Henkilö
06.02.2020

Ylioppilaiden arvostama Riitta Pyykkö jätti vararehtorin tehtävät – ura alkoi Turun yliopistossa 70-luvulla yhtenä ensimmäisistä opiskelijaedustajista

Teksti & Kuvat:
Miika Tiainen

”Katson uteliaasti eteenpäin. Eihän yliopistolainen jää sillä tavalla kerrasta poikki [eläkkeelle].”

Niin sanoo Riitta Pyykkö, joka jätti Turun yliopiston koulutuksesta vastaavan vararehtorin tehtävät vuodenvaihteessa.

TYYn marraskuisille vuosijuhlille hänet oli kutsuttu juhlapuhujaksi. Pyykön asemasta opiskelija-aktiivien silmissä kertoo paljon se, että juhlan vapaassa sanassa joukko ylioppilaskuntaveteraaneja piti hänen kunniakseen polveilevan puheen.

Puheessa korostettiin Pyykön antamaa tukea ylioppilaskunnan toiveille koulutuksen kehittämiseksi sekä hänen laajan asiantuntemuksensa merkitystä koko yliopistoyhteisön kannalta.

”Välillä on näissä hommissa ollut semmoinen olo, että mahtavatko nuo ihmiset ymmärtää, mihin tässä pyrkii… Näissä [läksiäistilaisuuksissa] on kuitenkin tullut sellainen olo, että ovat he ymmärtäneet.”
 

Tammikuussa kautensa aloittivat uudet vararehtorit. Pyykköä koulutusvararehtorin tehtävässä seuraa Piia Björn. Björn on rehtoriston ainoa nainen.

”Kyllä minusta oli hiukan pettymys, kun vararehtoreiksi ja dekaaneiksi oli niin vähän naishakijoita”, Pyykkö sanoo.

Myös seitsemän dekaanin joukossa on vain yksi nainen, oikeustieteellisen tiedekunnan Anne Kumpula.

Onko se Pyykön mielestä erityisesti akateemisen maailman piirre?

”Muualla on kehitytty enemmän.”

”En ole oikein saanut hyvää vastausta näiltä professorikollegoilta, kun olen yrittänyt kysyä, että miksi ette hae – ’no ei nyt tässä vaiheessa’.”

Pyykkö kuvailee työtä asiantuntijatehtäväksi.

”Lähdin itse tähän siksi, että voin käyttää sitä asiantuntemusta, mitä minulla on koulutuksesta ja koulutuksen kehittämisestä.”

Työhön on kuulunut myös erilaisten toimikuntien vetämistä, edustamista ja kansainvälisiä tehtäviä.

Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana Pyykkö asetti tavoitteeksi työn monipuolistamisen. Tasa-arvotyö oli yliopiston tasolla näyttäytynyt lähinnä palkkatasa-arvon edistämiseltä, vaikka kysymys on muustakin.

Seuraa pitkä lista: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, oppimisvaikeuksista kärsivät, eri henkilöstöryhmien välinen tasa-arvo...

”Vielä hiljattain saatettiin ajatella, ettei yliopistossa ole ketään, jolla on vaikkapa lukivaikeuksia. Kyllä on, ja se täytyisi ottaa huomioon. Sillä tavalla laajempi yhdenvertaisuus on edistynyt.”
 

Pyykkö kertoo olleensa opiskeluajoista asti mukana yliopiston hallinnossa. Hän pääsi yhtenä ensimmäisistä opiskelijaedustajista kokoustamaan tiedekuntaneuvostoon, kun ne perustettiin.

”Kyllä me oltiin aika hiljaa siellä. Silloin olimme [sananmukaisesti] opiskelijaedustajia, emme me olleet mitään täysjäseniä käytännössä.”

Nykyään yliopistolla ja ylioppilaskunnalla on Pyykön mukaan selvemmin yhteinen päämäärä.

Opiskelijoiden ja henkilökunnan suhde on ylipäätään muuttunut hänen aikanaan yliopistossa toisenlaiseksi. Nykyään suhde on välitön, vielä 1970-luvulla osa professoreista teititteli.

”[Heitä] piti sanoa professoriksi eikä puhuteltu etunimillä.”

Pyykölle yhteistyö opiskelijoiden kanssa on aina ollut kaikkein tärkeintä. Ilman ylioppilaita yliopisto olisi vain tutkimuslaitos, hän sanoo.

”Eikä sillä laitoksella olisi jälkikasvua, vain hämähäkinseitin peittämiä tutkijoita vanhentuneiden laitteiden keskellä kummittelemassa.”

2020-luvulle tultaessa Pyykkö on ehtinyt toimia yliopistossa kuudella eri vuosikymmenellä, niin opiskelijana, professorina, dekaanina kuin vararehtorina. Nyt häntä työllistävät yliopiston 100-vuotisjuhlavuoden järjestelyt.

Oma ura Turun yliopistossa alkoi opiskelijana 1970-luvun lopulla. Välissä hän ehti väitellä Helsingin yliopistosta tohtoriksi.

Pyykkö on nähnyt yliopistojen muutoksen valtion tilivirastoista itsenäisiksi laitoksiksi.

”[Ennen] kaikki uudet tehtävätkin piti ministeriöstä asti hakea, että ne saivat joltain momentilta budjettia.”

Yliopistoihin vakiintunut tulosohjaus on lisännyt stressiä, mutta kriteereistä on ollut myös hyötyä. Rahan jako on niiden myötä muuttunut läpinäkyvämmäksi.

Ennen rahanjaossa pärjäsivät voimakastahtoisimmat professorit.

Viime vuosien muutoksia koulutuksessa ovat sen digitalisoituminen sekä opiskelijoiden ohjauksen lisääminen. Aiemmin ohjaus oli Pyykön mukaan pitkälti opiskelijatuutorien varassa.

Yliopistot ovat myös kansainvälistyneet. Vielä 90-luvun lama-Suomessa vaihto-opiskelijoiden tulo Suomeen oli summittaista.

Kehitys ei ole silti ollut niin nopeaa, kuin Pyykkö olisi toivonut. Englanninkieliset maisteriohjelmat etsivät yhä asemiaan ja kansainvälisten opiskelijoiden on vaikeaa päästä osallisiksi yliopistoyhteisössä.

”Se on yksi [asia], mikä jäi vähän niin kuin kesken.”
 

Lisää aikaa ajattelulle. Sitä Pyykkö toivoisi yliopiston tulevaisuudelta. Muutoksen vauhti ei vaikuta hidastuvan, eikä tutkitun tiedon arvostus ole ainakaan parantunut.

”Ehkä sitä vähän pelkää, että meneekö kilpailullisuus vielä pahemmaksi, sekä siis yliopistoyhteisössä että siis koko yhteiskunnassa.”

Kilpailullisuutta näkyy erityisesti opiskelijoiden parissa.

”On se myös osassa tiedekunnista havaittavissa, että opiskelijoiden hyvinvointi kärsii siitä.”

”Sitä toivoisi, että yliopiston perusarvoja ei menetettäisi.”

Lue lisää

Kolme vararehtoria entisen kahden sijaan – Kola saa rinnalleen yliopiston johtoon Björnin, Hannulan ja Suomisen

Tylkkäri uutisoi yliopiston vararehtorivalinnoista marraskuussa. Rehtori Jukka Kola valitsi rinnalleen aiemman kahden vararehtorin sijaan kolme. (7/2019)

”Opiskelijat murehtivat liikaa”

Tylkkäri haastatteli Riitta Pyykköä syksyllä 2014. Tuolloin kautensa alkupuolella ollut vararehtori halusi yliopistolta entistä parempaa opetusta ja opiskelutaitojen parantamista. (6/2014)