Henkilö
02.05.2018

Toimittaja Yagmur Özberkan: "Tahdon olla esimerkkinä, sillä nuorena itselläni ei ollut montaa esikuvaa”

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Juha Laurila
  • Yagmur Özberkan kutsuu itseään Turun turkkilaiseksi. Työkaverin keksimässä lempinimessä tiivistyy hyvin oma identiteetti.

Suomi on takapajula, mitä tulee keskusteluun rasismista. Asian täytyy muuttua, sanoo toimittaja Yagmur Özberkan.

"YAGMUR, sun kannattaisi kyllä miettiä kaksi kertaa toimittajan ammattia. Suomi ei kuitenkaan ole sun äidinkieli.”

Näin sanoi Lapin ammattikorkeakoulun opettaja Yagmur Özberkanille, kun oli aika valita erikoistumislinja elokuvan ja journalismin väliltä.

Samaa oli sanonut jo koulukaveri lukiossa: eivät toimittajaksi pääse opiskelemaan muut kuin suomalaiset. Se pisti epäröimään, vaikka Turkista viisivuotiaana Turkuun muuttaneen Yagmurin suomen kieli oli huomattavasti vahvempi kuin turkin kieli.

Nykyään Özberkan kuulee samanlaisia tarinoita jatkuvasti. Yle Puheen Mahadura & Özberkan -keskusteluohjelmassa hän pureutuu juontajapari Susani Mahaduran kanssa yhteiskunnallisiin ja usein mielipiteitä vahvasti jakaviin aiheisiin.

Ohjelman teemoina on ollut esimerkiksi huumeiden dekriminalisointi, transnuorten elämä tai huivia käyttävien suomalaisten arki. Yhteistä keskusteluille ovat mielipiteet ja henkilöt, joita kuullaan mediassa liian harvoin.

Keskusteluohjelma on avannut myös toimittajan silmiä.

Ei edellä mainittu lukiokaverikaan tarkoittanut heitollaan mitään pahaa. Oikeassahan hän oli. Özberkanin haaveammatti oli tuolloin uutisankkuri, eikä kympin uutisissa juuri kantasuomalaisista poikkeavia kasvoja näkynyt. Eikä näy tänä päivänäkään ja siihen on syy.

”Meidän vieraana oli somalialaistaustainen mimmi, joka käyttää huivia. Hän oli sanonut koulussa opinto-ohjaajalle, että haluaa lääkäriksi, mutta häntä ohjattiin hakemaan lähihoitajaksi”, Özberkan sanoo ja jatkaa:

”Siitä herää kysymys: kuinka monta huivia käyttävää naislääkäriä olet tavannut? Kyllä ne asenteet vaikuttavat. Asenteiden lisäksi meillä on valtarakenteissa vielä paljon muutettavaa.”

 

KUNNIOITUS, suora puhe ja oivallus. Kolmen suora tekee Özberkanin mielestä hyvän keskustelun, niin radiostudioissa kuin sen ulkopuolella.

Kun Mahadura & Özberkan -ohjelma julkistettiin, putkahti valemedian kommenttikenttään toivomus juontajakaksikon kuolemasta. Yhtään keskustelua ei ollut vielä kuultu radiotaajuuksilta. Se sai Özberkanin ihmettelemään, mistä tuntemattomien ihmisten viha kumpuaa.

Roisia palautetta, tai ”sontaa” kuten Özberkan kuvaa, tulee yhä säännöllisesti. Toisaalta niitä tasapainottaa valtava määrä kiittäviä viestejä, jotka muistuttavat, että vaikeista aiheista pitää uskaltaa keskustella.

Kun studiossa oli esimerkiksi aika käsitellä seksiä ja seksuaalisuutta, Özberkan oli kauhuissaan. Eihän niin voi tehdä, vanhemmat kuuntelevat. Vaikka seksistä vanhemmille puhuminen ei ole helppoa kantasuomalaisillekaan, se on turkkilaisessa kulttuurissa erityisen suuri tabu.

Ohjelma tehtiin silti, ja studioon kilahti vuolaan kiitollisia viestejä maahanmuuttajataustaisilta nuorilta aikuisilta. Näistä aiheista ei puhuta kotona, ehkä nyt itsekin uskaltaa.

”Nyt tuntuu, että olen oksentanut niin paljon itsestäni ulos, että en enää keksi aihetta, jota en voisi käsitellä”, Özberkan nauraa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Yagmur Özberkan asuu Turun keskustassa: ”Rakastan Turkua. Vaikka työskentelen Helsingissä, en voisi kuvitella asuvani siellä.”

Özberkan huomauttaa, että mediassa törmää yhä esimerkiksi rodullistettuja suomalaisia tai vähemmistöryhmiä käsittelevään journalismiin, jossa ei selvästi tiedetä kunnolla, mistä puhutaan.

Jos käsitellään vaikka paperittomien oikeusturvaa, tulee jutella myös paperittomille, ei vain ministereille ja kansanedustajille. Mediassa esiintyvät asiantuntijat ovat myös hyvin usein keski-ikäisiä suomalaisia miehiä. Eikä siinä mitään, mutta:

”Meillä on myös naisia, naisoletettuja, ja rodullistettuja asiantuntijoita.”

Tyypillistä on myös, että esimerkiksi uskonnon, sukupuolen tai etnisyyden perusteella tehdään tahattomia yleistyksiä.

 

SUOMALAISESSA keskustelukulttuurissa onkin paljon skarpattavaa, ja sitä Özberkan haluaa nostaa esille. Otetaan esimerkkejä.

Tapaus yksi: Miten on mahdollista, että Radio Novan kokoinen kanava julkaisee Instagramissa kuvan juontajasta naama tummaksi maalattuna niin, että asia saadaan vain lakaistua maton alle? Kun maailmalla puhutaan Black Pantherista, miksi Suomessa puolustetaan yhä rasistista blackfacea?

”On tärkeää päästä puhumaan näistä aiheista, sillä Suomen mediakenttä on yhä hyvin valkoinen.”

Tapaus kaksi: Pankki, sairaala ja verovirasto. Nämä arkiset paikat ovat juuri niitä, missä valtava määrä ihmisiä kohtaa eriarvoisuutta päivittäin. Tätä Özberkan oli käsitellyt ohjelmassaan jo puolitoista vuotta, kunnes syrjintä osui räikeästi omalle kohdalle.

Tammikuussa Nordean pankkivirkailija kysyi asuntolainatapaamisessa Özberkanilta ja hänen poikaystävältään, kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa ja käski heitä lopulta palaamaan kotimaahansa. Kun Özberkan astui pankin ovesta ulos,hän tärisi. Poikaystävä kannusti twiittamaan.

Kun twiitti oli julki, meni 15 minuuttia, kun ensimmäinen toimittaja soitti. Tapahtuma sattui perjantaina ja lauantaihin mennessä uutinen tuntui olevan kaikkialla. Viestejä sateli tutuilta ympäri Suomea.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Yagmur Özberkan innostui toimittajan työstä jo lapsena katsellessaan turkkilaisia uutisia: "Turkkilaisten uutisankkurien fyysinen anti on vaikuttava, he kertovat uutisia kuin tarinoita".

”Sosiaalisen median voima on valtava. Ei kahta kysymystäkään, ettenkö tekisi sitä uudestaan. Sinänsä hyvä, että tämä kävi juuri minulle, koska Nordean päässä tartuttiin heti asiaan ja kannettiin siitä vastuu. Nyt muut pankit ja asiakaspalvelut voivat ottaa tästä opikseen.”

 

VIIME AIKOINA Yagmur Özberkan on käynyt radioaaltojen ohella tutuksi myös Kalevala-korujen mainoksesta ja julkisen liikenteen päätepysäkki syrjinnälle -kampanjasta. Nuoresta toimittajasta on tullut nopeasti ääni eriarvoisuuden torjumiselle sekä suomalaisuudelle, johon kuuluu muutakin kuin sinisilmäisiä elovenatyttöjä:

”Tuleehan siinä vastuuta. Haluan tehdä asiat oikein, enkä tuottaa pettymystä kenellekään. Tahdon silti olla esimerkkinä, sillä nuorena itselläni ei ole ollut montaa esikuvaa puhumassa näistä asioista.”

Özberkan toivoo pystyvänsä kannustamaan muitakin rohkeuteen. Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjassa hän haluaa korostaa sitä, että syrjintää kohdatessa pienikin teko voi olla merkittävä.

”Jos et siinä hetkessä pysty puuttumaan tilanteeseen, sen jälkeen voi mennä kysymään ihmiseltä, onko kaikki hyvin ja miten voit. Nyt kevään ja auringon tuomana huomaa, että jengi on paljon iloisempia ja aurinkoisempia. Ollaan sen myötä myös vähän enemmän valveilla.”

YAGMUR ÖZBERKAN

Turkulainen toimittaja.

Mikä innostaa? 

”Mielenkiintoiset tyypit, jotka jättävät jäljen.”

Mikä ärsyttää? 

”Myöhästely! Ihmiset, jotka eivät pidä aikatauluista kiinni.”

Missä viihdyt? 

”Omassa uudessa kodissa, jonka olen remontoinut omin kätösin.”

Lue lisää:

Esikoiskirjailija Anni Saastamoinen rikkoo masennukseen liittyviä tabuja "vittumaisella komiikalla"

Syksyllä 2014 toimittaja Anni Saastamoisen elämässä tuli seinä vastaan. Hän ei tuntenut enää olevansa oma itsensä – ei osannut nauraa, itkeä tai kommunikoida edes läheistensä kanssa. Mielenkiinto kaikkea kohtaan katosi. Saastamoinen oli sairastunut masennukseen ja kolme vuotta myöhemmin julkaisi aiheesta suorasanaisen kirjan. (10/2017)

Nyt puhuvat Turun ylioppilasteatterin näyttelijät: ”Syrjintä ei ole aikaisemmin tullut näin vasten kasvoja”

Turun yliopiston opiskelijat Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen eivät kelvanneet klassikkonäytelmän tähdiksi. (3/2018)

Paula Vesala: "Ei ole mitään tekosyitä jatkaa rasistisia representaatioita taiteessa"

Perjantaina Turussa esiintyvä Paula Vesala ruotii, mikä toimii Los Angelesin ja mikä Helsingin teatterikoulutuksissa – ja milloin suomalaisen taidekentän on syytä hävetä. (11/2017)