Ilmiöt
15.01.2015

Eskapismia yliopistolla

Teksti:
Saara Järviö

Keski-Maan mytologiat tarjoavat aineksia muuhunkin kuin pitkäksi venytettyihin menestyselokuviin. Tolkien-tutkimus on kasvava akateeminen ala.

”Se on hauskaa, mutta myös akateemista” Martha Lee Alexander kuvailee J. R. R. Tolkieniin keskittyvää Tolkien-tutkimusta. Yhdysvalloissa William & Mary -yliopistossa tohtorina toimiva Lee saapui elokuun alussa Suomeen lukuvuoden pituiseen Fulbright-vaihtoon. Folkloristiikasta kiinnostunut tohtori opetti syksyn ajan Tolkienin tuotantoa ja elämää käsittelevää kurssia. Tänä keväänä edessä on dekkarikirjallisuuteen perehtyvä kurssi.

”Tolkienia on erityisen mukavaa opettaa juuri Suomessa tämän Suomi-yhteyksien vuoksi.  Kalevala, suomen kieli ja suomalainen kansantarusto olivat Tolkienille tärkeitä.” 

Suomi on myös Leen sydäntä lähellä. Kiintymys Suomea ja Turkua kohtaan juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin Lee vietti vuoden Turussa hänen isänsä ollessa Fulbright–tutkijana.

Lapsuusmuistot eivät kuitenkaan olleet ainoa syy lähteä vuodeksi Suomeen. Turussa hän tekee opettamisen ohella tutkimusta Suomi-vaikutteista Tolkienin teoksissa. Yliopistolla järjestetyllä Tolkien-kurssilla opiskelijat pääsivät tutustumaan Tolkienin elämään ja teoksiin. 

”Kurssilla luomme katsauksen hänen elämäänsä vaikuttaneisiin teemoihin, kuten sotaan, akateemiseen uraan ja perheeseen. Tarkastelemme myös Kalevalaa ja Beowulfia, joita hän tutki omassa työssään.” 

Kasvava tutkimusala

Tolkien-tutkimuksessa keskitytään teosten ohella myös Tolkienin henkilökohtaisiin taustoihin ja vaikutteisiin. 

”Hänen elämäänsä tutkitaan paljon, koska se vaikutti teoksiin. Perhe, asuinpaikat, uskonto, kaikki voidaan löytää kirjoista. Tolkienin elämää ei voi erottaa teoksista.” 

Leetä kiinnostaa erityisesti katolisen uskon vaikutus kirjailijan tuotantoon. 

”Monet väittävät, että Taru Sormusten Herrasta ei sisällä uskonnollisia teemoja, mutta Tolkien on itse todennut sen olevan uskonnollinen teos.”

Vaikka Tolkien-tutkimus on alkanut vasta viime aikoina muodostua vakavasti otettavaksi tutkimussuuntaukseksi, on sillä pitkät juuret. Tolkienin tuotantoon ja sen tutkimiseen keskittyviä järjestöjä on ollut olemassa jo 1960-luvulta asti. Alalla on myös useita kansainvälisiä julkaisuja ja kokoontumisia, ja muutamat yliopistot ovat keränneet kattavia Tolkieniin liittyviä arkistoja. 

Tutkimusalan voidaan katsoa tehneen suurimman läpimurtonsa viime vuonna, kun se otettiin mukaan yhdysvaltalaisen Popular Culture Associationin (PCAAPA) listaukseen eri tutkimusaloista. Tällä hetkellä alan suosio kasvaa jatkuvasti sekä maailmalla että Suomessa.  Tolkien-tutkimusta ei kuitenkaan voi opiskella omana aineenaan missään. 

”Vielä,” lisää Lee. 

Akateeminen fantasia

Vaikka Lee pitää Tolkien-tutkimusta sekä akateemisena että hauskana, ala on kohdannut kritiikkiä. Jo itse Tolkienia väheksyttiin Oxfordissa, kun kollegat eivät arvostaneet hänen fantasiaharrastustaan. Tolkien-tutkijana Lee onkin saanut sekä innostuneita että negatiivisia kommentteja työstään. 

”Monet väheksyvät populaareja tutkimuksenaiheita ajatellen niiden olevan vähempiarvoisia. Olen eri mieltä. Minusta Tolkienin kirjallisia saavutuksia voi verrata kehen tahansa nykykirjailijaan.” 

Tolkienin tuotantoa pitää Leen mielestä tutkia jo senkin vuoksi, että sen suosio kasvaa yhä. 

”Tolkienin aikalaisista vain hän ja C. S. Lewis ovat nykyään tunnettuja. Hänen tuotantonsa on kestänyt ajan hampaan. Lisäksi se muotoutuu helposti uusiin genreihin, kuten elokuvaksi ja videopeleiksi.” 

”Tolkien-tutkimuksen ydin on se, miten teokset koskettavat niin monia eri kulttuureja. Kirjojen teemat ovat isoja ja universaaleja. Pienten hahmojen sankareiksi kasvaminen, hyvän ja pahan välinen taistelu sekä ystävyys ovat näistä suurimpia ja koskettavimpia.” 

Tolkien itse näki fantasian suurimpana ansiona eskapismin, todellisuuspaon. Leen mukaan eskapistinen fantasia ei ole kuitenkaan pelkkä pakokeino. Se on aina myös keino käsitellä todellisuutta.