Henkilö
28.11.2018

Toimittaja Julia Thurén: "Kyllä raha, akateemisuus ja sydämen sivistys voivat mennä yhteen"

Teksti & Kuvat:
Anni Savolainen
  • Julia Thurén esittelee itsensä sanoin ”31-vuotias, nykyään varmaan helsinkiläinen”. Hän on kotoisin Turun Kakskerrasta, mutta helsinkiläiselämää on takana jo vuosikymmen.

Humanistista tuli sijoittaja, kun Julia Thurén tajusi, että muullakin kuin palkkatyöllä voi vaurastua.

En voi korostaa tarpeeksi opintojen merkitystä. Vituttaa sairaasti, kun nykyään on puhetta, että työ on koulutusta tärkeämpää. Kuuntelin podcastin, jossa jotkut mimmit selittivät, ettei opinnoista ole mitään hyötyä. Ei niin voi mielestäni puhua.”

Julia Thurén on valmistunut Turun yliopistosta mediatutkimuksen kandiksi vuonna 2011. Hän jatkoi maisteriksi viestinnän oppiaineesta Helsingin yliopistossa.

Nykyään hän on toimittaja ja media-alan yrittäjä. Esikoiskirja Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa ilmestyi tänä syksynä.

Kirja pohjautuu haastatteluihin, joissa sadat ihmiset kertovat rahankäytöstään. Teos antaa ohjeita sijoittamiseen ja taloudenhallintaan.

Rahasta puhujaksi Thurén päätyi kuitenkin sattumalta.

Thurénin kuukausitulot ovat noin 3 000 euroa. Koska summa on linjassa suomalaisten mediaanipalkan kanssa, hän kokee olevansa hyvä ääni raha-asioissa.

”Mä olen semmonen average bitch. Mussa ei ole mitään hirveän erityistä. Rahasta puhuvat lähinnä tosi köyhät ja tosi rikkaat. Entä ne perustyypit, joilla on varaa johonkin, mutta ei kaikkeen? Keskiluokkaiset eivät yleensä puhu rahasta.”

Esikoiskirja syntyi oikeastaan blogien vaikutuksesta. Thurén lukee niitä ahkerasti ja  tuotti Lily-blogiportaalia monta vuotta.

Blogeissa toistui ilmiö, jossa yhdistyivät puhumattomuus rahasta ja uudenlaiset tavat saada elanto. Tämä ärsytti Thurénia.

”Bloggaajat käyttävät kiertoilmaisuja kuten ’tämä asia kotiutui’ tai ’tuli postiluukusta’. Kukaan ei koskaan tuntunut ostavan mitään oikeasti. Kuukautisistakin puhutaan enemmän kuin rahasta.”

Reaktiona vaikenemiseen Thurén päätti kirjoittaa rahasta omassa Juliaihminen-blogissaan. Kun hän sanoi sivulauseessa omistavansa sijoituksia rahastossa, kommenteissa toivottiin lisätietoa aiheesta.

Blogikirjoitukset johtivat kirjaan, kun kustannusyhtiö Gummerus pyysi toimittajalta teosta sijoittamisesta ja vaurastumisesta.

Esimerkkiä, ei rikasruikutusta

Nykyään Julia Thurén tunnistaa keskiluokkaisuutensa, mutta hänen lapsuudenperheensä oli köyhä.

Kun Thurén oli alle kouluikäinen, oli isä apurahatutkija Åbo Akademilla ja äiti kotiäitinä.

”Meillä oli supervähän rahaa. Nykyään isä on professori ja äiti ammattikorkeakoulun lehtori. Vaikka ne tietyt vuodet tekivät tiukkaa, juurikin koulutus johti siihen, että molemmat tienaavat nyt ihan mukavasti. Ei köyhyys välttämättä ole ikuista.”

Opintojen merkitystä vaurastumiselle Thurén todella korostaa. Hän kuvailee olevansa ”niin korkeakoulu-uskovainen kuin voi vain olla”.

Toimittaja sanookin, että Turun yliopisto on hänelle henkinen koti. Jälkikäteen ajateltuna opiskeluaika mahdollisti hauskanpidon lisäksi verkostoitumista tulevaisuuden työkavereihin ja oman ammatti-identiteetin luomista.

Hyvät opiskeluajat mainitaan myös uudessa kirjassa. Thurén kuvailee oppineensa budjetointia, ”jotta voi ostaa torstai-iltana opiskelijabileisiin pullon Swing-siideriä ja sen jälkeen Turun Dynamosta vielä yhden bissen.”

”Oli ihanaa, että kaikilla oli sama tulotaso. Yhteinen köyhyys yhdisti, eikä rahattomuus tuntunut edes pahalta.”

Kuten monet opiskelijat, myös Thurén keksi omat keinot elättää itseään. Hän esimerkiksi vietti yhden vuoden vapaaehtoisena Kirjakahvilassa, jossa pakastimesta sai ottaa ruokaa.

Jossain vaiheessa hän siivosi myös erään vanhan rouvan asuntoa, josta sai pimeänä noin 25 euroa keikalta.

”Se oli mulle aina humputtelurahaa. Kyllä opiskelijallakin kannattaa olla korvamerkattuna huvittelurahaa, niin elämä pysyy hauskana.”

Useimmista opiskelijoista poiketen Thurén meni vakitöihin jo 21-vuotiaana. Vaikka kuukausitulot olivat tuolloin 2 500 euroa, hän piti opiskelijaelintason ennallaan, sillä kaveritkin olivat opiskelijoita.

Silloin Thurén säästi rahat ensimmäiseen asuntoon. Säästöjen ansiosta hänen ei tarvinnut nostaa opintolainaa ollenkaan.

"Rahasta tulee helposti pakkomielle. Se ei saa merkitä liikaa, jottei muu elämä kärsi", Julia Thurén sanoo.

Thurén tiedostaa oman etuoikeutetun asemansa, johon kuului esimerkiksi se, että hätätilanteissa vanhemmat olisivat voineet auttaa yliopistossa opiskelevaa lastaan rahallisesti. Kaikilla opiskelijoilla vastaavaa turvaverkkoa ei ole, minkä takia säästäminen vaikeutuu.

Thurénin mukaan jotkut lukijat pitävätkin kirjan alaotsikkoa ”näin säästin kymppitonnin vuodessa” vastenmielisenä.

”Alaotsikko kuulostaa minustakin ärsyttävältä. En pidä sitä kuitenkaan richsplainaamisena, koska näytän vain, mitä itse olen tehnyt. Jokainen voi päättää itse, tekeekö samoin.”

Thurén onkin oppikirjaesimerkki siitä, että kouluttautuminen ja ahkera työnteko palkitsevat. Töitä on ollut paljon erityisesti kuluneena syksynä. Tuloja Thurénille tulee Noin viikon studio -ohjelman taustatoimittamisesta, Melkein kaikki rahasta -podcastista ja omasta blogista.

“Tänä syksynä mulle on tullut kyllä hyvin rahaa. Mutta ei raha korvaa sitä, että olen ollut stressaantunut enkä ole nukkunut hyvin.”

Raha-asiat todella aiheuttavat stressiä ja huolta – etenkin pienituloisille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) julkaisi viime vuonna tutkimusraportin, jonka mukaan toimeentulo on yksi eniten stressiä aiheuttavista tekijöistä opiskelijoille.

Me vastaan muut?

Suhtautuminen rahaan voi näkyä siinä, minne nuori hakeutuu opiskelemaan. Julia Thurénin lukiokaverit hakeutuivat lähinnä oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ja kauppakorkeakouluun.

Thurén itse hakeutui humanistiseen – osittain tietoisena vastareaktiona.

”Omana opiskeluaikana humanistit ajattelivat, että raha ei kiinnosta – eikä sen kuulu kiinnostaa. Monet humanistit näkevät rahan alhaisena asiana. Mutta kyllä raha, akateemisuus ja sydämen sivistys voivat mennä yhteen.”

Kärjistetysti humanismi on tieteenala, joka painottaa aineettomia arvoja ja ympäröivän todellisuuden ymmärtämistä ihmisten toiminnan kautta. Useimmille voiton tahkominen ei ole opinnoissa tai työuralla ensisijaista.

Thurénin humanistitaustan takia on kiinnostavaa, että juuri hänestä on tullut rahan asiantuntija.

Toimittaja pitää ongelmallisena, että sijoittaminen yhdistetään helposti vain tietynlaisiin ihmisiin, sillä eritaustaiset ihmiset tavoitetaan eri tavoin. Esimerkiksi sijoitusmaailmaa saatetaan pitää luotaantyöntävänä, jos puvut ja muut bisnekseen liittyvät kulttuuriset elementit tuntuvat päälle liimatulta kulissilta.

Pukujen kammoaminen on kenties pinnallista, mutta talousasioita on opiskeltava edes itsenäisesti, jos on kiinnostunut sijoittamisesta.

Kauppakorkeakoulun kursseista olisi ollut Thurénillekin iloa, mutta omina yliopistovuosina kauppiksen kursseille meneminen ei tullut mieleen.

”Ihmisen psykologia on sellainen, että ensin täytyy luoda itsensä ja tajuta, kuka minä olen ja mikä on viitekehykseni. Helposti muodostuu ’me vastaan muut’ -asetelma. Vasta kun on luonut itsensä, voi kohdata muita paremmin. Ehkä siksi en koskaan ajatellut kurssien ottamista kauppiksesta.”

Thurén itse sanoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, mikä merkitys poikkitieteellisyydellä olisi voinut olla jo hänen opintojensa aikana. Tälläkin hetkellä humanistit voisivat auttaa kauppakorkeakoulun opiskelijoita esimerkiksi megatrendien tunnistamisessa. Trendaavat asiat tuovat myös rahaa.

Virkistävää Thurénin puheessa on se, että hän esittää talouden hoidon mukavana toimena. Toimittaja itse tiivistää kirjansa sanoihin ”budjetoi, automatisoi ja nauti”.

Thurénin mukaan myös opiskelija voi sijoittaa, jos vaikka kesätyöt ovat tuoneet ylimääräistä pankkitilille.

Heti kannustettuaan sijoittamiseen Thurén tosin muistuttaa kouluttautumisesta.

”Opiskelijana jokainen sijoittaa itseensä, koska silloin kerryttää myös henkistä, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tilastokeskuksen mukaan korkeakoulututkinnosta saa isompaa palkkaa, eli opiskelija kerää koko ajan sijoitusta itselleen, vaikkei taloudellista pääomaa kertyisikään.”

Yhtä asiaa yliopistoajoiltaan Thurén jossittelee. Opintolainaa olisi voinut nostaa kerralla paljon ja lähteä matkustelemaan.

”Työelämässä ei ole enää aikaa reilaamiselle tai Trans-Siperian junamatkalle. Reissulainan pystyy kuitenkin maksamaan ihan hyvin takaisin. En siis pelkäisi lainaakaan.” 

Julia Thurénin sijoitusvinkit opiskelijalle

Onko sinulla ylimääräistä rahaa? Näin voit sijoittaa sen!

1. Ole realistinen ja säästä riittävästi.

Rahojen sijoittamista voi suositella, jos omista tuloista irrottaa vähintään 15 euroa kuukaudessa.

2. Sijoita mielummin rahastoon, älä osakkeisiin.

Osakkeiden myyntivoittoja ja osinkoja verotetaan, joten niiden ostaminen vaikuttaa opintotukeen.

3. Laita opintolainaa ASP-tilille, jos aiot ostaa asunnon

Tuntuu ehkä väärältä, mutta opintolainaa voi käyttää myös omistusasunnon lainan alkupääomana.

4. Puhu rahasta!

Avoin puhe rahasta opettaa paljon sen käytöstä.

Julia Thurén

Media-alan yrittäjä.

Mikä innostaa?

"Michelle Obaman elämäkerta, jonka sain vihdoin käsiini!"

Mikä ärsyttää?

"Ihmiset eivät tajua, mitä tarkoittaa punch up ja punch down. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että eliittiä saa kritisoida ja vähemmistöjä ei saa haukkua."

Missä viihdyt?

"Turkulainen leipomo Manna on lempipaikkani maailmassa just nyt. Menen sinne aina, kun käyn Turussa!"

Lue lisää:

Graduapurahaa myöntää moni, mutta hakee harva

Opiskelujen viimeiseen koitokseen kaipaisi ehkä muutakin kuin henkistä tukea. Harva hakee graduapurahaa, vaikka sitä olisi tarjolla. (10/2018)

Pääkirjoitus: Opiskelijat velkaantuvat, pitääkö huolestua?

Yhä useampi opiskelija myös nostaa opintolainaa – ja yhä suurempia summia. On vaikea sanoa, onko syynä taloudellinen pakko vai se, ettei velka enää ahdista. Monia lainanotto kuitenkin pelottaa. (5/2018)

Toimittaja Yagmur Özberkan: "Tahdon olla esimerkkinä, sillä nuorena itselläni ei ollut montaa esikuvaa"

Suomi on takapajula, mitä tulee keskusteluun rasismista. Asian täytyy muuttua, sanoo toimittaja Yagmur Özberkan. (05/2018)