Henkilö
30.10.2013

Nauru kuittaa kaiken

Hugleikur Dagssonin mielestä kaikelle saa nauraa, jos se naurattaa.

Kaksi tikkuihmistä seisoo tyhjässä, valkoisessa tilassa. Toinen sanoo puhekuplassa: "Fuck me". Vitsi oli siinä. Sarjakuva näyttää hetkessä tehdyltä, koska se on sitä.

Tämä on 36-vuotiaan islantilaiskoomikko Hugleikur Dagssonin ensimmäinen sarjakuva. Hän tuhersi sen puhelimessa puhuessaan kymmenisen vuotta sitten. Nyt pitkälle samanlaisia tuherruksia lukee kansainvälinen yleisö.

Hänen tyylinsä ei tunnu juuri alkuajoista muuttuneen. Tikku-ukot ja -akat harrastavat edelleen kakkajuttuja, perversioita sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Yleisimmin ruutuja on vain yksi. Punchline on tilanteessa tai puhekuplassa.

Dagssonin sarjakuvat ovat yksinkertaisia, kömpelöitä ja anteeksipyytelemättömiä. Ja joidenkin mielestä helvetin hauskoja. Erityisesti suomalaisten – täällä Dagssonia ostetaan enemmän kuin missään muualla.

En kuulu heihin. Minusta ne ovat laiskaa, olematonta huumoria. Sovin haastattelun islantilaisen kanssa kysyäkseni, miksi tikku-ukkojen sukurutsa ja verimässäily on hauskaa.

Rajan yli ja kohti typerää

Krapulainen Dagsson hakee kahvia Holiday Innin aulan kahvikoneesta. Hän on äskettäin siirtynyt stand up -koomikoksi ja tekee Turussa kaksi keikkaa Stand Up, Turku! -festivaaleilla. Keikkamateriaali koostuu hänen mukaansa "seksistä, kuolemasta ja häpäisystä". Ei siis kovinkaan iso hyppäys sarjakuvatyylistä.

"Ei ketään jolle maksaa, joten tämä taitaa olla ilmainen", väsyneen oloinen Dagsson toteaa ilkikurisesti ja istuu nyysityn kahvin kanssa vastapäiselle sohvalle.

Haastateltavana Dagsson on myötäilevä ja älykäs. Yllättävän mukava ja hillitty. Hän lienee vastannut samoihin kysymyksiin lukemattoman monta kertaa.

Kuten kysymyksiin helpoista nauruista.

"Käyn todella helppoa polkua. Erityisesti kakkavitsit ovat todella lapsellisia. Kirjoitan ylös vain ne, jotka ovat minusta itsestäni hauskoja – joku muukin pitää niitä kyllä hauskoina."

Tai kysymykseen älyllisen pohjavireen puuttumisesta.

"Kun saan jotain valmiiksi, niin se on poissa hallinnastani. Jos joku ajattelee sen olevan väärin, niin se on hänen valintansa. Ihmiset sanovat albumeideni olevan sosiaalisia kannanottoja. Ehkä ne ovatkin. Suunnitelmani oli mennä rajan yli ja olla vain typerä."

Dagsson osaa riisua aseista. Kaikki syytökset hänen komiikkansa mauttomuudesta ja helppoudesta kuulee hänen omasta suustaan. Tunnin haastattelun aikana siirryn tavallaan vastakkaisesta asemasta samalle puolelle hänen kanssaan. Olemme yhdessä samaa mieltä siitä, että hänen duuneistaan saa olla eri mieltä. Tikku-ukkoihin saa lopulta ripustettua vaikka mitä tulkintoja ja paheksuntaa.

"Ihmismieli kyllä täyttää sarjakuviin jättämäni aukot", Dagsson tiivistää.

Komedian kultainen sääntö

Oikeastaan on vain yksi sääntö, jota Dagsson noudattaa: jos asia naurattaa, sille saa nauraa. Primitiivinen reaktio pyhittää huumorin välineet ja sen, että välillä saatetaan astua toisten varpaille.

"En hallitse sitä, mistä vitsailen. Jos voin vitsailla lasten hyväksikäytöstä, kuten olen vitsaillut, niin ehkäpä voin vitsailla kaikesta. Mutta vain jos löydän sopivan tulokulman", Dagsson pohtii.

"Pahimmat reaktiot ovat ne, jos ihmiset eivät naura".

Mitään tabu-listaa ei ole. Ainakaan sitä hän ei myönnä. Kuitenkaan kehitysvammaisista hän ei ole vitsaillut juurikaan. Eikä muista kulttuureista, koska ei tunne niitä.

"Työskentelin autististen lasten kanssa. Minusta he ovat kauniita. En löydä heistä nauramisen aihetta. Ehkä se on liian lähellä minua", Dagsson pohtii.

Raaputtamalla pinnan alta löytyy lisää. Vaikka Dagssonin yksinkertaisen huumorin päämäärä on yksinkertaisesti naurattaa, voi sillä olla laajempaa merkitystä. Vitsi voi puhdistaa ilmapiiriä tai muistuttaa ikävistä maailman tapahtumista. Mutta hyvät seuraamukset tapahtuvat, jos tapahtuvat. Poliittisista päämääristä lähtien tulee vain kömpelöä komiikkaa.

"En koskaan naureskele kenellekään yksittäiselle henkilölle, vaan vitsini kertovat ihmiskunnasta. Olen lukenut valituksia ryhmistä, joita muka loukkaan, mutta nämä eivät tule koskaan ihmisiltä itseltään. Paras palautteeni tuli yhdeltä tshekkiläiseltä tytöltä, joka rakasti vitsiäni, jossa nainen pyytää miestä viivyttämään pieksemistä Frendien ajaksi. Hän teki kuulemma samoin. Sen lukeminen oli sydäntäsärkevää," Dagsson sanoo, ja tunnelma käy hetkeksi vakavaksi.

Osittain kyse on tietysti siitä, että Dagsson piirtää söpöjä tikku-ukkoja, eikä kuvaa hirveyksiä realistisesti. Aiheisiin tulee käsittelyn kautta etäisyyttä ja kepeyttä.

"Tyylini kääntää minusta kauhun ylösalaisin. En vähättele sitä, että näitä asioita tapahtuu. Jokaisella on toki lupa loukkaantua niistä. Kunhan tulee jokin reaktio", hän perustelee.

Tuli, näki, nauratti

Naurureaktion hakeminen on pääsyy sille, että Dagsson päätyi stand up -lavoille. Niillä ei ole viivettä vitsin ja sen aikaansaaman naurun välillä, toisin kuin sarjakuvissa. "Välitön, kontrolloimaton nauru" sai hänet unohtamaan lavakammonsa ja stressaamisen epäonnistumisesta. Lopullinen sysäys tuli toisen islantilaisen stand up -koomikon rohkaisusta.

Illalla Dagsson nousee Åbo Svenska Teaterin lavalle huumorimaaottelussa. Hassussa puvuntakissaan ja laseissaan hän tuo ulkomuodoltaan vähän mieleen Pertti Jarlan.

Dagssonin setti lunastaa härskiyden odotukset. Se alkaa islantilaisten sukurutsasta ja jatkuu vieraannuttavaan nykypornoon. Muutama vitsi osuu suoraan häneen itseensä: miten stressikakka ennen keikkaa kuulosti rikkimenneeltä värikuula-aseelta. Ja miten hänen havaintojensa mukaan kukaan ei lue hänen kirjojaan Suomessa nauraen, joten täällä niitä varmaankin luetaan faktana.

Lopuksi Dagsson kertoo, miten hänen sarjakuviensa takia häneltä kysytään aina tabu-aiheista. Ja miten hän ei vitsaile oikeastaan koskaan homoista.

Ja kun sopivan ja sopimattoman raja on vedetty, sen yli on astuttava.

"Muuutta... Kuulin yhden mahtavan homovitsin", Dagsson venyttää ja alkaa kertoa vitsiä gay-hain tunnistamisesta. Jaws-teemaa mukaileva kasku purkautuu camp-henkiseen musikaalinumeroon, jonka Dagsson laulaa.

Raikuvat aplodit ja äänekkäät naurut.

Tyytyväinen Dagsson poistuu lavalta. Hän sai hakemansa.