Henkilö
20.02.2014

Mestari

Ekow inspiroituu putkista, progesta ja kasaridiskosta.

Hyvän MC:n täytyy pitää homma aitona ja osata reagoida lavalle lentävään sukkaan.

Nuorukainen riimittelee hervantalaisessa opiskelija-asunnossa Tampereella. On 2000-luvun alku. Ääni kulkeutuu putkia pitkin toisesta kerroksesta neljänteen, jossa asuu konemusiikkia nikkaroiva Simo Tuominen. Tuominen mietti, kuka treenaa.

Vastauksen hän saa serkultaan: alakerran räppääjä on Jesse Markin. Kaksikko alkaa tehdä yhdessä musiikkia. Myöhemmin syntyy The Megaphone State -duo. Nykyisin Markin tunnetaan Ekowina ja Tuominen Simon Soundina.

Kansainvälinen soundi, soljuva flow, mahdollisuus menestyä maailmalla... Näin kokoonpanoa kuvaillaan Youtube-videoiden kommenttiosioissa ja levyarvioissa – eikä suotta.

Tapaan Ekowin Helsingissä helmikuun ensimmäisenä päivänä. Kello on kuusi illalla. Ekow on viettänyt päivän studiolla. Skoolaamme tuopeilla loistavasti edenneille projekteille.

"Tulin studiolta ny justiinsa. Laitettiin kaks biisii purkkiin. Ei siinä tänää sen kummempaa oo tehnykkää ku heränny ja räpänny. Normilauantai", Ekow toteaa.

Musiikin lisäksi Ekowin puhetta paikka paikoin värittävä Tampereen murre on kerännyt huomiota.

Esikoisesta ylistyksiin

Kerrostalon putken yhdistämät jätkät tekivät vuosia musiikkia, ennen kuin tuotoksia nauhoitettiin. Bändi päätti, että biisit laitetaan narulle ja ulos ihmisten kuultaviksi. Vuonna 2009 ilmestyi omakustanne Home of the Knockout Artist.

"Levyssä ei ollut oikein mitään punaista lankaa ku esitellä ittemme. Suurin saavutus oli se, että saatiin se valmiiks. Tietyissä piireissä meirät noteeraattiin, ja sitä kautta alko tulla keikkoja ja sitä kautta rahaakin." Ekow alkaa nauraa ja jatkaa: "Kaikki oli kotiin päin."

Esikoislevy avasi oven laajemmille kentille, ja keväällä 2012 julkaistu kakkosalbumi VLA Kings pisti parastaan. VLA viittaa Ekowin ja Simon Soundin kotipaikkakuntiin. Ekow vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Viljakkalassa, kun taas bändin toinen osapuoli on kotoisin Viialasta.

Teemalevy keräsi hyviä arvosteluita: esimerkiksi Rumba antoi sille viisi tähteä. Ekow kertoo olevansa tyytyväinen teokseen ja seisovansa sen takana.

"Joo, se on semmonen Viljakkala–Viiala-teemainen levy. Ihmisiä on esimerkiks kiinnostanu meikäläisen alkuperä. Aattelin, että miksei niitä samalla sit tois siihen, ettei välttämättä tarttis selvittää niitä taustoja aina joka ihmiselle erikseen. Siinä levyllä on ne kaikki, mitä ihmiset haluu tietää", Liberiasta Ghanan kautta Suomeen tullut artisti kertoo.

Lyriikoissa rahatukot eivät kahise, mimmihaaremit esiinny tai hienot bemarit kruisaile pisin rantaraittia. Myös musiikillisesti The Megaphone State eroaa rapin valtavirrasta: soul- ja jazz-vaikutteet hallitsevat. Ekow kertoo, että hänen 900 vinyylin kokoelmansakin sisältää vain muutaman rap-vinyylin.

Sen sijaan lautasella soi muun muassa progea, soulia, jazzia ja kasaridiskoa. CD-levyjen kuuntelu on jäänyt vuosien varrella vähemmäksi.

Omaa musiikkiaan määritellessään Ekow tuumaa: "Se on vähän semmosta päännyökytysmusaa. Välillä riehaannutaan, nostetaan käsiä ylös ja huudetaan mitä fraasia nyt huudetaan."

valtias1_web

Hyvän MC:n anatomia

Alun perin Simon Sound vastasi The Megaphone Staten biiteistä, ja lyriikat olivat Ekowin vastuulla. Vuosien varrella tilanne on muuttunut niin, että Ekow ottaa osaa tuottamiseen, säveltämiseen ja sovittamiseen. Lyriikat ovat yhä hänen valtakuntaansa.

"Kirjoitin jo ennen ku tutustuin Simoon, mut mä en osannu tehdä biittejä. Simo osas tehdä biittejä, kun me tavattiin. Roolit oli periaatteessa selvät. Matkan varrella oon ottanut oppia ja ruvennu ottaan tuotantopuolta haltuun."

Ekow kertoo lyriikoiden kirjoittamisen muuttuneen vuosien varrella. Hän löytää inspiraatiota niin elokuvista, hienoista kuulemistaan lauseista kuin yksittäisistä sanoistakin. Usein ajatus tallentuu puhelimen muistiin.

"Mulla on joku sana aina jossain, ja mä muodostan siitä lauseen. Mä voin istua bussissa ja kuunnella jotain biisiä. Sit tulee, että tossa on aika hyvä ajatus. Voi olla, että alan heti kirjoittaa. Tai sit meen kotiin, paistan munia hetken aikaa, ja sit vasta alan kirjottamaan. Mä odotan, että asiat rupee asettuu paikoilleen. Mä en ikinä väkisin kirjoittele. Paitti joskus ku aikataulut tulee vastaan. Sit on pakko."

Ennen The Megaphone Statea Ekow oli tehnyt musiikkia parin tahon kanssa. Yläasteella Limp Bizkit -henkeen vannova rock-bändi pyysi Ekowia räppäämään. Kielitaito oli noteerattu englannin tunneilla. Ekow ei ollut aiemmin räpännyt, mutta lähti studiolle.

Räppääminen tuntui omalta, ja samalla tiellä yhä tallataan. Ekow tekee The Megaphone Statessa MC:n virkaa. Termi muodostuu tunnetusti sanoista Master of Ceremonies, seremoniamestari.

"Se on se tyyppi, joka pitää bileet käynnissä. Tänä päivänä se merkitys on vähän muuttunut. Jos sä meet klubeille, DJ on yleensä MC. Se joka hostaa siinä samalla. Vanhoina päivinä MC oli se, joka hostas. Räppimeiningeissä MC on sanataiteilija, joka vetää riimiä biittien päälle, ja se on se mun homma."

Pelkkä verbaalinen lahjakkuus ei MC:lle riitä. On oltava pokkaa nousta lavalle ja seistävä omien tekemistensä takana. Ekow tietää monia lahjakkaita riimittelijöitä, joista suuri yleisö ei tule kuulemaan, koska esiintymislavoista puhuessa iskee ujous.

Livetilanteet rakentuvat olosuhteiden mukaan.

"Jos joku hyppää lavalle, sä reagoit siihen. Jos joku heittää sua sukalla, sä reagoit siihen. Kerran kesken keikan piuhat lähti mikseristä. Sit mä vaan vedin siinä jotain viis minuuttia acapellana."

Artisti silminnähden hämmentyy, kun kysyn, millainen hän on seremoniamestarina.

"Ai, millanen mä oon MC:nä?" Hiljaisuus kestää sekunteja, kunnes se rikkoutuu naurun täyttämään analyysiin: "Tiukka. Helvetin hyvä. Paras."

Tulessa tulevasta

Putket näyttelivät merkittävää roolia The Megaphone Staten synnyssä, ja ne vaikuttivat vahvasti myös helmikuun viimeisenä päivänä julkaistavan Ghost-levyn tekemiseen. Simon Soundin asunnolla sattui vesivahinko, ja hän lähti evakkoon Ekowin luo. Vesivahingon korjaaminen vei viikkoja. Tilanne oli kuitenkin tuttu Tampereelta: jätkät ja laitteisto saman katon alla.

Levyn nimi Ghost viittaa The Megaphone Staten lempi-MC:hen Ghostfaceen. Levyn soundimaailma on hakenut inspiraatiota Wu-Tang Clanilta ja muilta suosikeilta. Lyriikat eivät muodosta konkreettista teemaa, vaan ne maalailevat tunnelmia ja tunteita sekä tekevät havaintoja ympäröivästä maailmasta.

"Siin oli vähän samanlainen fiilis, ku tavattiin ekan kerran siellä Hervannassa. Samoilla kämpillä pyörittiin ja vaan syljettiin, tehtiin, mitä tehtiin. Palattiin juurille. Asuttiin yhdessä, ja pysty tekeen koko ajan sitä musiikkii, ni se alko palaan opiskeluaikoihin se meininki. Se ehkä kuuluukin siinä."

Ghostin viimeistely ja julkaiseminen työllistävät. Ekowin tulevaisuudensuunnitelmat kytkeytyvät pitkälti musiikkiin: hänen tavoitteensa on tehdä hyvää saundia mielenkiintoisten tahojen kanssa. Työn alla on esimerkiksi räppiä ja progea yhdistelevä yhteisprojekti Auteur Jazz -yhtyeen Antti Hynnisen kanssa.

"Oon aika tulessa siitä projektista", Ekow tiivistää.

Homma jatkuu, ja tärkeintähän on pitää se aitona.

Teksti: Sanna Läylönen

Kuva: Noora Isoeskeli