Henkilö
14.03.2013

Tarinantekijä

Historialliset teot ovat aina kiehtoneet Juhani Tammista. Hän ei tyydy vain kertomaan tarinoita. Hän luo niitä. Hän on itse tarina.

Hän oli Turun ensimmäinen ammattijääkiekkoilija. Hän on nostanut Ranskan maajoukkueen ja liudan muita joukkueita tuntemattomuudesta kärkikahisijoiksi. Hän on maailmankansalainen, yritysvalmentaja, kirjoittanut nipun kirjoja ja noussut burnoutista. Ja kyllä, hänen lempinimensä on Aurinkokuningas. Juhani Tamminen on tarina.

Hirvensalolaisen omakotitalon keittiössä jenkkihenkinen minitelkkari sylkee aamu-uutisia, lampun alla kasvaa rehevä basilika ja jääkaapin oveen on kiinnitetty motivaatiokuva 27-vuotiaasta Tammisesta, joka poseeraa puntit kädessä ilman paitaa.

Nyt keittiön pöydälle nostelee kuppeja keski-iän ohittanut valmentaja, jonka hiukset ovat harventuneet ja jonka sikspäkki on kadonnut keissin alle. Hän treenaa edelleen tunnin päivässä ja nostaa satasen penkistä.­­

Kun 90 kiloa lihasta treenaa parikymmentä vuotta useamman kerran päivässä ja juoksee parhaimmillaan 3600 metriä Cooperin testissä, elimistö kuluttaa valtavasti energiaa. Uran päättyessä kulutus vähenee, muut elintavat, kuten syöminen, jäävät. Se näkyy poskissa ja kyljissä. Kiloja tarttui Tammiseenkin, mutta hän ei ole niitä jääkiekkomiehiä, jotka pelaajauransa jälkeen jämähtävät vip-aitioon leviämään posket täynnä grillimakkaraa ja nuuskaa.

Kiinni maailman kahvaan

Tammisen mukaan hänen kohdallaan siirtymävaihetta uran loputtua helpotti se, että hän on ollut aina aktiivinen ja harrastanut myös muita lajeja. Valmentajana pitää vielä painella "luistimet jalassa verkkareissa ja olla terävän näköinen". Suurin muutos tapahtuu korvien välissä.

"Se on ennen kaikkea psykologisesti helvetin kova tilanne," hän vertaa tilannetta uransa huipulla potkut saavaan pankinjohtajaan.

Tamminen väisti siirtymävaiheen sudenkuopat ryhtyessään valmentajaksi, mutta unohti oppinsa kammetessaan Vaasan Sportin peräsimessä.

"Siinä hullussa työnteossa mä unohdin itseni. Mä tein 16 tuntia duunia kahdeksan tunnin kondiksella. Nyt mä olen viisastunut. Teen edelleen 12 tunnin päiviä, mut nyt mä olen 16 tunnin kondiksessa. Sen takia mä tänäkin aamuna treenaan tuolla."

Alun perin liikunnanopettajaksi opiskelleen Tammisen viesti kaltaisilleen huippusuorittajille on selvä.

"Tunti liikuntaa päivässä. Piste."

Muutaman vuoden takainen pohjakosketus on nyt selätetty ja painettu kansien väliin opiksi muille. Tammisen rajaton luottamus omaan osaamiseen on edelleen tallella.

"Nyt alkaa olla sellainen olo, että jos olis maapallossa kahvat, niin vois ottaa kiinni."

Peli on bisnestä

Jääkiekossa Tamminen hallitsee pelin lisäksi bisneksen. Kuten aikoinaan Vaasassa, myös TUTOssa hän aloitti toimitusjohtajana ja siirtyi valmentajaksi vasta kun taloudellinen pohjatyö oli hoidettu kuntoon.

Suomessa ei ymmärretä, miten "tuotteista, markkinoi, myy -ketju" toimii, väittää Tamminen. Keskustelussa vilahtaa moneen otteeseen Göran "Alexanderin isä" Stubb, joka nosti HIFK:n 1960-luvulla suomalaisen jääkiekon huipulle. Tamminen kehuu Stubbin tapaa ymmärtää sitä, miten lehterit saadaan täyteen, miksi ihmiset lähtevät katsomaan jääkiekkoa tai miksi eivät.

"Tää taju on helvetin harvan urheiluihmisen päässä. Mä kuulun siihen kaartiin, jolla on tää taju. Mä olen näyttänyt sen saatana joka paikassa."

Tamminen ei yritäkään kieltää, ettei hän olisi rakentanut myös omaa brändiään tietoisesti. Nettihitiksi nousseet, Aurinkokuninkaan päivää valottavat Facebook-päivitykset suunniteltiin alun perin yhdessä ammattilaisten kanssa, jotka järjestivät myös sivulle kohdistetun tykkäyskampanjan. Ei ihme, että aamuiset Lumian pirinät ja vastajännäreille osoitetut kuittailut ovat tuttuja myös monen epätyypillisen lätkäfanin Facebook-seinällä.

"Mä olen sen oman brändin luonut. Mä pelasin omalla tavallani, esiinnyin omalla tavallani, mä valmennan omalla tavallani. Mä kerron just mitä mieltä mä olen. Osa tykkää, toiset ei."

Hän vertaa itseään Paavo Väyryseen ristiriitaisena mutta vahvana brändinä. Harva kiistää Väyrysen menestystä ja intoa, vaikka olisi täysin toista mieltä toimintatavoista ja tavoitteista.

Tamminen muistuttaa, että menestyvää brändiä ei tosiaan luoda päivässä. Hänen mielestään vasta 20 vuoden intohimoinen ja intensiivinen työ antaa alkeellisen mahdollisuuden olla ammattilainen.

Don Tamin perheessä

Joukkueen menestystä ei rakenneta kovimmankaan henkilöbrändin tai ammattilaisen varaan. Jossain vaiheessa vetovastuu on annettava seuraajille. Tamminen on kerännyt tiimiinsä nuoria nälkäisiä miehiä. Kun hän aloitti TUTOn toimitusjohtajana, bisnesvainuisten Aleksi Valavuoren, Kim Rafkinin ja Tuomas Haanpään puhelimet soivat:

"TUTO on tällainen homehtunut vanha paska. Pannaanko jätkät homma rokkaamaan?"

Osaava ja innostava seura kerää ympärilleen samanhenkisiä tekijöitä. Seuraavalla sukupolvella on oltava sama bisnesvainu, jotta homma jää rullaamaan.

Tammisen mukaan Sport on hänen aikojensa jälkeen taantunut insinöörimäisesti bisnekseen suhtautuvien käsissä, HIFK porskuttaa edelleen Stubbin 60-luvulla viitoittamalla tiellä. Turussa, kaupungin toisella laidalla, TPS hiipuu 90-luvun alun kulta-ajoista, kun "insinööri ja pankkiiri" eivät ymmärrä, mikä kiinnostaa yleisöä.

"Ei se voittaminen voi olla ainoa kiinnostuksen aihe," Tamminen kuittaa entisen kotikaukalonsa suuntaan.

Turkulaisuudesta ammentaen

Kausi 2012–13 päättyi TUTOn osalta pronssiin. Mitalien lisäksi joukkue on onnistunut voittamaan katsojat televisioiden äärestä hallille. Tammisen aikana kotipelien katsojaluvut ovat yli kaksinkertaistuneet.

Ei ole sattumaa, että TUTOn pelatessa on mökki turvoksissa. Pukukopin ovessa oleva Tammisen ohje muistuttaa pelaajia, että pelin on oltava paitsi voittavaa, myös mielenkiintoista. Hän sanoo, että mielenkiintoisen pelitavan lisäksi tarvitaan mielenkiintoisia pelaajia.

Sujuvasti englantilaisilla ja ranskalaisilla sanonnoilla leikittelevä ja vuosia ulkomailla asunut Tamminen luottaa TUTOn kohdalla turkulaisuuteen.

"Meidän päävalmentaja (Tamminen itse) on turkulainen, oma poika. Meidän superstara, Antti Virtanen, on oma poika. Antti palaa kotiin. Se on tarina."

Kotiinpaluulla Tamminen viittaa siihen, miten hän TUTOn puikkoihin hypättyään kävi henkilökohtaisesti hakemassa Jyväskylässä JYPille pisteitä takoneen Virtasen takaisin Turkuun.

"Sitten on Derek Famulare. Mikä hänen tarinansa on? Hänen isänsä Guido antoi hirvittävää poikittaista Kiekko 67:ssa, pokasi kaupungin kauneimman naisen ja next generation tulee Quebecistä, pistää mustaa häkkiin, istuu välillä penalty boxissa, mutta on sellanen jätkä, että se kiinnostaa. Tarina. Sen ydin on Turussa: Isä on taffi kanadalainen, äiti kaunotar. Tarina! Ei mitään Tauno Tasalakkia."

Haastattelu lopuksi palataan treenaamiseen. Laskeudumme alakertaan kotisalille. Juhani Tamminen seisoo kameran edessä ilman paitaa. Tangossa on 50 kiloa rautaa. Aikaa edellisestä kuvasta on lähes puoli vuosisataa.

Puoli vuosisataa Aurinkokuninkaan tarinaa.

TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN

KUVAT: KRISTIAN TERVO