Henkilö
08.04.2019

Tuore kulttuurihistorian maisteri on myös Cirque du Soleil’n ensimmäinen suomalainen: ”Ajattelin, että tehdään kunnolla, jos tehdään"

Teksti:
Sara Koiranen
Kuvat:
Juha Laurila
  • Pauliina Räsänen kokee, että kulttuurihistorian opiskelu yliopistossa on antanut eväitä myös omaan taiteelliseen työskentelyyn.

Jouluisin Yle esittää taltioinnin kansainvälisen Cirque du Soleil -sirkuksen kiertueelta. Tarkkasilmäiset katsojat huomaavat, että esitysareenan laidalla liehuu eri maiden lippujen joukossa kotoisa siniristilippu.

Maailman kuuluisimman sirkuksen riveissä on nimittäin taiteillut myös sirkustaiteilija Pauliina Räsänen, joka valmistui viime syksynä maisteriksi Turun yliopistosta. Vaikka kiertue-elämä vaihtui tutkimuksen tekemiseen, siinäkin aiheeksi valikoitui sirkus.

Räsäsen matka kohti sirkusmaailman huippua alkoi Tampereelta voimistelu- ja balettiharrastuksista. Niiden kautta hän päätyi Sorin Nuorisosirkukseen. Nuorta taiteilijanalkua kiinnosti akrobatian ja taiteellisuuden yhdistelmä, jossa luovuus ja näyttelijäntyö korostuivat.

15-vuotiaana Räsänen matkusti Sorin kanssa Kanadaan esiintymään Kanada-Suomi -festareille. Reissun kohokohta oli Cirque du Soleil -esitys.

Maaginen esitys teki teini-ikäiseen sirkusharrastajaan suuren vaikutuksen.

”Silloin syntyi unelma siitä, että haluan tehdä tätä ammatikseni”, Räsänen muistelee.

Sirkusopetuksen taso Suomessa ei riittänyt, jos tavoitteena oli tarunhohtoinen Cirque du Soleil. Oppiin oli lähdettävä Kanadaan.

”Ajattelin, että tehdään kunnolla, jos tehdään.”

Lukion jälkeen Räsänen haki arvostettuun Montrealin sirkuskouluun. Pääsykokeissa testattiin esimerkiksi notkeutta ja voimaa. Soolonumerossaan Räsänen seisoi käsillään nuorisosirkuksen opein.

Ahkera treenaus palkittiin. Räsänen pääsi sisään kouluun ensimmäisellä yrittämällä, ja vuonna 1998 hänestä tuli koulun historian ensimmäinen suomalaisopiskelija.

"Iltaisin nukutti hyvin"

Pauliina Räsänen muutti suoraan lukion penkiltä Montrealin suurkaupunkiin. Ruuaksi hän söi nuudeleita, koska ei muuta vastavalmistuneena ylioppilaana osannut valmistaa.

Koulupäivät kestivät aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Opiskelu oli rankkaa ja fyysistä.

”Koulupäivä muodostui esimerkiksi tanssista, venyttelystä, akrobatiasta ja voimaharjoittelusta. Lisäksi opiskeltiin teatteria, sirkushistoriaa tai ranskaa. Iltaisin nukutti hyvin.”

Erikoistuminen aloitettiin toisena opiskeluvuotena. Räsäsen päälajiksi valikoitui trapetsi, jota hän harjoitteli kaksi tuntia päivässä muiden opintojen ohella.

Valmistumisen jälkeen vuonna 2001 Räsäsen ensimmäinen kesätyöpaikka oli Särkänniemen huvipuisto.

Hän esiintyi kaksi kertaa päivässä trapetsilla koko kesäkauden ajan.

Se oli hyvä kesä ja muuttui vielä paremmaksi. Räsänen sai nimittäin elämänsä tärkeimmän puhelun.

Ennen kesätyötään Tampereella hän oli käynyt pääsykokeissa Kanadassa – ja vastasi nyt Cirque du Soleilin soittoon Tampereen Messukylässä.

”Ajoin melkein ojaan! Neuvottelin siinä keskellä peltoa työsopimuksesta sydän pamppaillen”, Räsänen kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Pauliina Räsänen on perustanut Kustaviin oman sirkuskoulun, joka toimii korkean hirsilinnan suojissa.

Mantereelta toiselle

Räsäsen tie vei takaisin Pohjois-Amerikkaan.

Nuoresta sirkustaiteilijasta tuli osa Circue du Soleil’n Alegría-esitystä, jossa hän keinui trapetsilla kymmenen metrin korkeudessa toisen trapetsitaiteilijan kanssa. Numeron teemana oli kaksi lasta kuoleman jälkeisessä paratiisissa.

Seuraavien vuosien aikana Räsänen teki noin 2 500 esitystä Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Miljoonakaupungit ja mantereet vaihtuivat tiuhaan: yhdessä kaupungissa viivyttiin kuudesta viikosta kolmeen kuukauteen.

Kiivaan tahdin keskellä Räsänen alkoi kaivata muutosta. Vuonna 2008 maailman kiertäminen vaihtui Kustaviin.

”Kaipasin luontoa ja rauhaa. Kustavin luonto tuntuu eksoottiselta sileine kallioineen ja käkkärämäntyineen.”

Kustavissa hän pyörittää nykyään omaa sirkuskouluaan ArtTeatroa korkean hirsilinnan suojissa.

Lisäksi Räsänen kiertää yhä maailmaa freelancetaiteilijana – itselleen sopivaan tahtiin.

Mieleen ovat painuneet esimerkiksi Silent Sonata -elokuvan (2011) kuvaukset, jossa sodan jalkoihin jäänyt sirkuskiertue kiertää Sloveniaa rähjäisen telttansa kanssa. Espanjan Valenciassa Räsänen oli puolestaan mukana perinteisessä sirkuksessa, jonka vetonauloihin kuuluivat myös eläintenkesyttäjät.

”Leijonankesyttäjän työskentely oli äärettömän ammattitaitoista ja kärsivällistä. Toki eläinoikeusaktivistit olivat porteilla päivittäin”, Räsänen toteaa.

Huvivero lamaannutti sirkuksen

Sirkustaiteilijan mielestä ala voi tällä hetkellä hyvin. Myötävaikuttajina ovat olleet Cirque du Soleilin kaltaiset isot tekijät.

”Suomalaisessa sirkuskentässä on toki kehittämistä, kun vertaa vaikka Venäjään, jossa lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa on oma sirkusrakennus”, Räsänen huomauttaa.

Miksi Suomesta ei ole tullut suurta sirkusmaata kuten sen naapurista? Vastauksen löytämiseksi katse on suunnattava lähes sadan vuoden taakse.

1920-luvulla Suomessa kehitettiin huvivero, joka Räsäsen mukaan rokotti erityisesti sirkusta. Jos lippu maksoi tuolloin kaksi markkaa, sirkukselle jäi maksusta käteen vain markka.

Pietarissa ja Tukholmassa vieraili jatkuvasti kansainvälisiä huipputähtiä, joten Suomen sijainti oli loistava.

”Rankka verotus johti kuitenkin ohjelmiston tason laskuun ja lopulta sirkuskentän hiipumiseen, kun ammattilaisia tai vierailijoita ei voitu enää palkata”, Räsänen sanoo.

Suomalainen sirkuskenttä alkoi elpyä vasta 1980-luvulla, kun Haminaan perustettiin maan ensimmäinen sirkuskoulu. Vuosikymmenien saatossa ala on ottanut harppauksia eteenpäin, mutta asenteissa on yhä kehitettävää.

”Kun kerron olevani sirkustaiteilija, reaktiot ovat saattaneet olla luokkaa ’ooksä pelle’. Puhumattakaan siitä, miten isotkin toimijat pyytävät esiintymään näkyvyyttä vastaan palkatta, edelleen.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Räsäsen mukaan Suomen sirkuskentässä on kehittämistä. Naapurimaissa lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa on oma sirkusrakennus.

Maisterista taikuriksi

Eri maissa esiintyessään Räsänen huomasi, että ihmisen ja kulttuurin suhde vaihtelee paikan mukaan. Vuonna 2016 hän päätti hakea Turun yliopistoon kulttuurihistorian maisteriopintoihin saadakseen vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin.

”Montrealin sirkuskoulu vaati henkiseltä ja fyysiseltä jaksamiselta todella paljon. Siellä oli puolivuosittain arviot, joiden perusteella opiskelijoita saatettiin tiputtaa pois. Turun yliopistossa opiskelutahti oli armollisempaa ja joustavampaa, mikä sopi minulle hyvin.”

Pro gradussaan Räsänen tutki kolmea 1800-luvun lopulla esiintynyttä kansainvälistä sirkus- ja varieteetaiteilijaa. Valitsemiaan naistaiteilijoita hän tarkasteli muun muassa suomalaisen lehtikirjoittelun kautta.

”Kansainvälisten naistähtien ura kiinnosti suomalaista mediaa, vaikka he eivät olisi edes esiintyneet Suomessa”, Räsänen toteaa.

Tutkimus osoitti, että tähdet elivät julkisuuden ja naisihanteiden ristipaineessa. Suursuosiosta huolimatta naistaikurilla ei ollut yhteiskunnallista arvostusta.

Taikuus kiinnostaa Räsästä, koska hän näkee lajin näyttelijäntyön jatkumona.

”Taikuudessa yhdistyvät luova ote, esittäminen, leikkisyys ja fyysisyys, mutta myös tarinankerronnallisuus. Taikuus ei rajoitu samalla lailla tilaan ja fyysisyyteen kuin sirkustaide.”

Kuten muualla maailmassa, myös Suomessa naistaikurit ovat yhä harvinaisuus. Sen Räsänen aikoo muuttaa.

”Kesällä esiinnyn esoteriaa ja mystiikkaa käsittelevässä Uuden etsijät -konferenssissa Turussa. Olen uudelleenluonut historiallista materiaalia käyttäen tanskalaisen taikataiteilijar Pauline Schmidtin esityksen. Hän oli yksi kolmesta taiteilijasta, joita tarkastelin gradussani.”

Tuleva esitys on Räsäsen ensimmäinen taikanumero – mutta ei viimeinen.

 

Juttua korjattu 9.4.2019 klo 16.15: Poistettu väite siitä, että Suomessa ei olisi naistaikureita.

Pauliina Räsänen

Sirkustaiteilija

Mikä innostaa?

”Jutustelu ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sarkasmia.”

Mikä ärsyttää?

”Auringonvalon puute.”

Missä viihdyt?

”Tyttären voimistelutreeneissä ja yksin hyvän kirjan äärellä.”

 

Lue lisää:

Mr. Kampus - Juha Ahlgren vaihtoi glamourelämän luentosaleihin

Juha Ahlgren oli 1990-luvulla superjulkkis, joka kiersi Suomea mallina, laulajana ja juontajana. Vuonna 2017 hän oli 51-vuotias ja opiskeli Porissa kulttuuriperinnön tutkimusta. (11/2017)

Muukalaisten kaupunki

Yli viiden miljoonan asukkaan Suur-Toronto on maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja. Vauras ja hyvinvoiva "Pikku-Omena" on samalla myös Pohjois-Amerikan rauhallisin metropolialue. Ihannekaupungin palaset näyttävät olevan paikoillaan, mutta toimiiko kaikki oikeasti näin mutkattomasti? Kysytään torontolaisilta. (09/2013)

Speksi - ainutlaatuinen sukellus improvisaatioteatteriin

Vuonna 2017 lääkisläisen TLKS Speksi loihti peräti yli sadasta lääkisläisestä näyttämötaitelijoita. Samana vuonna Turun Humanistispeksi järjestettiin ensimmäistä kertaa. (02/2017)

The Latest Technology Nike, New Balance Europe Online, New Balance Sneakers 2015, New Balance Factory Outlet Usa, New Balance Corporate Website PayPal