Henkilö
16.09.2020

”Ooksä homo kun sä luet kirjoja” Juhani Brander sai kuulla armeijassa – vuosia myöhemmin hän tiivisti miehisyyden kummallisuudet kirjaksi

Teksti:
Samuli Tikkanen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Toksisesta maskuliinisuudesta puhuminen ärsyttää monia. 

Sitä pidetään miehen pahuuden alkujuurena, patriarkaatin synnyttäminä toimintatapoina, jotka saavat miehen tappelemaan, alistamaan muita ja raiskaamaan.

Turkulainen kirjailija ja kriitikko Juhani Brander on tiivistänyt ison osan maskuliinisuuden varjopuolta uuteen esseeteokseensa Miehen Kuolema.

Kirjassa hän käsittelee miehisyyttä esimerkiksi väkivallan, seksuaalisen ahdistelun, syrjäytymisen, lukuharrastuksen ja jääkiekkokulttuurin kautta. Kaikkea perinteisesti miehiseksi nähtyä Brander kritisoi rajulla kädellä.

”Olen kilpaillut miehiä vastaan urheilemalla, tappelemalla, naisilla, viinanjuonnilla ja muulla typerällä uhoamisella, mutta en koskaan sillä, että olen lukenut kaikki Edith Södergranin, Helena Anhavan ja Tomas Tranströmerin runot”, kirjoittaa Brander teoksen kolmannessa esseessä ”Lukevan pojan katekismus”.

Maskuliinisen kilpailuasetelman ohella väkivalta on suuressa roolissa teoksessa, lapsesta asti.

”Kasvuvuosiini kuului kiinteänä elementtinä se, että väkivallan mahdollisuus oli aina ilmassa, kun olimme miesten seurassa tai poikaporukassa. Se saattoi seurata yhtä väärää sanaa, pieleen mennyttä vitsiä tai leikkipainia. Väkivaltaa ei tuomittu, se hyväksyttiin. Niin vain tapahtui. Ota turpaan ja kärsi. Anna turpaan ja iloitse”, hän kirjoittaa.

Julkisuudessa aihetta on käsitelty esseekirjaksi suhteellisen paljon, mutta varsin yksipuolisesti, lähinnä ahdistelun ja väkivallan kautta.

Kahvilan pöydässä Brander toteaakin heti alkuun lähettämistäni kysymyksistä: ”On helvetin kiva, ettei tarvitse koko ajan puhua vain väkivallasta tai seksuaalisesta ahdistelusta.”
 

Käsitys oikeanlaisesta miehisyydestä on muutoksessa muuallakin kuin sukupuolentutkijoiden keskuudessa. Kiistan aiheena on enemmänkin muutoksen suunta. Toivotaan joko jotain täysin uutta, tai paluuta vanhaan miehen malliin.

Parikymppisten miesten suosioon noussut jungilainen nettifaija Jordan Peterson käsittelee luennoillaan ja kirjassaan 12 Elämänohjetta tuota nimenomaista maskuliinisuuden kriisiä. Peterson kysyy, kuinka tulla toimeen maailmassa, jossa maskuliinisuus ja feminiinisyys menettävät merkitystään ja synnyttävät uusia olemassaolon kategorioita.

Petersonin vastaus muuttuvaan miehuuteen on: petaa sänkysi saatana ja seiso suorassa. Tämä kuulostaa varmasti kaikille suomalaisen miestehtaan läpikäyneille tutulta. 

Siinä missä Peterson haikailee menneitä sukupuolirooleja palautettaviksi, toivoo Brander päinvastaista: että miehisyyden annettaisiin muuttua.

”Petersonin suosio liittyy länsimaisten nuorten miesten syvään identiteetittömyyteen ja eheyttävän autoritäärisen isän kaipuuseen”, Brander sanoo. 

”Hän puhuu jylisevän patriarkan äänellään ja toiseuttaa naisia, feministejä, työmarkkinoita tai mikä ikinä nyt onkaan Petersonin mielestä vialla tässä yhteiskunnassa, vahvistaen miesten omaa identiteettiä.” 

Branderia häiritsee Petersonin ajattelun taustalla oleva vahva protestanttisen etiikan ja ydinperhekäsityksen eetos.

”Se on sellaista vääränlaista self-help-kirjallisuutta, hänen tarkoituksensa on varmaan ihan hyvä.”

Häntä ärsyttää myös se, että Petersonia demonisoidaan internetissä ja haukutaan natsiksi. Se on Branderin mielestä toisen maailmansodan uhrien loukkaamista.
 

Brander muistuttaa, että länsimaisessa historiassa on lukemattomia esimerkkejä muuttuvista maskuliinisuuksista. Nykypäivän isät ovat täysin erilaisia kuin hänen oman sukupolvensa isät olivat.

”Ei mun isä ois ikinä pitänyt mitään vanhempain­vapaata tai isyyslomaa.”

Miehisyys muuttuu, kun olemassa olevien maskuliinisuuksien rinnalle syntyy uusia tapoja olla mies.

”Jos mietitään vaikka sihteerin ammattia, jota pidetään hyvin feminiinisenä, niin jos lukee 1300-luvulta eteenpäin länsimaisten monarkioiden historiaa, on sihteeri ollut aina miesten ammatti. Tarkoitan tällä sitä, että nämä asiat muuttuvat koko ajan.”

Brander uskoo, ettei maskuliinisuus ole mikään luontainen tila, vaan ympäristön tuottama ja kulttuurisesti ylläpidetty performanssi. Kulttuuriset toimintamallit sisäistetään lapsena, jonka jälkeen niihin ei välttämättä kiinnitä huomiota, ellei ympäröivä maailma ole ristiriidassa niiden kanssa.

Onko Brander saanut muilta miehiltä lokaa, kun kirjoitti kirjan, joka suhtautuu niin kriittisesti miehiin?

”Se palaute mitä olen saanut, on pääosin positiivista ja hyvinkin henkilökohtaista. Negatiivinen palaute on ollut lähinnä voimakasta torjuntaa.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kirjailija Juhani Brander ravintola Koulussa pulpetin ääressä.
Juhani Branderin mielestä miehisyys on ikääntynyt huonosti ja käteen jäävät toimintamallit aiheuttavat miehille vain ongelmia.

Maskuliinisuuden muutos näkyy myös lukuharrastuksen suosiossa miesten keskuudessa. Kirjallisuus on kautta aikain ollut miehistä touhua. Jos käydään läpi muutaman viimeisen sadan vuoden kirjallisuuden klassikoiden kaanon, on aika harva teos naisen kirjoittama.

Silti yhteiskunnassa puhutaan siitä, että pojat eivät lue. Mitä tapahtui? Miehen Kuolemassa tuodaan monella tavalla ilmi, että jos jokin, niin lukeminen ei ainakaan ole asia, jota miehet pitäisivät arvossa.

Häpeillystä lukuharrastuksesta on kirjoittanut hiljattain myös Tommi Melender kirjassaan Poika, joka luki Paavo Haavikkoa.

Brander uskoo, että syy perinteisen lukuharrastuksen katkeamiseen on yleissivistyksen ja lähihistorian tuntemuksen puute. Ihminen on tunteellinen eläin ja pyrkii torjumaan kaiken itselleen vieraan.

Siinä missä hänen omina armeija-aikoinaan lukemisharrastusta kommentoitiin sanoilla ”Ooksä homo kun sä luet kirjoja?” oli vanhemmilla miehillä kokemus aivan toista luokkaa.

60–70-luvuilla elettiin vielä poliittista aikakautta ja lukemista pidettiin osana työväen sivistysperintöä, jonka saattoi nähdä symbolisena luokkanousuna. Sellainen kulttuuri on nyt täysin murtunut, Brander sanoo.

Kirjassaan hän yhdistää lukuongelman maskuliinisuuden ideaaleihin:

”Toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu laajamittai­sena myös henkinen laiskuus. Se tarkoittaa sitä, että pitkäjänteisyys, keskittyminen ja kiinnostus johonkin aikaa vievään ja älyllistä haastetta tarjoavaan ulkoistetaan oikeasta miehuudesta pois liian nössönä, naismaisena, ei-kiinnostavana ja turhana. Siksi lukemista ei harjoiteta laajamittaisesti poikien keskuudessa.”

Monissa yhteyksissä syyksi lukemisen vähentymiseen tarjotaan internetiä, tietokoneita ja videopelejä.

Brander torjuu videopelit tyhjentävänä selityksenä, mutta kritisoi niitä kovasanaisesti.

Hän kertoo pelanneensa itsekin nuorena videopelejä, mutta mainitsee 80-luvun pelien olleen immersiivisyydessään ihan eri luokkaa. Ennen Double Dragon -tappelu­pelin mättäminen alusta loppuun kesti pari tuntia, nyt pelimaailma nielaisee jopa sadoiksi tunneiksi yhtä peliä kohden.

Huolestuttavaa on se, kuinka pelit on suunniteltu niin selvästi mielihyväkeskuksen aktivointiin ja nopeaan tarpeentyydytykseen. Siinä kokee olevansa koko ajan voitolla ja kontrollissa, Brander kuvailee.

Videopelaamisessa on toki myös paljon positiivisia puolia. Yhtenä hän mainitsee yhteisöllisyyden. Se näkyy esimerkiksi Ylen Logged In -dokumenttisarjassa, jossa syrjäytettyjen nuorten miesten tukiverkko löytyi ­Rune­scapen kaltaisista peleistä. Se voi olla monelle yksinäiselle ihmiselle ainoa keino olla yhteydessä.

Brander toivoo, että pojat ja nuoret miehet löytäisivät pelaamisen kylkeen kirjallisuuden.

”Mä en pystyisi tekemään tätä kirjailijan tai kriitikon työtä, jos en olisi lukenut niin paljon. Lukeminen kehittää esimerkiksi mielikuvitusta ja empatiakykyä.”

Vaikka hänkin sanoo pelanneensa läpi Falloutit ja Max Paynet, on niistä käteen jääneiden kokemusten ja muistojen taso ihan eri luokkaa kuin kirjoja lukiessa.
 

Turun yliopistossa mediatutkimusta opiskellut Brander muistaa olleensa yliopistossa selvästi outolintu lukuharrastuksensa takia, ja esimerkiksi yleisen kirjallisuustieteen sivuaineessaan hän oli usein kurssin ainoa mies.

Hän kertoo kuulleensa tutuilta yliopistoprofessoreiltaan, että viimeisen 20 vuoden aikana kirjallisen ilmaisun taito yliopistossa on rajusti romahtanut. Sanavarasto, esseiden ja tenttivastausten luominen on heikentynyt huomattavasti. Vaikka tämä muutos pätee kaikkiin opiskelijoihin, ovat miehet tässäkin huonompia.

Naisten määrä yliopistossa on viime vuosikymmeninä ohittanut miesten määrän. Kehitys on ehdottomasti positiivinen, mutta yhtäaikaisesti miehet suorittavat yhä vähemmän tutkintoja, oli kyse sitten yliopistosta, ammattikorkeasta, lukiosta, ammattikoulusta tai jopa peruskoulusta.

Miksi miesten määrän vähenemistä korkea-asteella ei nähdä ongelmana?

Brander uskoo tämän ”sokean pisteen” johtuvan siitä, että yliopisto on ollut koko länsimaisen historiansa ajan miesten hallinnassa. Suurin osa professuureista on edelleen miesten hallussa, naisvaltaisillakin aloilla.

”Tämä on historiallisesti todella lyhyt aika, kun naiset ovat näin runsain joukoin korkeakouluttautuneet ja johtavat nyt edukseen tätä opiskelutilastoa ja hyvä niin. Musta se on hieno asia.”
 

Miesten tilanne koulutuksen rakenteellisessa muutoksessa on niin tuore, että ongelmaan ei ole herätty. Toki poikien syrjäytyminen koko yhteiskunnan rakenteista ja erityisesti ammattikoulutuksen keskeytykset on ollut yhä enemmän julkisen keskustelun kohteena.

Yliopistoon pyrkiviä miehiä tuskin nähdään samalla tavalla hauraassa tai haavoittuvaisessa asemassa olevina.

”Mutta itse näen, että korkeakoulutus miehillekin hyödyttää tätä yhteiskuntaa hyvin monin eri tavoin. Että siinä mielessä olisi hyvä kiinnittää huomiota myös tähän.”

Brander muistuttaa, että katsottaessa mitä tahansa hyvinvointiyhteiskunnan huonommuustilastoa, oli kyseessä sitten itsemurhatilasto, päihdeongelmaisten, asunnottomien tai vankien määrä, tilastoja dominoivat miehet.

”Tämä on hirvittävä kuluerä yhteiskunnalle!”
 

Lue lisää

Miehen ry:n puheenjohtaja on turkulaisopiskelija: "Haluamme monipuolistaa mieskuvaa"

Janne Salakka oli mukana perustamassa uutta, miesten asemaa edistävää yhdistystä. Miehet ry:n puheenjohtajana toimiva Salakka opiskelee Turun yliopistossa valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita. (1/2019)

Helena Kulmala on kirjallisuuden näkymätön laadunvalvoja, joka seuloo tuhansien käsikirjoitusten joukosta helmet

Turun yliopiston kasvatti Helena Kulmala onnistui jo uransa alussa kipuamaan kirjakustantamon avainasemaan – kustannustoimittajaksi. (2/2019)