Henkilö
01.10.2014

”Välillä täytyy tuhota vanhat jutut”

Teksti:
Jaakko Mikkola
Kuvat:
Lauri Hannus

Jori Sjöroos saattelee kotimaisen indierockin valioluokkaan kuulunutta Magenta Skycodea viimeiseen lepoonsa loppuvuoden aikana. Turkulaismuusikko kertoi Tylkkärille, millaista on hajottaa yhden miehen yhtye.

Jokirantakahvilan kattoterasilla lattea hörppivä Sjöroos kurtistaa Magenta Skycoden loppusuoran alkaessa otsaansa ainoastaan kotona odottavan remonttiurakan takia. Bändin alasajaminen oli pitkään muhinut päätös, joka vain piti viedä perille asti.

”Lopettamiseen ei liity haikeutta mun omalla kohdallani. Totesin, että tällä sapluunalla mä en pysty enää tekemään musiikkia. Sitä fiilistä on hankala kuvailla, mutta itse sen vaan tietää. Välillä täytyy tuhota vanhat jutut”, Sjöroos kertoo.

Kitaristi-laulaja painotti jo lopettamisuutisoinnin aikaan kesällä, että olisi väärin huijata ihmisiä sellaisella jutulla, mihin ei enää löydä oikeanlaista motivaatiota.

”Suomessa on tiettyjä kehäraakkeja, joihin voi suhteuttaa itseään sillä tavalla, että ainakaan tuota mä en halua tehdä.”

Kotistudion rauhassa paremmin viihtyvä muusikko käy lävitse lyhyen ajan sisällä jo toista pitkäaikaisen projektinsa päättymistä. Hän todisti tuottajana ja biisintekijänä läheltä PMMP:n nousua suomalaisen popin dinosaurukseksi.

Musiikilliset rajat löytyvät tekemällä

Magenta Skycode on käytännössä yhden miehen bändi, jossa Jori Sjöroos on tehnyt yksin biisit, soittanut levyille kaikki instrumentit ja paistatellut livetilanteessa laulaja-kitaristina kirkkaimmissa valoissa.

”Haaveilin vielä IIIII -levyn (2006) aikoihin siitä, että me oltais oikeasti bändi. Mutta tajusin, että kun tämä ei vaan ole sitä. Lähetin jossain vaiheessa jätkille demoja ja yritin kuulostella, että mikä tässä on teidän mielestä meininki, mutta kukaan ei niihin ikinä mainittavammin tarttunut.”

Turkulaisen tuottajavelhon biiseissä on aina vahva oma leimansa, on ne toteutettu sitten Fu-Touristin tai Magenta Skycoden nimissä. Millaista on lopettaa biisintekijänsä soundista vahvasti tunnistettava yhden miehen yhtye?

”Magenta Skycode ei julkaise enää levyjä, eikä meitä nähdä keikoilla. Ihan yhtä konkreettinen loppuhan se on kuin minkä tahansa bändin kohdalla.”

”Eihän sitä pitäisi olla mitään rajoja musiikintekemiselle, mutta kyllähän niitä vaan näköjään on”, omat projektinsa aina vahvasti profiloinut tuottaja-muusikko pohtii.

Keikka vapautti live-estoista

Jori Sjöroos on kertonut aiemmin, että Magenta Skycode kasvoi livebändiksi vähitellen vuosien varrella. Vaikka myös vuorovaikutus yleisön kanssa on kehittynyt silminnähden, on suurin muutos tapahtunut muusikoiden omassa fiiliksessä ja asennoitumisessa esiintymiseen. Onnekkaat näkivät kesällä Flow’ssa bändin vapautuneen vedon.

”Se oli koko bändin historian paras keikka, tai ainakin sellainen fiilis jäi joka jätkälle sen setin jälkeen. Olen ollut monesti aikaisemmin keikan jälkeen tosi pahana, jos oon esimerkiksi huomannut, että mun ääni ei tahdo kestää. Nyt sellainen turha itsetietoisuus oli täysin poissa”, Sjöroos tunnelmoi.

Perfektionistisille muusikoille livetilanteen sattumanvaraisuus on ollut aiemmin vaikeasti käsiteltävä asia. Yhtyeen keulamies kertoo, että livesoiton vapautumisen taustalla on laajempi elämänasenteellinen muutos.

”Ylimääräinen stressaaminen ja murehtiminen on jäänyt pois. Se, että haastaa itseään on tietysti kehittävää, mutta on se myös ollut tosi raskasta.”

Moni on kysymys Sjöroosilta kesän jälkeen, että eikö ole sääli viedä bändi telakalle nyt, kun yhtye on alkanut toden teolla nauttia yleisön edessä esiintymisestä.

”Tavallaan se onkin ristiriitaista, miksi lopettaa nyt kun livevedot kulkee koko ajan tiukemmin ja luontevammin. Mutta asia ei oikeastaan liity siihen mitenkään”, hän painottaa.

Omista projekteista ituja Solina-työhön

Tom Riskin kanssa vuonna 2005 perustettu Solina Records vie merkittäviä siivuja Jori Sjöroosin ajasta. Miesten levy-yhtiö on julkaissut myös Magenta Skycoden albumit, mutta tekee tärkeää työtä laajemminkin vieden etenkin Sin Cos Tania ja Nightsatania maailmalle.

Opettivatko omilla kasvoilla tehty varhainen Fu-Tourist-projekti tai vuodet PMMP:n supersuosion kulisseissa jotakin olennaista musiikkibisneksestä, mitä voi käyttää hyödyksi oman yhtiön rakennustyössä?

”Me työskenneltiin PMMP:n kanssa aina todella ihanien levy-yhtiön ihmisten piirissä. Sisältöasioihin ei puututtu sieltä suunnasta millään tavalla. Fu-Tourist oli mulle enemmän sellainen korkeakoulu tälle alalle. Sitä projektin suhteen puututtiin joihinkin mulle tärkeisiin juttuihin.”

Solinan sisällöistä vastaava Sjöroos huomauttaa, että kaikki juoksevat asiat yhtiössä menevät tällä hetkellä Tom Riskin kautta.

Sjöroos itse on sitä mieltä, että levyteollisuuden turbulenssia liioitellaan, eivätkä esimerkiksi suuret levy-yhtiöt ole suoratoiston ja kuuntelutottumusten muutoksien kanssa niin suurissa ongelmissa kuin usein annetaan ymmärtää.

”Nuo sun luettelemat jutut koskee yhtälailla niin suuria kuin pieniä lafkoja, joten se tilanne on kaikille sama”, indieyhtiön kulmasta asioita tarkkaileva mies pohtii.

Uusi musiikki odottaa oikeaa hetkeä

Jori Sjöroos vihjaa, että hän käy murrosaikaa lävitse myös henkilökohtaisessa elämässään. Mies on perustamassa perhettä, ja kotiin rakennetut studiotilat ovat tekemässä tilaa muulle muille toiminnoille.

Syksyllä pitää kuitenkin pesänrakennuksen lomassa luotsata pitkäaikainen projekti päätökseen. Magenta Skycode nousee 20. joulukuuta vielä kerran yleisön eteen. Viimeisen shown areenaksi on varattu yhtyeen kotikaupungin paraatipaikka, Logomo-teatterin sali.

”Ajatus lähti siitä, että meidän täytyy jättää jäähyväiset nimenomaan Turussa. Kävin katsomassa Logomon tilaa Mikko Koukin suosituksesta siinä vaiheessa, kun se oli vasta muuttumassa teatteriksi. Tajusin heti, että tämä se on”, Sjöroos kertoo.

Entä mitä tapahtuu tammikuun alussa, kun viimeisen keikan encoret on soitettu, jatkot juhlittu ja jäsenet palaavat arkeen muusikkoina, jolla ei ole bändiä?

Musiikkiyleisölle olennaisin tieto on se, että vaikka Magenta Skycode tulee päätökseensä, yksi kaupungin kiinnostavimmista musiikintekijöistä ei ole laittamassa syntikkaa ja kitaraa laukkuun viimeistä kertaa.

”Joitakin biisiaihioita on jo tehtynä. Oon huomannut, että kaipaan sellaista suunnitelmallista levyntekoprosessia. Kun teen albumia, niin vietän päivät aamusta iltaan siinä maailmassa. Vielä sellaista vaihetta ei ole tullut.”