Henkilö
12.10.2011

Veden mies

  • Ilppo Vuorinen on viihtynyt Saaristomeren tutkimuslaitoksella kaksikymmentä vuotta. Taustalla laitoksen päärakennus 1800-luvun puolivälistä.

Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorisen toimisto sijaitsee entisessä mielisairaalassa Seilin saarella. Parantumattomien sielujen sijaan Vuorista kiinnostavat kuitenkin Saaristomeren plankton ja kalat.

Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos on sijainnut vuodesta 1964 saakka värikkään sairaalahistorian omaavalla Seilin saarella. Johtaja Ilppo Vuorinen, kummittelevatko entiset lepra- ja mielisairaalapotilaat työpaikallasi?

En juuri mieti kummitustarinoita. Kun aloitin työt täällä parikymmentä vuotta sitten, minua kiinnostivat vain kalat. Voisi kyllä ajatella, että jos jossakin pitäisi kummitella, niin täällä. En ole itse kuitenkaan nähnyt enkä kuullut mitään paranormaalia. Loppusyksystä täällä on kuitenkin jo niin pimeää, että lähden ihan mielelläni mantereelle.

Populaarikulttuuri on osaltaan levittänyt Seilin historiaa tavallisille kansalaisille, kun Jenni Vartiainen nimesi viime vuonna albuminsa saaren mukaan. Onko Seili-albumi lisännyt saaren turismia?

Täällä oli viime kesänä 6000 kävijää, mikä on enemmän kuin aikaisempina kesinä. En osaa sanoa, onko Vartiaisen levyllä ollut siihen suoraa vaikutusta.

Entä kuunteletteko täällä itse Jenni Vartiaista, noin fiilistelymielessä?

Olen kyllä kuullut sen kappaleen. (Naurahtaa)

Kuinka paljon ihmisiä Seilissä työskentelee?

Kesäkausi kestää huhtikuusta lokakuun loppuun ja sinä aikana meitä on täällä vakituisesti kymmenen työntekijää. Sen lisäksi täällä vierailee erilaisia kursseja, harjoittelijoita ja tutkijoita. Itse asun Seilissä mökissäni maanantaista perjantaihin, viikonlopuiksi menen kotiin Paraisille. Talvikauden olen töissä Turussa yliopistolla. Seilissä asuu vain yksi työntekijä ympäri vuoden.

Mitä teet täällä vapaa-ajalla?

Luen kirjoja ja ulkoilen metsässä. Olen turkulaiskundi ja tottunut olemaan saaristossa. Viikonloppuisin leikkaan mielelläni kotona pensasaitaa.

Mitä tutkimuslaitos tutkii?

Tällä hetkellä olemme mukana Itämeren ekosysteemiä tutkivassa Amber-projektissa (Assesment and Modelling Baltic Ecosystem Response). Projektissa tutkimme veden suolapitoisuuden muutosta ja sen vaikutusta Itämeren ekosysteemiin. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ilmasto on selvästi muuttunut. Nykyisillä tiedoilla ei voida suoraan sanoa, johtuuko meren suolapitoisuuden muutos ja sateisuuden kasvu ihmisestä vai jostakin luonnollisesta muutoksesta. Koska emme tiedä muutoksen syytä, ei voida ennustaa, jatkuuko se vai ei.

Mikä on Suomen kohdalla ennustetun ilmastonmuutoksen pahin kauhuskenaario?

Lämpölaajenemisen myötä merenpinnan on ennustettu kohoavan noin metrillä vuoteen 2100 mennessä. Jos isojen mantereiden päällä olevat jäämassat sulavat ennustettua nopemmin, metrin sijaan merenpinta nousee viisi metriä. Kaikki Itämeren suuret kaupungit jäisivät silloin veden alle.

Pitäisikö tavallisten ihmisten auttaa Itämerta ja jos kyllä, niin miten?

Ei välttämättä tarvitse liittyä Greenpeaceen ja lukita itseään savupiippuun. Voi lahjoittaa rahaa, liittyä luonnonsuojeluliittoon tai soittaa kansanedustajalle. Ei ole kuitenkaan syytä pohjattomaan pessimismiin tai huonoon omatuntoon, jos ei anna kaikkeaan Itämeren puolesta.

Julkaisit vuonna 2008 eläinplanktonin määritysoppaan ja olet muutenkin ollut paljon tekemisissä planktonin kanssa. Mikä siinä kiehtoo?

Jokaisella biologilla on oma lajinsa. Kun 1970-luvulla eläinplanktonin määritysopasta ei ollut, sellainen piti tehdä itse. Kun siitä tuli niin hyvä, teimme siitä vuonna 2008 toisen painoksen. Jostain syystä olen "pelannut" urani aikana kaikista eniten eläinplanktonin kanssa. Marjut Rajasillan lempilaji on silakka ja Thomas Lilleylla lepakko.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS