Henkilö
17.01.2013

Oman tiensä kulkija

Joogaohjaaja Vesta Sariola teki tutkimusretkiä mukavuusalueensa tuolle puolen kunnes löysi itsensä.

Kun Vesta Sariola jäsentää elämäänsä, hän ajattelee aikaa ennen ja jälkeen joogan.

Sellainen merkkipaalu joogaan tutustuminen on 24-vuotiaalle Sariolalle ollut. Vaadittiin kuitenkin pitkä matka, että hänestä kasvoi joogaohjaaja.

Sariola on kotoisin Tuusulasta. Hänen isänsä työskenteli toimitusjohtajana autovuokraamoalalla. Homeopaattina ja rosenterapeuttina toiminut äiti piti vastaanottoa kotona.

"Meitä oli kaksi lasta, pikkuveljeni ja minä. Kotimme oli oikea lintukoto. Asuimme ihanassa talossa Tuusulanjärven rannalla. Lapsuutemme oli ehkä vähän liiankin turvattu."

Jo varhain Vesta päätti, että haluaa nähdä maailmaa.

"7-vuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että ihan tiedoksenne, lähden vaihto-oppilaaksi jonnekin tosi kauas heti, kun pääsen."

Toisen lukiovuoden aikana vaihtoon lähtö ajankohtaistui.

"Halusin opiskella espanjan kielen. Mietin, mikä olisi maa, josta en tiedä mitään. Päädyin Ecuadoriin."

Sariolalle kokemus oli mullistava. Hän asui Portoviejon kaupungissa, jota nimitti wild wild westiksi, koska "kaduilla piti tosiaan olla varuillaan".

Sariolan isäntäperhe kuului ecuadorilaiseen keskiluokkaan. Koko perhe asui omistamansa ravintolan takaosassa, muutamassa huoneessa. Taloa ympäröivät lasinsiruilla päällystetyt muurit. Ikkunoita suojasivat kalterit. Takapihan betonialtaassa perhe pesi pyykkinsä käsin, ja ravintolan keittiössä kuhisivat torakat.

"Perhe itsekin kauhisteli keittiötään, mutta ötököiden pitäminen poissa oli vaikeaa. Ruoka oli kuitenkin aina hyvää. Kukaan ei ikinä saanut mitään myrkytyksiä", Sariola nauraa.

Hän oli ollut 13-vuotiaasta asti kasvissyöjä. Ecuadorilainen ruokavalio koostui etupäässä lihasta.

"Minun oli vain syötävä, mitä tarjolla oli. Ei siellä muuten pärjännyt."

Sotaharjoituksissa

Lihan lisäksi Sariolan oli nieltävä muutakin.

"Ennen vaihtovuotta olin ollut ehdoton pasifisti, mutta sitten elämä heitti minut militaristiseen lukioon."

Ecuadorilaisessa koulujärjestelmässä lukioksi sanotaan 12-17-vuotiaiden koulua. Militaristisessa lukiossa armeijakasvatus on osa opetusohjelmaa. Koulussa opetellaan ampumista ja sotatekniikoita, käydään läpi koko armeija. Paikallisesti koulu on erittäin arvostettu. Sariolan käymää lukiota pidettiin alueensa parhaimpana.

"Pyörittelin päätäni, että tämä on just tätä. Kun olin ollut ehdottomasti aseita vastaan, jouduin sellaiseen kouluun. Se oli tragikoomista. Sitten ajattelin, että minun on varmastikin mietittävä kantaani uudestaan."

Aseenkantoharjoituksissa Sariola otti hetkeksi kiväärin käteensä.

"Totesin, että tämä en voi olla minä. Sanoin, että osallistun kaikkeen muuhun, mutta aseisiin en koske."

Sariola sai vapautuksen pyssyistä, vaikka häntä sen jälkeen katseltiinkin hieman kummeksuen, että mikä skandinaaviblondi tuo on. Sariola ei lannistunut.

"Meillä oli harjoituksia, joissa emme syöneet kuuteen tuntiin mitään, juoksimme ympäri parakkeja ja makasimme keskipäivällä polttavassa auringossa asfaltilla kaikki kuteet päällä. Kuumuus piti vain kestää. Sormennapsautuksesta oli lähdettävä makuulta taas juoksemaan. Olin onneksi hyvässä kunnossa. Pääsin näyttämään, että kyllähän nyt juosta osaan."

Tässä ympäristössä Sariola tutustui ensi kertaa joogan.

"Kavereideni kanssa kokeilin Portoviejon kuntosaleja. Erässä niistä ohjattiin voimajoogaa. Porukastamme minä olin se, joka inhosi niitä joogatunteja. Ne sattuivat kauheasti, olin tosi jumissa. Silloin en vielä tiennyt, että joogaa voisi tehdä jotenkin mukavamminkin."

Hurahdus

Suomeen palattuaan Sariola kunnostautui tunnollisena lukiolaisena.

"Olin koulussa vain imemässä tietoa. Osasin yhtäkkiä arvostaa uudella tavalla sitä, mitä meille suomalaisessa koulujärjestelmässä tarjotaan ilmaiseksi."

Yo-kirjoitusten jälkeen hän työskenteli eri kuntosaleilla, kurssittautui muutaman jumppamuodon ohjaajaksi ja pätevöityi personal traineriksi. Lisäksi hän kirjoitti kirjan.

Kustantamot vastasivat Sariolan lähettämään romaanikäsikirjoitukseen ei-kiitoksin, mutta kuin ihmeen kautta hän sai kirjansa kansiin.

"Osallistuin Kirjamessuilla huvikseni omakustanneyhtiön arvontaan, jossa arvottiin yhdelle henkilölle 25 kappaletta oman kirjan nidottuja painoksia. Onni suosi minua."

Sariolalle romaanin teko oli opettavaista.

"Kirjoittamiseen meni vuosi. Ennen olin ajatellut, että minusta tulee kirjailija. Sitten sain kokea, mitä kirjoittaminen on oikeasti työnä. Tajusin, etten halua siitä ammattia. Tahdon tehdä jotain sosiaalisempaa, jossa on suora yhteys ihmisiin. Ammatinvalintani selkiytyi."

Helsingissä Sariola kokeili astangajoogan peruskurssia.

"Heti ensimmäisen tunnin jälkeen oloni oli mahtava. Kavereilleni sanoin, että voisin kuvitella ohjaavani tätä jonakin päivänä."

Sariola omistautui lajille, teki harjoituksia, kävi kursseja ja luki.

"Varmistuin siitä, että olen oikeastaan tietämättäni aina ajatellut samalla tavalla kuin joogafilosofiassa."

Tiivistetysti jooga on Sariolan mukaan pyrkimystä hyvään elämään.

"Jooga on tapa elää. Siihen kuuluvat fyysiset harjoitukset, joita tehdään, jotta keho pysyisi terveenä ja mieli tasaisena. Sen avulla pystyy keskittymään elämässä niihin asioihin, jotka kulloinkin ovat tärkeitä. Intiassa joogaa on alun perin käytetty kipujen poistamiseen ja siihen, että löytää sisältään oman itsen, jota haluaa toteuttaa. Jooga poistaa esteitä tämän tieltä."

Joogassa Sariolaa puhuttelee erityisesti väkivallattomuuden periaate.

"Aikaisemmin olin armoton perfektionisti. Jooga opetti, että tämä ei ole oikein. Väkivallattomuus myös itseä kohtaan ajatuksissa ja teoissa on ollut vaikuttava ihanne, jonka omaksumisen myötä olen alkanut suhtautua ihan eri tavalla siihen, miten asioita teen."

Kun Sariolaa kuuntelee, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän uskoisi sanomaansa.

"Jooga on jatkuvan muutoksen ja uudistumisen laji. Mikään ei ole ikinä valmista. Kun sen oivaltaa, miettii, kannattaako yhtä tekstiä hioa sittenkään viittä kertaa. "

Itseoppinut yrittäjä

Sariolan mukaan joogaan liittyy myös vahva luottamus siihen, että se, minkä kuuluu tapahtua, tapahtuu.

"Ei tarvitse väkisin pyristellä kaikkia niitä asioita vastaan, jotka itsestä eivät heti tunnu hyviltä. Ne voivat sittenkin olla hyviä."

Konkretian tasolla jooga on vaikuttanut Sariolaan siten, että hän perusti oman yrityksensä 22-vuotiaana.

"Moni on sanonut minulle, että oli rohkeaa ryhtyä yrittäjäksi niin nuorena."

Yrittämistä Sariola opiskeli itsenäisesti. Kun piti tietää jotain, hän etsi vastauksen netistä.

"Minulle tarjottiin paikkaa aloittaville yrittäjille tarkoitetussa koulutuksessa. Kävin siellä haastattelussa, mutta sitten selvisi, että olin oman yritykseni kanssa jo tehnyt ne vaiheet, joita kurssilla opetettaisiin."

Turkuun Sariola muutti kaksi vuotta sitten poikaystävänsä perässä.

"Täällä alkuperäinen kouluttajani kertoi, että heidän studionsa on lopettamassa. Minulta kysyttiin, haluaisinko ottaa oman yritykseni kautta pyöritettäväkseni heidän studionsa. Siten aloin ohjata joogatunteja Turussa."

Sariolalle tarjottiin myös mahdollisuutta pitää joogatunteja kiropraktisen klinikan yhteydessä.

"Tällöin löysin nykyiset tilani ja totesin, että on aika perustaa oma studio sen sijaan, että jatkaisin toimintaani muiden alivuokralaisena."

Sariolan Fuego Loungen avajaisia vietettiin helmikuussa 2012. Hän ohjaa muun muassa Suomessa vielä harvinaista ilmajoogaa, jossa liikkeitä tehdään sirkuksesta tuttujen, katosta roikkuvien akrobatialiinojen varassa. Sariola on yksi tämän joogamuodon suomalaisista pioneereista.

Ohjeeksi kaikille muille oman tiensä kulkijoiksi halajaville hän antaa seuraavan vinkin:

"Rauha on dynaaminen tila. Tämä vaikuttaa siihen, mitä saa aikaiseksi. Kun välillä rauhoittaa mielensä ja pyrkii siihen, että asiat tekee ilman häslinkiä ja sekavaa fiilistä, on todella tuottelias. Se on näkynyt ainakin omassa elämässäni. Tunnen olevani menossa johonkin suuntaan."

Teksti: Terhi Toppala

Kuvat: Kristian Tervo