Essee
02.05.2022

Essee: Toisenlainen Turku – autokaupungista hiilineutraaliuteen?

Teksti:
Milla Millasnoore
Kuvat:
Rollie Pobre/Unsplash

Turulla on kunnianhimoinen tavoite: kaupungin on tarkoitus olla hiilineutraali vuoteen 2029 mennessä. 

Tavoitteessa on edistytty hyvin. Vuonna 2020 kaupungin päästöt olivat puolittuneet vuodesta 1990. Leikkauksia on saatu aikaan muun muassa energiatuotannon muutoksilla. Jotta hiilineutraaliustavoite saavutettaisiin määräaikaan mennessä, on kuitenkin myös liikennepäästöt saatava laskemaan nykytahtia nopeammin. 

 

Tämä tarkoittaa käytännössä merkittäviä satsauksia pyöräily- ja kävelyreittien sekä joukkoliikenteen kehittämiseen. Kun ottaa huomioon, että Turun tieliikennepäästöjen tulisi puoliintua vuoteen 2029 mennessä, on ratkaisuja tehtävä nopeasti.

Töitä riittää, sillä Turkua, kuten monia muita Suomen kaupunkeja, on vuosikymmeniä kehitetty autojen ja yksityisautoilun ehdoilla. 

Turussa autojen asemaa on edistänyt etenkin kaupungin asemakaava-arkkitehtinä vuosina 1948–1960 vaikuttanut Olavi Laisaari. Laisaari toteutti merkittäviä uudistuksia, joiden tarkoituksena oli sujuvoittaa autoliikennettä muun liikenteen ja kaupunkitilan kustannuksella. 

Laisaaren ”autokaupunki” vaikuttaa olevan voimissaan edelleen, tai siltä ainakin kaupungissa liikkuessa monesti tuntuu – esimerkiksi silloin kun odottaa Aurakadun ja Linnankadun risteyksen valojen vaihtumista jalankulkijana. Liikennevalot palavat eri suunnista saapuville autoilijoille minuutteja putkeen, jalankulkijoiden on kipitettävä risteyksen läpi 20 sekunnissa. 

Tällaisia ratkaisuja perustellaan liikenteen sujuvoittamisella, millä tarkoitetaan liki poikkeuksetta mahdollisimman vaivatonta ja nopeaa autolla etenemistä. 

 

Vaivatonta ja nopeaa autolla etenemistä perustellaan myös liikenteen turvallisuudella. Jalankulkijoita turvataan esimerkiksi vaarallisia suojateitä poistamalla sen sijaan, että varmistettaisiin autoilijoiden noudattavan liikennesääntöjä. Jalankulkijat ja pyöräilijät patistetaan autoliikenteen tieltä gangsterimaiseen tyyliin, ”oman parhaansa” tähden.

Hiilineutraaliutta tavoitteleva Turku joutunee tulevaisuudessa hävittämään tilaa yksityisautoilulta, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, kun joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen olosuhteita parannetaan. Se olisi lopulta toimivin tapa vähentää tieliikenteen päästöjä, jotka vuonna 2019 muodostivat liki kolmanneksen Turun alueen kasvihuonepäästöistä.

Parempien pyöräilyreittien ja sujuvamman bussi-infran ohella kaupunkilaisia voisi kannustaa yksityisautoilun vähentämiseen keskustan viihtyisyyteen satsaamalla. Tämä ei tarkoita yksiselitteisesti autojen karkottamista. Sen sijaan keskustassa autotta liikkumisesta on tehtävä helpompaa ja mukavampaa.
Tällaisia kehitystä voisi vauhdittaa esimerkiksi paikoilleen kohoavaan Kauppatoriin satsaamalla. 

Torin on tietenkin palveltava käyttötarkoitustaan kauppapaikkana. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei torista voisi tehdä turisteja lumoavaa ja kaupunkilaisia ilahduttavaa keskustaa. Uudenlaisella, puistomaisella torilla olisi viihtyisiä hengähdyspaikkoja asioitaan toimittaville eikä se jäisi pelkäksi autojen ympäröimäksi katukivisaarekkeeksi. Ehkä samalla torin alla tyhjillään seisovaan toriparkkiin voitaisiin perustaa ympärivuotinen sisäskeittiparkki. 

 

Torin vehreyttäminen tuskin edes vähentäisi maaperän savikerroksiin tallettuvaa lämpöenergiaa, jota on tarkoitus hyödyntää toriparkin lämmittämisessä. Teknologian on kerrottu edesauttavan Turun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista. Tarkoituksena on siis vähentää päästöjä rakentamalla lisää parkkitilaa, mikä siis välillisesti lisää autoilua. 

Voisiko keskustan viihtyvyyttä lisätä jotenkin muuten? Ainakin vastavalmistunutta Kauppiaskadun pätkää Börsin kupeessa voisi kehittää. Tällä hetkellä katu on kummallinen: se on kivetty, mutta jalkakäytävää, parkkipaikkoja ja ajorataa on hankala erottaa toisistaan, sillä kivetys näyttää samalta koko kadun leveydeltä. 

Se, ettei kadulla ole selkeästi erotettu ajorataa ja jalkakäytävää toisistaan aiheuttaa vaaratilanteita, kun liikenteenkäyttäjille on epäselvää, missä heidän kuuluu liikkua. Toistuvana jatkuvalla kivetyksellä on lisäksi hengästyttävä vaikutus, tie vaikuttaa kokoaan suuremmalta ja pidemmältä. 

Miten läkähdyttävää vaikutelmaa voisi sitten hillitä? Jalkakäytävän reunalle olisi esimerkiksi voitu istuttaa puita rajaamaan paitsi jalkakäytävää ajoradasta, myös parkkipaikkoja toisistaan. Koska Börsin Kauppiaankadun puoleisella sisäänkäynnillä on useita vanhoja puita, puiden jatkuminen Kauppiaskadulle olisi luontevaa. Kauppiaskadun pätkästä voitaisiin tehdä viihtyisä bulevardi, jota pitkin kulkea keskustasta Aurajoen rantaan. 

 

Keskustan viihtyisyyttä ja helppokulkuisuutta voitaisiin varmasti parantaa myös muilla ratkaisuilla – esimerkiksi kävelykatuosuuksia lisäämällä ja liikennevalojärjestelyillä. Jos samalla, kun yksityisautoille tarkoitettua tilaa kavennetaan, panostetaan keskustan viihtyisyyteen, ei autoilun vähentäminen ehkä kirpaisisi niin paljon.

Vaikka Turun liikenteessä on tapahduttava melko suuria muutoksia lyhyessä ajassa, vievät muutokset kuitenkin aina aikaa. 

Nykyään viihtyisänä pyöräilykaupunkina tunnetussa Kööpenhaminassa alettiin 1960-luvun alussa päämäärätietoisesti vähentää autoilua keskustassa: pysäköintipaikkoja harvennettiin ja keskusta-alueen katuja muutettiin kävelykaduiksi. Johdonmukaisten päätösten ja muutosten seurauksena jalankulkijoille omistettu tila seitsenkertaistui kaupungin keskusta-alueella 40 vuodessa.

Samalla Kööpenhaminassa myös pyöräilyn olosuhteita parannettiin tuntuvasti. Muutosten myötä pyöräliikenteen määrä kaksinkertaistui vuosien 1995 ja 2005 välillä ja jo vuonna 2005 Kööpenhaminan keskustaan saavuttiin useammin pyörällä kuin yksityisautolla. Tätä nykyä noin puolet kaikista työ- ja koulumatkoista kuljetaan Kööpenhaminassa pyörällä. 

Kööpenhaminassa pyöräilyyn kannustaa toimiva infrastruktuuri, joka suosii pyöriä autojen sijaan. Pyöräily on myös turvallista. Autoilijat osaavat väistää pyöräilijöitä ja pyörällä liikkuva voi luottaa siihen, että autoilija noudattaa liikennesääntöjä. Suomessa samanlaista liikennekulttuuria ei – toistaiseksi – ole ja varsinkin väistämissääntöjen noudattaminen jättää toivomisen varaa.

 

Vaikka suomalaisen liikennekulttuurin autokeskeisyyteen on viime vuosina kohdistunut aiempaa enemmän kritiikkiä, vaikuttaa autoilija edelleen olevan tienkäyttäjien kuningas. 

Esimerkiksi huhtikuun alussa julkaistussa Ylen artikkelissa kirjoitettiin, että jalankulkijoiden tulisi huomioida, että autoilija saattaa keskittyä muuhunkin kuin ajamiseen. Samassa jutussa liikenneinsinööri vaikutti harmittelevan autoilijan kontolle kasaantuvaa vastuuta liikenteen turvallisuudesta. 

Mielestäni on kuitenkin ihan ymmärrettävää, että muille tienkäyttäjille hengenvaarallista liikennevälinettä operoivalla on muita enemmän vastuuta.

Tietenkään autojen ykkössija ei ole vain Turun ongelma. Turku on kuitenkin ainoita suomalaisia kaupunkeja, jota halkoo kaksi valtavaa kaupunkimoottoritietä. Näistä toinen kaiken lisäksi jylisee aivan idyllisen Portsan rajalla, tuutaten päivittäin valtavat määrät katupölyä historiallisten puutalojen räystäille ja ikkunanpieliin.

Kun muutin syksyllä 2013 Turkuun opiskelemaan vakuuttelin ystävilleni ja tuttavilleni palaavani Helsinkiin heti opintojeni jälkeen. Vuosien vieriessä kuitenkin tykästyin Turkuun, sillä kaupunki on kaunis ja kompakti. Turussa myös järjestetään monenlaisia kiinnostavia kulttuuritapahtumia. 

Turun vetovoimaisuus on kuitenkin laskenut takaperoiselta tuntuvan kaupunkikehityksen ja jatkuvan parkkipaikkojen perään haikailun vuoksi. Viimeisimpänä surkeutena mainittakoon ajatus Kupittaan siirtolapuutarhan lanaamisesta kerrostalojen tieltä. En varmasti ole ainoa, jota kehitys, tai oikeastaan sen puute, tympii.

Ehkä tilanne kuitenkin muuttuu, kun vuosi 2029 lähestyy. 

 

Lue lisää

Pyöräteiden tilkkutäkki: Turussa pyöräilyyn on investoitu ”harmillisen vähän” ja moni hanke on venynyt ikuisuusprojektiksi – nyt kaupunki suunnittelee valtavaa uudistusta

Raitiotie myös toisi mukanaan ”mielettömästi uusia pyöräteitä”, kertoo Turun liikennesuunnitteluinsinööri. (4/2021)

”Paluuta autokaupunkiin” ei ole – Turulla on jo kiire toteuttaa suunnittelulimboon jääneet raitiotie ja runkobussilinjat

Turku on asettanut kovat ilmastotavoitteet, mutta liikenteen päästöjen vähentäminen on osoittautunut vaikeaksi. (1/2021)