Henkilö
09.10.2009

Rubén Valencia Núñez - Taistelija

  • Rubén Valencia Núñez

Valtion murhayrityksestä selvinnyt meksikolainen Rubén Valencia Núñez on elävä esimerkki siitä, miten kaukana Meksiko edelleen on demokratiasta.

"Minut yritettiin murhata samana päivänä, kun olin tehnyt valituksen poliisin hyökkäyksestä sosiaalikeskukseen. Sen jälkeen olen kiertänyt Eurooppaa kertomassa Oaxacan tilanteesta", kertoo Etelä-Meksikosta, Oaxacan osavaltiosta kotoisin oleva Rubén Valencia Núñez.

Oaxacan tapahtumat ovat poikkeuksellisia ja lähes täysin median sivuuttamia.

Tarina ei ala vuoden 2006 opettajien jokavuotisesta istumalakosta. Tarina alkaa lakon syistä: opettajat olivat vuodesta toiseen vaatineet elinkustannuksiin riittävää palkkaa sekä vastustaneet jatkuvaa yksityistämistä. Tällä kertaa lakko hajotettiin väkivaltaisesti pari vuotta aiemmin epämääräisillä vaaleilla valitun kuvernööri Ulises Ruiz Ortizin käskystä.

Tämä oli viimeinen pisara korruptoituneeseen ja kansainvälisiä yrityksiä suosivaan hallintoon kyllästyneen osavaltion asukkaille, jotka pystyttivät sankoin joukoin uudelleen opettajien lakkoleirin. Opettajien lakko muuttui yleisprotestiksi. Vaatimuksia tuli yksi lisää: kuvernöörin ero.

Kolmen päivän kuluttua väkijoukot olivat organisoituneet APPO:ksi (Asamblea Popular de los Pueblos de Oaxaca, Oaxacan kansojen kansanliike).

Oaxacan osavaltion 3,5 miljoonasta asukkaasta yli miljoona edustaa kaltoin kohdeltuja alkuperäiskansoja. Heistä puoli miljoonaa ei puhu espanjaa. Toisaalta alueella on erittäin suuret luonnonvarat, jotka kiinnostavat kansainvälisiä yrityksiä.

Yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi muuttamaan pyrkivä APPO otti ensisijaiseksi tavoitteekseen kuvernöörin saattamisen pois vallasta. Tämä oli odotettua vaikeampaa, koska valtio kontrolloi tiedotusvälineitä.

"Useiden yritysten jälkeen tajusimme, että valtion valta on otettava haltuun", Núñez kertoo.

Oaxacan pääkaupunki vallattiin kokonaisuudessaan kolmeksi kuukaudeksi: niin valtion virastot kuin televisioasematkin olivat kansanjoukkojen hallinnassa.

"Tästä huolimatta kykenimme säilyttämään järjestyksen kaupungissa. Kuolonuhreja aiheutivat vain valtion lähettämät kuolemanpartiot, jotka tappoivat yli 30 ihmistä."

Eri puolilla järjestettiin "megamarsseja", joista pienimmässä oli 400 000 ja suurimmassa yli miljoona osanottajaa.

Aseistautumattoman kansanliikkeen oli kuitenkin mahdotonta pitää pintojaan poliisia ja lopulta liittovaltion joukkoja vastaan.

Nyt kaupungissa on yli 3 000 poliisia, joista suuri osa siviiliasussa. Tavallinen turisti ei välttämättä edes huomaa heitä.

"Hallitus pyrkii antamaan kuvan, että Oaxacassa on kaikki hyvin ja APPO on kuollut. Näin ei kuitenkaan ole", Nüñez toteaa.

Liike on muuttanut muotoaan ja taistellut yksityistämistä ja ostoskeskusten rakentamista vastaan. Tavoitteena on myös kutsua koolle kansankokous laatimaan uutta perustuslakia.

"Minulle kerrottiin, että suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi tällä asialla on merkitystä", Núñez kertoo vailla häivääkään kiihkoa äänessään.

"Kyse on uusliberalistisesta kolonialismista. Siirtomaavalta jatkuu. Eurooppalaisten pitää ymmärtää, että monet kansat eivät halua tätä – he haluavat kestävää kehitystä ja ratkaista itse omat ongelmansa."

Teksti: Visa Kurki

Kuvat: Jussi Vierimaa