Henkilö
20.09.2018

Tietokirjailija Tiina Raevaara: "Isoin yleisö ei ole välttämättä ihanneyleisö"

Teksti & Kuvat:
Anni Savolainen
  • Tiina Raevaaran mukaan tieteilijöiden pätevyyttä kyseenalaistetaan aikaisempaa enemmän. Lääketieteen, luonnontieteen ja teknillisten alojen asema on turvatumpi kuin muiden tieteenalojen.

Tieteen täytyy löytää keinot puhua ei-akateemisesti, uskoo kirjailija ja tiedekolumnisti Tiina Raevaara. Hän on yksi Turun yliopiston uusista työelämäprofessoreista.

"Olen siitä erilainen työelämäprofessori, että en ole ison firman johtaja, vaan valtion apurahalla työskentelevä taiteilija, käytännössä.”

Tiina Raevaara tunnetaan erityisesti tiedeviestinnän ja luovan kirjoittamisen moniosaajana. Tänä syksynä hän aloitti kahden tiedekunnan, lääketieteellisen ja humanistisen, yhteisenä työelämäprofessorina. Pesti on kaksivuotinen.

Raevaaran tausta ei ole tavanomainen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta biologiksi ja väitteli tohtoriksi perinnöllisyystieteestä vuonna 2005.

Tarkoituksena oli jatkaa tutkimustyötä. Haaveet muuttuivat, kun syntyi lapsi ja äitiyslomalla luova kirjoittaminen lisääntyi.

Ajan jakaminen tutkimuksen ja kaunokirjallisen kirjoittamisen välillä oli vaikeaa. Koska oli pakko valita, Raevaara valitsi kirjoittamisen.

”Luonnontieteellisen tutkijakoulutuksen ansiosta minulla on luonteva halu kirjoittaa tieteestä. Työssäni yhdistyy kaunokirjallinen kirjoittaminen ja tiedeviestintä. Tällaiselle keskustelulle on koko ajan enemmän tilaa.”

Sittemmin hän on tehnyt yliopistossa opetus- ja tutkimustyötä genetiikan alalla, julkaissut romaaneja ja luennoinut tiedeviestinnästä ja yleistajuistamisesta – sekä kirjoittanut, kirjoittanut, ja kirjoittanut.

Parina esimerkkinä mainittakoon vuonna 2008 julkaistu esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas ja 2016 ilmestynyt Opas tieteen yleistajuistajalle.

Juuri nyt Raevaara on mukana tekemässä tietokirjaa tietokirjoittamisesta.

Työelämäprofessori tuokin yliopistoon paitsi tieteen yleistajuistamisen eli popularisoinnin myös luovan tietokirjoittamisen osaamista.

Hän haaveilee järjestävänsä esimerkiksi projektin, jossa lääkisläiset ja humanistit voisivat tehdä yhdessä tietokirjallisuutta, sillä kahden tiedekunnan yhteistyöstä voisi syntyä innovatiivisia tuloksia.

Tiedekuntien tutkimusalat ja perusluonne poikkeavat niin paljon toisistaan, että opintojen selittäminen toiselle osapuolelle vaatii väistämättä selkeää kieltä ja hyviä perusteluja. Todellinen yhteistyö ei muuten onnistu.

Älä puhu akatemiaa

Viime vuosina monipuolinen tutkimustyö on ollut aikaisempaa ahtaammalla. Yliopistojen rahoitusta rapauttaneet leikkaukset ja tasavallan pääministerin ”kaiken maailman dosentit” -töksäytys ovat tästä esimerkkejä.

Maailman muutokset pakottavat korkeakouluja uudistumaan.

Aiemmin yliopistojen laissa määritellyt tehtävät olivat tutkimus ja siihen pohjautuva opetus. Tiina Raevaara muistuttaa, että vuosituhannen alkupuolella kolmanneksi tehtäväksi nostettiin vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa.

Yleistajuistaminen on tieteen keino perustella muulle yhteiskunnalle, miksi oma tutkimus on tärkeää.

”Uutena tehtävänä vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa on tavallaan absurdi, koska ainahan tutkimus on pohjautunut yhteiskuntaan ja todellisiin asioihin”, Raevaara pohtii.

Yleistajuistamista voisi verrata kielten opiskeluun. Yliopistossa akateeminen kieli on kuin mikä tahansa muu kieli, jonka hallinnasta omassa tutkimuksessa saa pisteitä. Kun ’akatemiaa’ puhuva tutkija kertoo töistään yliopiston ulkopuolisille ihmisille, tärkeäkään viesti ei todennäköisesti välity kieltä vaihtamatta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Erityisen paljon yleistajuistamista kaipaavat Tiina Raevaaran mukaan tähtitiede ja kemia: ”Nämä alat ovat kaikkien koettavissa ja lähellä arkea, joten yleistajuistaminen olisi niille eduksi.”

Raevaara käyttää ilmastonmuutoksen tutkimusta esimerkkinä, kun hän perustelee yleistajuistamisen tarvetta.

”Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastopakolaisuus ovat konkreettisia asioita, joista meillä on hälyttäviä tuloksia. Siksi päättäjille kertomisen lisäksi tiedettä on pakko saada ymmärrettäviksi, jotta tulokset saadaan kaikkien käyttöön.”

Lisäksi yhteiskunnallisia ilmiöitä täytyy tutkia eri tieteenalojen voimin. Yksi tieteenala ei kykene selittämään syitä ja seurauksia kokonaisuudessaan. Esimerkiksi luonnontieteellinen tutkimus ei riitä avaamaan ilmastonmuutosta ilmiönä.

”Teologiassa on tehty jopa ilmastoahdistuksen tutkimusta. Humanistiset alat taas antavat meille tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiseen ja yhteiskuntaan sekä miten kulttuurit tulevat sen takia muuttumaan.”

Suomi on etusijalla

Yleistajuistamisen tavoitteena on siis selittää tieteen tuloksia isoille yleisöille. Usein tässä auttavat eri mediat, jotka välittävät tuloksia eteenpäin.

Kun popularisoi tutkimusta, on syytä miettiä, kenen haluaa kuulevan tuloksista. Tiina Raevaaran mukaan yleistajuistamista tehdään eri yleisöille.

”Isoin yleisö ei välttämättä ole ihanneyleisö. Olennaista on löytää ryhmä, jonka halutaan saavan tutkimuksen tieto.”

Pienikin yleisö voi siis riittää, jos tulokset kuulee juuri oikea kohderyhmä.

Raevaara korostaa, että tieteellä ja journalismilla on eri säännöt. Siinä, missä tiede on hidasta ja rakentuu aiemman tutkimuksen päälle, on journalismi nopeaa ja kiinnostunut poikkeavuuksista – jopa tieteellisesti vähäpätöisistä näkökulmista.

”On pystyttävä pitämään erillään tieteen omat pyrkimykset ja se, mikä on median kannalta kiinnostavaa. On kuitenkin olennaista tunnistaa, mikä omassa tutkimuksessa on yleisellä tasolla kiinnostavaa, sillä sen avulla saadaan ihmisten mielenkiinto.”

Suomessa yleistajuistaminen tapahtuu yleensä suomeksi. Siksi oman alan opiskelukielellä on myös merkitystä. Jos opiskelee englanniksi, voi olla vaikeaa puhua tutkimuksestaan ymmärrettävästi suomeksi.

Raevaaran opintoihin ei kuulunut lainkaan suomeksi kirjoittamista. Kun suomenkielisiä termejä ei käytetä ollenkaan, voi tuntua kuin käsiteltäviä ilmiöitä ei olisi Suomessa olemassakaan.

Hänen mukaansa äidinkielellä kirjoittamista pitäisi opettaa viimeistään graduvaiheessa, edes seminaarityössä tai sitä pienemmässä tehtävässä.

”Suomea on pakko käyttää, jotta suomi säilyy myös käyttökelpoisena tieteen kielenä.” 

3 vinkkiä yleistajuistamiseen

Tiina Raevaara vinkkaa, miten omasta gradusta voi tehdä vaikuttavamman.

1. Haasta itseäsi löytämään oikeat sanat

Jos iäkäs sukulainen kysyy gradustasi, älä kiertele pois vaikeasta tilanteesta. Jokaiselle on pystyttävä kertomaan omasta työstä. Opi tunnistamaan se taso ja ne sanat, jotka tietty ihminen ymmärtää.

2. Sosiaalinen media ja visuaalinen kieli

Sosiaalinen media on matalan kynnyksen paikka yleistajuistamiseen. Isojen tekstimassojen sijaan kuvatekstit ja Instagram-päivitykset ovat todella tehokkaita. Kaikista aloista on löydettävä jotain visuaalisesti kiinnostavaa: näytä siis, miten tiedettä tehdään.

3. Lehtijuttu oikealle medialle

Voit itse tarjota juttua medioille, mutta sen ei tarvitse olla tiedelehti. Lehtijutun kirjoittaminen on myös hyvä kirjoitusharjoitus. Keksi, mikä on yleisesti kiinnostavaa kapea-alaisessa tutkimuksessasi. Oikea yleisö voi olla vaikka lapsille suunnattu media.

Tiina Raevaara

Tiedekolumnisti ja kirjailija.

Mikä innostaa?
”Uudet ihmiset ja verkostot.”

Mikä ärsyttää?
”Ilmastonmuutoskeskustelu. Monen mielestä kasvissyönti on ärsyttävämpää kuin ilmaston muuttuminen.”

Missä viihdyt?
”Sienimetsässä näin syksyisin. Olen pakkomielteinen sienestäjä!”

 

Lue lisää:

Työelämäprofessorien tehtävät ovat vielä epäselviä: ”Tärkeintä on impakti"

Turun yliopistoon on ilmestynyt työelämäprofessoreja. Ei ihme, jos et tiedä mitä he tekevät, sitä yliopistokin miettii. (9/2018)

Lotta Aarikka: Turun yliopiston johtotehtäviä ei pidetä houkuttelevina

Turun yliopiston hallituksessa istunut Lotta Aarikka uskoo, että yliopiston johtotehtäviä tulisi kehittää nykyistä houkuttelevammiksi. Niihin päätyvien pitäisi hänen mukaansa saada järkevä kompensaatio, eikä johtajan kuuluisi pelätä akateemisen uransa jämähtämisen puolesta. (10/2017)

Toimistotilat ovat kortilla Turun yliopistossa: ”Paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ei ole”

Turun yliopiston tilaohjelma on purrut niin hyvin, että toimistotilasta on jo puutetta. Henkilöstö joutuu totuttelemaan entistä tiiviimpään työskentelyyn. (9/2018)