Ilmiöt
24.09.2015

Hamsterit

Teksti:
Esa Kostet
Kuvat:
Konsta Hormia

Säästötoimet painavat päälle, mutta kodit täyttyvät tavarasta. Mikä saa ihmisen säilömään karkkipapereita?

Hoarders-ohjelma, keskiverto suomalainen mummola ja Facebookin Roskalava-ryhmät. Näillä kaikilla on kaksi yhteistä piirrettä: ne ovat täynnä tavaraa ja niissä törmää tavallista todennäköisemmin hamstraajaan.

Pakonomaisella keräilyllä, kansanomaisemmin hamstraamisella, tarkoitetaan pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä luopua niistä. Pakonomaisen keräilyn yleisyydestä ei ole tutkimustietoa, mutta ilmiö ei voi olla kovin harvinainen. Itsensä hamstraajiksi mieltävät haastateltavat löytyvät juttua varten Roskalava-ryhmän kautta alle 15 minuutissa.

”Lapsena säilöin tyhjiä karkkipapereita lipaston laatikkoon, mistä tuli salaa vähän syyllinen olo. Aikuisena aloin hamstrata kaikkea, mille ajattelin tulevan käyttöä. Jos sain jostain vaikka lahjakassin, otin narut varmuudeksi talteen. Pari vuotta sitten hamstraaminen alkoi ahdistaa yhä enemmän ja enemmän”, 23-vuotias Henrika Bäcklund aloittaa.

Nyt haastateltava vaikuttaa kuitenkin helpottuneelta, sillä käynnissä on elämänmuutos. Itseään kolmannen polven hamstraajaksi kuvaileva Bäcklund on muuttanut elämäänsä minimalistisemmaksi luopumalla suuresta osasta tavaroistaan. Kohta edessä on muutto Australiaan, mikä on vauhdittanut turhasta tavarasta luopumista.

Muutos kohti vähemmällä pärjäämistä alkoi kuitenkin jo pari vuotta sitten, kun Bäcklund joutui kohtaamaan hamstrauksen seuraukset konkreettisesti kahdessa muutossa.

”Muutin Turkuun, eikä siinä ollut aikaa alkaa miettimään, mikä menee roskiin ja mikä tulee mukaan. Rojut vain laatikoihin ja ulos. Myöhemmin aloin pohtia, mitä järkeä tässä tavaran mukana raahaamisessa oikein on.”

Myös vanhempien muutto pois lapsuudenkodista sai miettimään omaa suhdetta materiaan. Talo oli vuosikymmenien ajan toiminut kodin lisäksi romuvarastona.

”Siellä oli omia vanhoja koulukirjojani ja sen sellaista, kaikki oli säästetty. Niistä tuli mieleen sekä hyviä että huonoja muistoja, ja tavaroista luopuminen uudelleen oli todella raskasta. Mietin myös, etten haluaisi itse asua sellaisen tavaramäärän keskellä kahdenkymmenen vuoden kuluttua”, Bäcklund pohtii.

Haastateltavan puheessa toistuvat tavaroihin liittyvät muistot. Tavara voi itsessään olla arvoton tai jopa käyttökelvoton, mutta muiston vuoksi siitä luopuminen on vaikeaa.

”Hyvät muistot luovat ehkä jonkinlaista turvaa. Oma hamstraamiseni on sillä tavoin aika tunnepohjaista”, Bäcklund toteaa.     

Maailma ja ihmisten kodit täyttyvät roinasta, mutta haalimme vain lisää tavaraa. Mistä hamstraamisilmiössä oikeastaan on kyse? Ehkäpä taloussosiologi osaa selittää merkillisen ilmiön taustalla vaikuttavia syitä.

”Hamstrauksen voi määritellä kahdella tavalla: joko yksilöllä on kompulsio haalia tavaraa mahdollisimman paljon, tai hänen kulutusvimmansa johtuu siitä, kun tekee löydön halvalla. Jälkimmäistä kulutustyyppiä löytyy varmasti ihan kaikista sukupolvista”, toteaa kuluttamisen ja elämäntavan tutkimukseen erikoistunut taloussosiologi, tutkijatohtori Taru Lindblom.

Hyvän kaupan tekeminen ja löytämisen ilo ovat Lindblomin mukaan perimmäisiä kulutustuntemuksia. Edullisen diilin löytämisestä syntyvä ilo on tunne, johon useimmat kulutusyhteiskunnassa kasvaneet kansalaiset pystyvät samastumaan.

On paljon hankalampaa vastata yksiselitteisesti siihen, miksi tavaran haalimisesta tulee joillekin itseisarvo. Vanhoilla ikäluokilla ilmiö voi liittyä itse koettuun pula-aikaan ja kaiken niukkuuteen, mutta eläkeikään ehtineistä hamstraajistakin vain osa ympäröi itsensä tavaroilla tästä syystä. Eivätkä kaikki hamstraajat ole eläkeläisiä, kuten tämäkin juttu osoittaa. Osalle nuorista aikuisista hamstraaminen on ohimenevä vaihe, joka liittyy arvojen muutokseen.

”Kulutuskäyttäytyminen noudattelee elinkaarta: kuluttajaksi sosiaalistutaan näkemällä sen eri muotoja kotona ja omissa sosiaalisissa ympyröissä. Itsenäistyessään jokainen kokeilee omaa kuluttajuuttaan, ja se varmasti hakee hieman muotoaan. Nuorena tai nuorena aikuisena materialistiset arvot ovat tyypillisesti äärimmillään, kuten ylipäätään kaikki arvot ja asenteet. Asennekriittisyyden on kuitenkin tapana laimentua myöhemmässä elämänvaiheessa”, Lindblom arvioi.  

Tutkijan mukaan kulutustottumukset, maku ja muut kuluttamiseen liittyvät ilmiöt periytyvät vahvasti sosiaalistumien tuloksena. On siis mahdollista, että hamstrausilmiö on myös opittu käyttäytymismalli. Hamstraajaksi tunnustautuva Siru, 20, muistaa saaneensa esimerkin materian haalimiseen juuri omalta äidiltään.

”Kävimme äidin kanssa usein shoppailemassa, kun olin vielä lapsi. Saatoimme hakea Seppälästä korin täyteen euron tai pari maksaneita vaatteita, kun kerta halvalla sai. Se oli meidän yhteinen juttu”, Siru muistelee hymyillen.

Haastateltava vakavoituu kuitenkin nopeasti ja alkaa itse pohtia ostosretkien taustoja.

”Siihen varmaan vaikutti perheen vähävaraisuus. Rahaa ei ollut hirveästi, mutta äiti halusi silti varmistaa, ettei minun tarvitse kulkea vanhoissa ja nuhjuisissa vaatteissa. Että on kuitenkin perusjutut kunnossa.”

Nettikauppojen selailu on Sirun päivittäinen rutiini, joka vie viikossa aikaa viitisen tuntia. Hyvän alennuksen löytäminen tuo iloa ja mielihyvää. Silti nuori opiskelija kokee suhteensa materiaan ristiriitaiseksi.

”Tavara tuo mielihyvää mutta myös häpeää. Olen tietoinen ongelmastani ja yrittänyt taistella sitä vastaan. Se on kuitenkin vaikeaa”, Siru huokaisee.

Alennuksessa olevat vaatteet ja kosmetiikka ovat haastateltavan mukaan suurin houkutus. Erityisesti kosmetiikkaa tulee haalittua silloin, kun sitä saa paljon ja halvalla.

Halvat kulutustavarat ovatkin useimpien kuluttajien saatavilla ja siksi monien hamstraajien suosiossa. Käytettyjä vaatteita pursuavat kirpputorit ja myymäläketjujen toistuvat alennusmyynnit kuvaavat ehkä osuvimmin sitä tavarapaljoutta, jonka keskellä elämme. Jatkuvasti kasvava tavaravuori ei kuitenkaan suoranaisesti aja ihmisiä materialistiseen ajatteluun tai hamstraamiseen.

”Tavarapaljous on lähinnä vaikuttanut siihen, että yhä useammalla on mahdollisuus tavaran haalimiseen sosiaaliseen asemaan tai taloudelliseen tilanteeseen katsomatta. Tavaran arvossa on nimittäin tapahtunut valtava inflaatio viimeisten vuosikymmenien aikana”, Lindblom muistuttaa.

Tavarapaljouden voikin nähdä vaikuttavan käänteisesti kuluttajien asenteisiin: mitä ripeämmin elinympäristö täyttyy materiasta, sitä enemmän annetaan painoarvoa minimalistiselle elämäntavalle.

”Siinä missä materia oli statussymboli aikaisemmin, ovat väljyys, avaruus ja vähäisemmällä pärjääminen statussymboliksi nousevia tai jo sellaisena olevia juttuja. Voisikin kärjistää, että tällä ajattelutavalla statuskilpailun peränpitäjiksi jäävät juuri nämä hamsterit”, Lindblom spekuloi.

Kenties tulevaisuudessa sosiaalinen media täyttyykin minimalismiryhmistä, jonne ihmiset lataavat kuvia tyhjinä ammottavista kodeistaan. Sitä ennen on kuitenkin päästävä eroon kaikesta siitä roskalavojen tavarasta.

Sirun nimi on muutettu.