verran rahaa, että saisin vuokran maksettua ja lahjoja ostettua tyttöystävälleni."

Teksti: JOEL HAAPAMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

Flatlight Films: Live with Markus Perttula (2010)

[vimeo width="620" height="380"]http://vimeo.com/13759667[/vimeo]