Henkilö
23.11.2011

Ongelmat taivuttivat mutta eivät katkaisseet

  • Robin Hull on suomen ainut snooker-ammattilainen.

Suomen ainut snooker-ammattilainen, Robin Hull, ei vähästä luovuta.

Hän on taistellut muun muassa peliongelmien ja rytmihäiriöiden kanssa.

Robin Hull, 37. Suomen paras snooker-pelaaja ja moninkertainen Suomen mestari. Takana vuosien kokemus ammattilaistasolla kehissä, joita dominoivat normaalisti pääasiassa brittiläiset pelaajat.

Tässä joukossa tätä nykyä turkulainen Hull on noussut parhaimmillaan maailmanlistalla sijalle 31. Hän on haastanut kaikkein parhaimmat pelaajat ja onnistunut saamaan kovia päänahkoja voittamalla useita maailmanmestareita ja muita nimimiehiä.

Alun perin Hullin kiinnostus snookeria kohtaan alkoi isän huomaamasta lehtimainoksesta. Espoon Ritz-biljardisaliin avattiin snooker-pöytiä, joilla poika lähti kokeilemaan taitojaan.

"Asuin nuoruuteni Espoossa, ja brittiläinen isäni tunsi jonkin verran snookeria. Sitä kautta kiinnostus lajia kohtaan heräsi. Snooker vei nopeasti mennessään", Hull kertoo.

Snookerin harjoittelu ja pelistrategian opiskelu eivät olleet helppoa Suomessa 1980-1990-lukujen vaihteessa. Kirjat olivat huonoja, eikä lajilla ollut minkäänlaista TV-näkyvyyttä.

"Isäni brittiläiset sukulaiset nauhoittivat televisiosta otteluita ja lähettivät nauhoja Suomeen. Tämä oli parasta valmennusta, mitä tuohon aikaan oli saatavilla."

Hull aloitti pelaamisen verrattain vanhana, 15-vuotiaana. Nykyisin ammattilaisuudesta haaveilevien suositellaan aloittavan reilusti alle 10-vuotiaana. Hullin onneksi hänen tekniikkansa on tullut aina ikään kuin luonnostaan. Se auttoi lajiin sisäänpääsyssä.

"Alussa tein kovimman duunin oikeanlaisen peliajattelun kehittämisessä. Nauhoja katsomalla analysoin, millaisia strategioita kannattaa miettiä missäkin tilanteessa. Opin sen, että kannattaa pitää mieli avoinna, eikä tilanteissa ole vain yhtä oikeaa pelitapaa."

Halu kehittyä

vei Britteihin

Ennen ammattilaisuuttaan Hull kiersi runsaasti amatöörikisoja ja saavutti menestystä ulkomailla. Vuonna 1992 hän voitti alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden, ja vuonna 1997 hän valloitti ykköspaikan amatöörien Euroopan mestaruuskisoissa.

"Kuten missä tahansa lajissa, sitä oppii parhaiten pelaamalla parempiaan vastaan. Tällä hetkellä realistiset mahdollisuudet saavuttaa snookerissa huippu on vain muuttamalla Britteihin ja tekemällä armoton määrä töitä pöydän ääressä."

90-luvun alkupuolella Hull tekikin juuri näin. Briteissä elämä täyttyi snookerista, ja edellisen tappion jälkeen oli vain mielessä seuraava turnaus. Vanhemmat jarruttelivat hänen uravalintaansa, mutta snooker oli jo vienyt mukanaan. Koulujen käynti jäi taka-alalle.

Vielä 90-luvulla ammattilaisuuteen tarvittiin vain tukku rahaa, jolla ostettiin ammattilaiskortti. Tällöin ammattilaiskehissä kiersi likimain tuhat miestä. Nykyisin sarja on suljettu ja siinä on mukana sata pelaajaa.

"Pelin taso on noussut huomattavasti ja rajatussa sarjassa pelaavat vain lajin todelliset osaajat."

Peliongelma

karkasi käsistä

Pelit amatööri- ja ammattilaiskehissä eroavat Hullin mukaan kuin yö ja päivä. Hullin parhaat saavutukset ovatkin tulleet juuri amatöörikisoissa, joissa hänellä on useita voittoja.

Ammattilaiskehissä hänen uransa paras saavutus on vuoden 2006 UK Championshipin puolivälieräpaikka. Turnaus on heti maailmanmestaruuskisojen jälkeen toiseksi arvostetuin kilpailu kalenterissa.

Suorituksen arvoa nostavat entisestään Hullin kokemat terveysongelmat. Vuonna 2004 Hull sai vakavan korvasairauden, jonka myötä hän joutui jättämään väliin suuren osan kaudesta 2004-2005.

"Olin pitkään sairaalassa vuodepotilaana, ja sain etäisyyttä lajiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun pidin pitkän tauon snookerista. Siinä samalla tuli mietittyä elämän merkitystä ja muita tärkeitä asioita."

Virusinfektion ohella Hullin uraa on vaikeuttanut peliongelma. Rahapelit olivat osa snooker-pelaajien elämäntapaa Briteissä. Kuvioon kuuluivat muun muassa urheiluvedonlyönti ja harjoituspelien pelaaminen rahasta. Välillä summat kasvoivat niin suuriksi, että rahapelaaminen alkoi haitata muuta elämää.

"Olen joutunut pelaamaan snooker-turnauksia valtavien paineiden alla pelkästään taloudellisista syistä. Peliongelman myöntäminen oli vaikea paikka. Tämän vuoden alusta lähtien olen kuitenkin ollut kuntoutuksessa."

Hullilla oli takana kaksikymmentä vuotta aktiivista rahapelaamista ennen kuin hän laittoi sille lopullisen stopin. Yhtenä syynä lopettamiseen oli ongelmien heijastuminen perhe-elämään, ex-avovaimon ja 2-vuotiaan pojan arkeen.

Hullin vaikeudet tulivat julkisuuteen, kun tieto snooker-ammattilaisen joutumisesta käräjille levisi mediassa lokakuun lopussa. Syynä käräjöintiin olivat maksamattomat pikavipit. Oikeus langetti Hullille viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

"Joulukuussa 2010 otin runsaan määrän pikalainoja, jotka jäivät maksamatta. Tämä oli tietynlainen kulminaatiopiste ongelmani myöntämisessä. Rikos on aina rikos, mutta aion maksaa joka ikisen pennin takaisin."

Tavoitteena

MM-kisat

Kun Hull tuli vaikeuksineen kaapista ulos, hänen tarkoituksenaan ei ollut antaa kasvoja peliongelmalle. Pikemmin hän on antanut haastatteluja medioille terapeuttisessa mielessä. Hull ei nosta itseään jalustalle, vaan pitää itseään ihan tavallisena suomalaisena miehenä.

Myös snookerin puolella Hull on laskenut itsensä aina tavikseksi tai kuten hän itse sanoo "rivimieheksi". Hull on osittain vaatimaton saavutusten suhteen, sillä vaikeasti saavutettavia sadan pisteen sarjoja hän on tehnyt urallaan 115 kappaletta. Se riittää kaikkien aikojen tilastossa sijalle 34.

Snookerin kirkkaimmaksi eliitiksi lasketaan 16 parhaan pelaajan lista, jonne Hull ei ole ikinä noussut.

Peliongelmat ja sairaudet ovat luultavasti tärkein syy, miksi Hull ei ole ikinä saavuttanut kaikkea potentiaaliaan ammattilaisena. Esimerkiksi vuoden 2007 maailmanmestaruusturnauksen hän joutui jättämään väliin sydämen rytmihäiriöiden takia.

"Rytmihäiriöt johtuivat samasta virusinfektiosta kuin korvasairauteni. Nykyisin ne saadaan pidettyä lääkityksen avulla kurissa, mutta osittain sairauksien takia päätin lopettaa urani vuoden 2008 alussa. Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että pidin vain välivuosia."

Korvasairauden myötä Hull kärsi tasapainoaistin ongelmista. Ne hankaloittivat aluksi lajin pariin palaamista. Rakkaus lajia kohtaan ja tasapaino-ongelmien korjaantuminen saivat kuitenkin hänet takaisin ammattilaiskuvioihin. Viime kesänä Hull onnistui lunastamaan itselleen ammattilaiskortin kaudelle 2011-2012 karsintaturnauksen voitolla.

37-vuotias Hull ei ole snooker-pelaajaksi erityisen vanha. Esimerkiksi viime kevään maailmanmestari John Higgins on häntä vain vuoden nuorempi.

"Tärkeintä on oikea asenne ja intohimo lajia kohtaan. Kyse ei ole iästä vaan siitä, miten asioita tekee. Yllättävän paljon lajissa ratkaisee positiivinen suhtautuminen ja usko itseensä."

Tulevaisuudessa Hull aikoo panostaa edelleen snookeriin. Pelinälkää riittää, ja hän asettaa tavoitteensa menestyksensä mukaan. Erityisesti Hullia kiinnostaa suuret ranking-kisat, joita järjestetään runsaasti ensi keväänä.

Kauden päätavoite on asetettu tietysti huhtikuun maailmanmestaruuskisoihin.

Teksti: JOEL KANERVA

Kuva: LAURI HANNUS