Ilmiöt
27.04.2021

Funikulaari kustansi 5,6 miljoonaa euroa – se on investointi, jollaisia Turku kaavailee lähivuosille vielä yli 600 miljoonan euron edestä. Mutta onko niihin varaa?

Teksti:
Jalmari Salaterä
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Funikulaari on ollut otsikoissa toimintakatkosten vuoksi.

Kakolanmäen huipulle kipuaa vinohissi, funikulaari. Minuutin hissimatka etelärinnettä pitkin on käyttäjälleen ilmainen.

Turun kaupungille järjestelmä maksoi 5,6 miljoonaa euroa. Hinta oli yli kaksinkertainen vuoden 2008 suunnitelmiin verrattuna.

Markkinatalouteen kuuluu kustannustason jatkuva nousu. Se nosti kymmenessä vuodessa myös funikulaarin hintaa. Muitakin syitä on: hissikabiinin kokoa kasvatettiin ja samalla myös koneiston, laitteen sijaintiakin muutettiin.

Budjettiylitys. Siitä Turun kaupungin tekemä investointi yleensä nousee julkisuuteen.

Wikipedian mukaan investointi on yleensä ”suuri sijoitus, jonka oletetaan maksavansa itsensä pitkällä aikavälillä takaisin”.

Voiko funikulaari koskaan maksaa itseään takaisin?
 

Kuntien tekemät investoinnit rahoitetaan pääsääntöisesti velkarahalla.

Korona on tuonut julkiseen talouteen haasteita, mutta Suomen talouden taantuman on nähty jäävän lyhytaikaiseksi. Sen sijaan velka tulee jäämään vuosiksi.

Arvioiden mukaan tulevina vuosikymmeninä kaupungistuminen tulee vahvistumaan. Se tarkoittaa väestönkasvua. Kuntaliitto arvioi Turun kasvavan 25 000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä.

Siihen Turun kaupunki on valmistautumassa. Uusia asuinalueita kaavaillaan muun muassa Skanssiin ja Pihlajaniemeen. Itäharjun alueelle suunniteltuun tiedepuistoon kaavaillaan korkeaa rakentamista ja koteja 20 000 asukkaalle.

Mikäli asuinrakentamista ei synny kunnassa tarpeeksi, saattaa se nostaa asuntojen hintoja. Hinnannousu voi toki hyödyttää omistusasujia.

Lue lisää: Asumisen hinta nousee, vaikka Turkuun rakennetaan jatkuvasti uutta – opiskelijan tuloista menee niin suuri osa vuokraan, että sitä voi kutsua rasitteeksi.

Uudet asukkaat tarkoittavat lisää veronmaksajia, kuluttajia. Se mahdollistaa laajemmat palvelut yksityisillä markkinoilla, mikä tarkoittaa lisää yrittäjiä.

Uudet asukkaat vaativat kuitenkin lakisääteisiä investointeja, kuten kouluja ja muita palveluita. Ilman niitä nykyiset palvelut ruuhkautuisivat: tulisi suurempia ryhmäkokoja kouluissa ja palvelujonoja terveyskeskuksissa.

Lakisääteisten palveluiden lisäksi kaupungit investoivat ”vetovoimatekijöihin”, hankkeisiin, joilla kaupunkiin yritetään houkutella uusia asukkaita, työntekijöitä ja työnantajia.

Turussa tällaisia hankkeita ovat muun muassa raitiotie, ratapiha, konserttitalo, tiedepuisto ja keskustan kehittäminen.

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve uskoo, että suunnitellut suurinvestoinnit houkuttelevat ihmisiä ja yrityksiä. Tavoitteena on luoda kaupungista kiinnostava ja ilmapiiriltään houkutteleva.

Ihmiset eivät Arven mielestä valitse asuinpaikkaansa enää vain työpaikan sijainnin perusteella. Enemmän valintaan vaikuttavat kaupungin kulttuuri, koulutusmahdollisuudet, asumisen mahdollisuudet ja kiinnostavuus.

Mikäli kaavailtuja investointeja ei toteutettaisi, olisi Arven mielestä vaarana Turun kuihtuminen muihin kaupunkeihin verrattuna.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Funikulaari kiipeää ja laskee Kakolanmäkeä.
Funikulaari nousee ja laskee Kakolanmäkeä.
 

Kuntien investointien suuruus on kasvanut. Kuntaliiton tilastojen mukaan vuonna 2005 kuntayhtymien ja kuntien bruttoinvestoinnit olivat 3,3 miljardia euroa. Vuonna 2019 investointien määrä oli noussut jo 5,4 miljardiin euroon.

Turussa kaupungin investointeja on budjetoitu toteutettavaksi vuoden 2024 loppuun asti lähes 613 miljoonan euron edestä. Tämä tarkoittaa samalla julkisen velan kasvua.

Arve kuitenkin näkee, että oikea hetki investoinneille on nyt. Osa investoinneista on myös välttämättömiä, kuten uudet koulurakennukset ja päiväkodit.

”Tässä suhdanteessa kannattaa tehdä investointeja, joilla on tuottoa tai vähentävät käyttömenoja.”

Käyttömenoja voi karsia esimerkiksi investoimalla energiatehokkaampiin tiloihin. Muun muassa Varissuolla on päiväkoteja, joiden lämmityskustannukset ovat verrattaen kalliita.

Kaupunki saa tällä hetkellä rahoitusta edullisesti. Lisäksi suurten investointien taloudellinen paine jakaantuu vuosikymmenten ajalle. Investoinnin suuruutta ei tulisi arvioida yhden vuoden ajalta, Arve huomauttaa.

Kaupunkikehityshankkeet ovat pitkän aikavälin investointeja, jotka tuovat verotuloja osittain vasta tulevaisuudessa.

Turun mahdollisista liikenneinvestoinneista syntyy Arven mukaan välittömiä vaikutuksia, joita on esimerkiksi maanarvon nousu. Lisäksi syntyy vaikutuksia, joita on vaikea arvioida tai budjetoida ennen päätöksentekoa.

”Kun toriparkin päätös syntyi, tuli seuraavan muutaman vuoden aikana satojen miljoonien eurojen edestä investointeja lähikiinteistöihin.”

Samaisesti esimerkiksi Tampereella raitiotie nosti linjan varrella olevan tonttimaan tuloja enemmän kuin oli arvioitu. Tuotot syntyivät myös odotettua nopeammin.
 

Kuntataloudessa saattaa olla ajoittain vaikeaa vetää rajaa käyttötalouden ja investointien välille. Osa menoista saatetaan nähdä liian helposti investointeina, Tuukka Saarimaa pohtii.

”Ovatko esimerkiksi koulujen käyttömenot investointi inhimilliseen pääomaan?”

Saarimaa työskentelee kaupunkitaloustieteen apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa. Hänen mukaansa kuntien kannattaa pohtia investointeja myös suhdannevaihteluiden näkökulmasta.

”Kaupunkien rakennushankkeet kannattaa ajoittaa siten, ettei rakennusalalla ole ylikuumenemisen tai buumin merkkejä.”

Lakisääteisten palveluiden rakentamisen yhteydessä tämä on tosin haastavaa.

Saarimaa kuitenkin näkee, ettei kaupunkien kannata tehdä investoinneillaan liikaa vastasyklistä finanssipolitiikkaa. Tämä rooli tulisi olla ainoastaan valtiolla, joka on voimakkaampi tekijä. Yksittäinen kunta on liian pieni kääntämään taloutta.

Vastasyklistä finanssipolitiikkaa saatetaan käyttää lama-aikaan. Tällöin valtio voi antaa julkisten menojen kasvaa, mikä lieventää matalasuhdannetta.

Julkisen sektorin kannattaa tehdä investointeja, joita yksityinen sektori ei tekisi. Esimerkiksi investoinnit koulutukseen ovat tällaisia.

Osa investoinneista on kuntien näkökulmasta myös taloudellisesti kannattavia.

”Turussa raitiotie saattaa parantaa alueiden saavutettavuutta ja nostaa asuntojen hintaa. Jos maan arvonnousu raitiotiestä tulee kunnille, investointi on helpompi rahoittaa”, Saarimaa pohtii.

Yleisesti kaikilla investoinneilla on taloustieteessä vaihtoehtoiskustannus. Esimerkiksi homekoulun korjaamisen vaihtoehtoiskustannuksena voi olla ratapihan investoinnista luopuminen, jolloin jälkimmäisestä syntyneet taloudelliset hyödyt jäävät saavuttamatta.

Julkisia investointeja suunniteltaessa tuleekin pohtia vaihtoehtoiskustannuksen mahdollisia hyötyjä. Kun käytettävissä on tietty summa rahaa, on tarpeen priorisoida hankkeita. Kaikkeen verorahat eivät riitä.

Rahanjako, leikkaukset ja veronkorotukset ovat loppujen lopuksi poliittisia valintoja. Poliitikkojen tehtäväksi jää arvioida mitkä investoinnit ovat kaupungin kannalta hyödyllisiä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Logomon silta.
Logomon silta on viivästynyt monta kertaa ja sen budjetti on ylittynyt. Tarkennetun kustannusarvion mukaan kokonaishinta olisi noin 21,6 miljoonaa euroa.
 

Turun vuosittainen talousarvio on yli 1,1 miljardin euron kokonaisuus. Suurin osa kaupungin menoista kohdistuu hyvinvointialalle.

Vuoden 2021 talousarviossa tavoitteena on 22,1 miljoonan euron alijäämä.

Kunta kerää tietenkin menojen rahoittamiseksi verotuloja, mutta se saa myös valtiolta valtionosuuksia. Niiden tarkoituksena on tasata eroja kaikkien kuntien kesken.

Tänä vuonna Turku saa kolmanneksi eniten valtionosuuksia Suomessa, 258 miljoonaa euroa. Kasvua viime vuoteen on yli 100 miljoonaa euroa.

Kaupunki ottaa myös uutta velkaa, lähes 200 miljoonaa euroa. Velan määrä on kasvanut melko tasaisesti vuodesta 2011 lähtien. Viime vuonna velkaa oli yli 700 miljoonaa euroa.

Tilastokeskuksen mukaan Turun konsernin velkataakka ei ole ainutlaatuinen.

Asukasta kohden Turun konsernilla on velkaa vähemmän kuin Helsingin, Tampereen, Vantaan tai Espoon vastaavilla. Itse kaupunki on kuitenkin keskimääräistä enemmän velkaantunut.

Suomalaisten kaupunkien talous on jo pitkään pyörinyt velanoton ympärillä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuntakonsernien lainakanta on kolminkertaistunut.

Kunnat saavat samoilla ehdoilla lainarahaa Kuntarahoitukselta, takaajana toimii Kuntien takauskeskus.

Turussa kaupungin alaiset konserniyhtiöt ottavat emoyhtiön eli kaupungin kautta velkaa. Kaupungin konserni on laaja: siihen kuuluu noin 60 tytäryhtiötä, esimerkiksi Turun Ylioppilaskyläsäätiö ja Turun ammattikorkeakoulu Oy.

Vuonna 2019 Turun emoyhtiön velkaa vähennettiin 100 miljoonalla eurolla. Myös viime vuonna velkamäärää vähennettiin.

Turun taloutta suunnitellaan 1+3-periaatteella. Virallinen talousarvio kattaa aina seuraavan vuoden, minkä lisäksi seuraavalle kolmelle vuodelle laaditaan taloussuunnitelma. Talousarvion hyväksyy lopulta kaupunginvaltuusto.

Vuosikymmenen mittaisia taloussuunnitelmia on luonnollisesti haastavaa tehdä. Investointien osalta pidemmän aikavälin tilannekuvaa voidaan kuitenkin tehdä suunnittelun avuksi.

Investointipäätösten apuna käytetään selvityksiä, jotka nekään eivät ole ilmaisia.
 

Koronan myötä epävarmuus kuntataloudessa on kasvanut. Erityisesti käyttötaloutta, johon kuuluvat lautakuntien alaiset toimialat, on vaikeaa suunnitella. Sosiaali- ja terveyspalvelut saattavat vaatia lisärahoitusta.

Epävarmuutta lisää sote-uudistus. Sen myötä sosiaali- ja terveysalan toiminnot siirtyisivät perustettaville hyvinvointialueille, mutta kiinteistöt jäisivät kaupungeille.

Uudistuksen myötä kuntien verotusoikeutta muutetaan, mikä johtaa myös kuntien valtionosuusjärjestelmän muutokseen. Toisaalta ikääntyvän väestön terveydenhoitokulut siirtyvät kunnilta valtiolle.

Velat jäisivät kuitenkin täysimääräisinä kaupungeille. Kun tulot samalla vähenisivät toimintojen puolittuessa, suhteellinen velkaantuneisuus kasvaisi.

Kasvavien kaupunkiseutujen investointitarve ei kuitenkaan vähene sote-uudistuksen myötä.
 

Kaupunkeja suunnitellaan vuosikymmenten päähän.

Kun kaupunki kasvaa, tarvitaan uusia palveluita, esimerkiksi joukkoliikennettä. Sellaista arvioitiin tarvittavan myös Kakolanmäen asuinalueelle, kun funikulaarista päätettiin.

Aluksi mäelle suunniteltiin bussilinjaa. Sen arvioitiin kustantavan vuosittain nettona 150 000 euroa. Pitkällä aikavälillä kaupunkivinohissin arvioitiin tulevan edullisemmaksi.

Maksuttomana funikulaari ei itsessään tuota kaupungille rahaa. Tavoitteena oli kuitenkin lisätä Turun vetovoimaa. Rahallisesti väitettä on vaikeaa mitata.

Suurilla investoinneilla on myös symbolinen rooli, jolla kilpaillaan toisten kaupunkien kanssa. Funikulaarilla on oma merkityksensä tässä kokonaisuudessa, vaikka hanke ei pysynyt budjetissaan.

Ja vaikka Turun investoinnit ovat usein nousseet julkisuuteen budjettiylitysten takia, niitä on toteutettu myös täysin budjetissaan tai sen alle.

Investointien kannattavuutta mittaamaan on kehitetty laskentamalleja. Numeerisia arvoja on haastavaa ennustaa, mutta toteutuneet projektit auttavat luomaan arvioita.

Turun lukujen arvioinnin osalta katse kannattaa suunnata Tampereelle, jossa tehdään parhaillaan suuria investointeja.

Funikulaarinkin kannattavuutta tulisi arvioida vuosikymmenten päästä. Ihmiselle se on pitkä aika, 800 vuotta täyttävälle kaupungille lyhyt.
 

Lue lisää

”Paluuta autokaupunkiin” ei ole – Turulla on jo kiire toteuttaa suunnittelulimboon jääneet raitiotie ja runkobussilinjat

Turku on asettanut kovat ilmastotavoitteet, mutta liikenteen päästöjen vähentäminen on osoittautunut vaikeaksi. (1/2021)

Kysely: raitiotietä Turkuun kannattaa selkeäsanaisesti vain yksi puolue – näin valtuustopuolueet tekisivät liikenteestä kestävämpää

Kaikki puolueet ovat sitoutuneet kaupungin hiilineutraaliustavoitteeseen, joka vaatii nyt konkreettisia päätöksiä. (1/2021)