Henkilö
30.09.2010

Sydämmeltään amatööri

Kerkko Koskinen istutettiin pianon ääreen viisivuotiaana. Nyt 37-vuotias säveltäjä, muusikko ja yhden 90-luvun suosituimman bändin perustaja tahtoo säveltää viulukonserton.

SYRJÄÄNVETÄYTYVÄ säveltäjänero, hankala erakko, taiteellinen itsevaltias... Kerkko Koskinen on jäänyt monille mystiseksi ja jopa pelottavaksi hahmoksi. Koskinen itse kuitenkin nauraa kysymykselle, mistä mielikuvat johtuvat.

"En ymmärrä ollenkaan näitä väitteitä", hän virnistää helsinkiläisen hotellin aulabaarissa.

"Olen kyllä tinkimätön perfektionisti. Jos olen ollut tyytymätön ja turhautunut, olen saattanut joskus pelästyttää monia."

"Edellisen levyni nauhoituksissa naureskelin itselleni, kun vaadin yhden trumpetin ja pasuunan kuulostavan yhdessä 18 käyrätorvelta. Vasta silloin Gran Compositor olisi ollut täysin tyytyväinen", Koskinen hymähtää itseensä viitaten.

Parikymppisten kaverusten perustaman Ultra Bran huippumenestys takasi Koskiselle sen, että lukiovuosien jälkeen hän on voinut elättää itsensä yksinomaan musiikillaan.

"Taiteen tekeminen on todella armotonta. Koko ajan pitää koittaa tehdä v***un hyvää työtä, koskaan ei ole lomaa, työ on koko ajan läsnä, eikä kukaan ole paijaamassa ja kannustamassa. Toisaalta tunnen olevani todella etuoikeutettu saadessani tehdä juuri sitä mitä haluan", Koskinen korostaa.

Harvakseltaan esiintyvä Koskinen nousee pian esiintymislavoille lähes vuoden tauon jälkeen. Lokakuussa viidessä eri kaupungissa vierailevan Hei kuule Suomi -kiertueen solisteina nähdään PMMP:n Paula ja Mira. Koskisen ohella musiikista vastaa harrastajasinfoniaorkesteri. Kiertueella soitetaan Ultra Bran kappaleita, mutta yhtyeen paluuta saadaan kuitenkin vielä odottaa.

"Mitään comebackia tästä nyt ei saa tekemälläkään. Jos se into kuitenkin joskus tulee, voi Ultra Bra jonain päivänä palata lavalle."

"Vitsailin soittavani UB:n biisejä ainoastaan sillä ehdolla, että kiertueen järjestäjät saavat PMMP:n tytöt messiin. Kun tytöt lopulta tulivat mukaan, eihän sitä voinut enää siinä vaiheessa perääntyä", Koskinen naurahtaa.

Miehellä tuntuu olevan erityisen lämmin suhde Turkuun.

"Tahtoisin väitellä oikein kunnolla jonkun toisen helsinkiläisen kanssa, jonka mielestä Turku on paska paikka. Turussa on aina ollut kiva soittaa, siellä on kivoja kuppiloita ja semmoinen hyvä bore (=meininki, toim.huom.)."

"On myös hienoa päästä soittamaan harrastajasinfoniaorkesterin kanssa. Se on aina jotenkin upeata, kun amatöörit musisoivat. Siinä on jotain sellaista absoluuttista musisoinnin iloa. Olen sydämeltäni itsekin amatööri", Koskinen runoilee.

Teksti: MARIA RAUTIO

Kuva: TERHI KOKKONEN

Hei, kuule Suomi

-konserttikiertueen ensi-

esiintyminen Turun konserttisalilla 8.10. Kiertueen avulla kerätään varoja lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyöhön.