Ilmiöt
28.03.2012

Gradua kesyttämässä

  • Gradu syntyy paremmin vertaistuettuna.

Päättötyö on opiskeluajan loppuvastus, iso pomo, jonka takana maisteriksi valmistuminen häämöttää. Silti se voi olla opiskeluajan kohokohta.

"Jokaisen seminaari-istunnon jälkeen masentaa vain enemmän", vaikeroi turhautunut opiskelutoverini.

Hän ei ole ainoa. En tunne yhtään ihmistä, joka olisi suhtautunut graduunsa riemulla. Facebook vilisee jatkuvaa graduruikutusta ja synkkää vertaistukea.

Itsekään en ole yhtään parempi. Tutkimusmielialani vaihtelee säkenöivästä innostuksesta passiiviseen murjotukseen. Gradu näyttäisi olevan enimmäkseen jotain muodotonta, etäistä ja kammottavaa – prosessi, joka ei pääty koskaan.

Kollektiivisesta ahdistuksesta huolimatta Suomessakin valmistuu joka vuosi läjäpäin maistereita.

Onko gradupelko asenneongelma?

Tuoreen näkökulman kammoksuntaan tarjoaa Ylioppilaslehden toimittaja Maria Ruuska. Hän väittää, että "gradunteko on brändätty päin honkia", ja että "sille luodaan myyt­tisen kauheita mittasuhteita jo fuksisuunnistuksen ensim­mäisillä rasteilla."

Tämä on totta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa gradu aiheuttaa lähinnä pelonsekaista supinaa ja epäuskoista hihittelyä. Jos pro gradu -työtä markkinoitaisiin opintojen kohokohtana, asenteet saattaisivat muuttua.

"Taakka helpottui kummasti, kun aloin ajatella graduani isona raporttina", toteaa entinen – nyt jo valmistunut – erityispedagogiikan opiskelija.

Gradun hahmottaminen onnistuu, kun tutkielmaa ei kuvittele ylitsepääsemättömäksi projektiksi. Opinnäytetyökin on vain laaja kirjoitelma, ja parhaassa tapauksessa mielenkiintoinen sellainen.

Hyvä ohjaaja on korvaamaton

Hankalinta lienee se, ettei gradusta meinaa saada oikein otetta. Graduguru Kimmo Svinhufvudin blogi pursuaa hätääntyneiden opiskelijoiden kysymyksiä siitä, miten heidän tulisi tutkimusprosessissaan edetä.

Svinhufvudin mukaan gradun tekeminen on samanaikaisesti kiinnostavaa ja vaikeaa. Olennaisinta tutkimusprosessissa on päättäväisyys ja järkevä ajankäyttö: gradu valmistuu kohtuullisessa ajassa, kun tekijä niin päättää.

Svinhufvud suosittelee gradun jakamista pieniksi osaprojekteiksi, jolloin epämääräiseltä tuntuvasta tutkimuksesta tulee konkreettinen.

Tutkimusoppaita kirjoitelleen Juha T. Hakalan mukaan on turhaa etsiä aina parasta mahdollista vaihtoehtoa. Gradu ei valmistu, jos jokaisen päätöksen kohdalla jahkailee ja tavoittelee täydellistä lopputulosta. Tarpeeksi hyvä riittää.

Hakala korostaa, että hyvä ohjaaja on graduntekijälle kullanarvoinen. Puutteellinen tai huono ohjaus taas saattaa lannistaa innokkaimmankin tutkijanalun. Itselläni on tapana mennä parkumaan ohjaajani vastaanotolle, kun graduni ei etene tai en osaa päättää. Aina helpottaa.

Hakalan mukaan graduntekijä tarvitsee ennen kaikkea tukea. Hyvä ohjaaja karsii myös liian monimutkaiseksi haarautuvasta tutkimuksesta epäolennaisuudet pois.

Gradu vaatii aikaa

Yksinkertaisimman neuvon saankin ohjaajaltani, kun kitisen olevani hidas lukija. Gradun tekemiseen on oltava aikaa. Hyvä gradu ei valmistu puolihuolimattomana sivuprojektina, vaan siihen on keskityttävä ihan oikeasti. Ja muista töistä pitää pysytellä kaukana.

Graduntekijän kannattaa vältellä palkkatyötä jo ihan taloudellisistakin syistä: valmistumattoman palkasta lohkeaa usein iso osa pois.

"Laskin, että menetin yli 6000 euroa vuodessa, kun en tehnyt gradua heti valmiiksi", harmittelee nykyinen erityispedagogi.

Toisaalta opiskelijan vaihtoehdot voivat olla vähissä, kun tukikuukaudet hupenevat ja paineet työelämään siirtymisestä kasvavat.

Innostu yhdessä

Epätoivon hetkistä huolimatta graduilu on myös ja jopa enimmäkseen kivaa. Kirjastossa istuksiminen on oikeastaan aika mukavaa, ja onhan mahtavaa uppoutua viimein siihen, mikä todella kiinnostaa.

Koska joukossa into tuplaantuu, kannattaa graduja vääntää kaksistaan tai porukalla. Gradukaverin kanssa voi jakaa tutkimuksenteon ilot ja surut. Omat ajatuksetkin selkiintyvät kummasti, kun niitä joutuu muotoilemaan ja perustelemaan jollekulle.

Gradun tekemisen ei tarvitse olla pelkkää yksinäistä puurtamista. Parhaimmillaan se on vuorovaikutteista pähkäilyä, hihittelyä kahvimukien äärellä ja kovaa työtä.

Tutustu Graduntekijän huoneentauluun täällä.

Teksti ja kuvitus: Meri Heikkilä