Ilmiöt
13.12.2012

Helposti lähestyttävää tekniikkatreeniä

  • Monet crossfit-harjoitukset tehdään parin kanssa. Tuomas Vuori rankoo rautaa ja Sampo Rouhiainen laskee toistoja. Taustalla Noora Virtanen.

Tylkkärin toimittaja kävi testaamassa Crossfit On Ramp -kurssin. Mitä kuukauden treeneistä jäi käteen?

Crossfitissa On Ramp on lajin peruskurssi, joka vaaditaan salilla harjoittelua varten. Sen tarkoituksena on tutustuttaa aloittelija lajin pariin. Valmentaja Aleksi Hakuntin mukaan kuukaudessa ehtii jo luomaan hyvän pohjakunnon ja saamaan helpompien liikkeiden tekniikan haltuun.

Fysiologisesti kuukaudessa ei vielä ihmeitä tapahdu ja Hakunti toteaakin, että kehitys tulee lähinnä siitä, että ihminen uskaltaa työntää itsensä ulos mukavuusalueelta.

"Sitä ihmiset eivät juuri tee, kun treenaavat itse."

Laji eroaa siinä mielessä esimerkiksi Bodypumpista tai salilla treenaamisesta, että Crossfitissä pääpaino on valmennetussa tekniikkatreenissä eikä pelkässä hikijumpassa. Mutta miksi toiminnallisesta treenaamisestakin on pitänyt tehdä niin tuotteistettu laji?

"Kaiken suhteen ollaan aika kärsimättömiä. Ehkä tämä on helposti lähestyttävä konsepti", arvuuttelee Hakunti.

WODit ja METCONit

Kurssilla saa tottua myös Crossfit-slangiin. Amerikkalaistaustaisessa lajissa monista harjoituksista ja liikkeistä käytetään englanninkielisiä nimiä, mikä välillä hämmentää mutta helpottaa asioihin perehtymistä netissä.

Kurssi sisältää myös muutaman lyhyen "oppitunnin" ravintoasioista. Aihe on järkevä osa aloittelevan kuntoilijan peruskurssia ja on hyvä, että asiasta puhutaan muutenkin kuin "muista syödä paljon proteiinia ja kasviksia" -tasolla. Puheet Crossfitin parissa suositusta Zone-dieetistä ja ravintoaineiden grammojen mittailu saa silti arkipäiväisen ravinnonhankinnan kuulostamaan turhan monimutkaiselta.

Kenelle?

Pääosa kurssilaisista tuntui olevan jo ennestään enemmän tai vähemmän urheilullista sakkia. Vaikka kurssin mainostetaan sopivan kaikenkuntoisille ja -ikäisille, tekniikoiden oppimista helpottaa huomattavasti, jos voimaa on valmiiksi sen verran, että jaksaa kannatella itseään jonkun aikaa leuanvetotangossa ja tekemään muutamia kyykkyjä lisäpainojen kanssa.

Eniten kurssista saa irti liikkuja, jolla on jo jonkin verran pohjakuntoa, mutta jolta isojen liikkeiden kuten rinnallevedon, tempauksen ja leuanvedon tekniikka puuttuu.

Laji on kehitetty alun perin sotilaiden, palomiesten ja poliisien kuntoharjoitteluun, joten pääpaino on voimassa. Harjoitukset kysyvät eniten kestävyyttä ja hapenottokykyä, joten mistään sikaniskapunttaamisesta ei ole kyse.

TYL TESTAA: No, nousiko kunto?

Kurssilla testattiin kuukauden rääkin vaikutusta tekemällä sama treeni ensimmäisenä ja viimeisenä treenipäivänä. Harjoitus alkoi 200 metrin juoksulla, jonka jälkeen tehtiin 15 kyykkyä, punnerrusta ja kulmasoutua. Seuraavalla kierroksella toistoja tehtiin 12, viimeisellä yhdeksän. Lopuksi juostiin uudestaan samat 200 metriä.

Ensimmäisenä testipäivänä aikaa harjoitukseen kului 05:18 minuuttia, kuukauden kuluttua enää 04:28. Suurelta osin kyse on varmaankin kehon ja mielen tottumisesta muutaman minuutin kestävään maksimisuoritukseen, mutta parannus näin lyhyessä suorituksessa on silti huomattava. Lisäksi jälkimmäinen suoritus tuntui varsinkin kahdella ensimmäisellä kierroksella huomattavan kevyeltä ja rullaavalta; juoksuosuudella lunta pöllyttäneestä vastatuulesta huolimatta ehkä jopa yhdeltä kevyimmistä kuukauden aikana.

Kuukaudessa kohotettu kunto ei ehkä kanna kauas, mutta ohjattu intensiivikurssi tuntuu takuulla kehossa sen verran kun sitä kestää.

TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN

KUVAT: KRISTIAN TERVO