Ilmiöt
09.10.2009

Hevosia ja ihmisiä

  • Hevonen odottamassa vuoroaan.

Suurin osa ihmisistä elää elämänsä autuaan tietämättöminä ravien huumasta.

Jos hevoskisoihin kuitenkin eksyy, saattaa totoamisen vauhti viedä iäksi mukanaan. Tylkkäri lähti selvittämään, mistä raveissa on kyse.

Turun Metsämäen ravirata kuhisee ihmisiä. Tuliterät perheautot, lannan kuorruttamat pickupit ja vanhat datsunit viihtyvät parkkipaikalla rinta rinnan. Trubaduuri Bablo laulaa teltassa elämän levottomuudesta. Lippisäijät tarkastelevat hartaasti käsiohjelmia.

Tänään tällä radalla ratkeaa kylmäveristen hevosten Pohjoismaiden mestaruus. Kaikista kaupungin tapahtumista tiedottava Mobile ei mainitse raveja sanallakaan. Siis ei edes urheilupuolella.

Ravit ovatkin eräänlainen sisäpiirin juttu. Joko siellä käydään jatkuvasti, tai sitten siitä ei tiedetä mitään.

Kuuluin ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään, kunnes erehdyin kesällä käymään perusraveissa. Nyt osaan jo varautua päivän ohjelmaan leikkaamalla talteen Turun sanomien totovinkit ja tarkastelemalla vihjeitä ja tilastoja fintoto.fi -sivuilta.

Vitoslähdön Jonkkarilla voisi olla mahdollisuus kärkisijaan. Mutta hetkinen, miksi uskoisin uhkapeliä ylläpitävän lafkan vinkkejä? He tahtovat minun rahani!

TotoAreenalla haastatellaan Patrikin muisto -hevosen omistaja Jouko Tarvasta. Hän kertoo kehittämästään hevossaunasta. Saunassa hevosia myös vihdotaan, tietenkin (?).

Haluaisinpa nähdä hevosen pefletin. Onhan niille jo omat kengät, korvatulpat, silmälaput ja huputkin, joiden tarkoitusta en ole vielä ymmärtänyt.

Raviradan varressa parveilee sekavaa sakkia. Totoäijien lippiskulttuuri on pitkälle kehittynyttä surrealistista taidetta. Romaneita on juuri niin paljon kuin voi kuvitella. Ukkojen ja naisten seassa parveilee lapsia, hevoshulluja tyttöjä ja huomattavan paljon myös koiria. Metsämäessä toimiikin hevos- ja koiratarvikeliike Varikko.

Rahat alkavat poltella taskussa. Olen kerännyt TYYn työntekijöiltä yhteensä 66 euron köntsän, jotka aion pelata vastuuttomasti ilman minkäänlaista tajua pelin luonteesta.

Katson kuitenkin rauhassa ensimmäisen lähdön. "Luotettavan lähteen" vinkkaama ennakkosuosikki ei voita. Tästä on hyvä lähteä.

En voi muuta kuin marssia pelipöydän ääreen, napata slipin telineestä ja aloittaa armottoman uhkapelimyllytyksen. Valitsen pelimuodoksi kaksarin. Tarkoituksena on siis ennustaa kaksi ensimmäisenä maaliin tulevaa hevosta. Hevosten keskinäisellä järjestyksellä ei ole väliä.

Pelaan varman päälle ja valitsen ennakkosuosikki Flying Dutchmanin. Vieressä istuvalla hevospapalla on ympyröity hevonen numero kaksi, Lucky Spender. Uskon sokeasti hevosmiestä ja kopioin hepan itselleni. Panokseksi lyön kympin.

Autolähtö hyväksytään, ja ravi alkaa. Tunnen jännityksen koko kropassani. Toisen kierroksen loppukaarteessa hevoseni johtavat. Voitto! En ymmärrä kertoimista mitään, enkä tiedä paljonko voitin. Kassalle meno paljastaa summan: 20,50 euroa. Tuplasin siis panokseni.

Seuraavaksi siirryn V4-pelimuotoon. Tällä kertaa pitää arvata neljän seuraavan lähdön voittajat. Joka lähtöön voi onneksi valita useammankin ehdokkaan. Tämä kasvattaa panostakin kivasti. Heittelen hevosia slipille ja toivon, että käy mäihä. Pelihimo saa minut kiihdyksiin. Tunnen, kuinka syke nousee.

Rennommin pelin näyttää ottavan samassa pöydässä istuva Esko Vaaksa. Hän totoaa usein, vaikkei radalle aina tulekaan.

"Ekaa kertaa olen tänä vuonna raviradalla. Mutta kyllä se joka viikko pitää käydä rivi tekemässä. On mulla kyllä muutakin elämää kuin ravit", Vaaksa kertoo.

"Kyllä se kolmonen voittaa tämän seuraavan."

Numero kolmea eli Orgogliota veikkasin minäkin ensimmäisen V4-lähdön voittajaksi. Veikkaus menee kuitenkin pieleen, ja samalla koko V4-lirpake menettää arvonsa. Noin. Siinä meni toinen kymppi.

Kallon perukoilla alkaa kuplia pieni raivo. Tutkimusten mukaan kilpailuvietti muuttaa miehen persoonallisuutta.

Vaaksan Esko pelaa pienillä panoksilla, etteivät häviöt jää harmittamaan.

"Tänä keväänä tuli kaksituhatta euroa 3,60 euron panoksella. Muuten ei ole suuria voittoja tullut. Välillä kymmenen tai parikymmentä euroa."

Yritän kovasti ymmärtää peliä. Taulukoiden ja kertoimien lisäksi jotain pitäisi pystyä ennustamaan hevosten lämmittelykierroksesta. Tarkkailemalla suosikkihevostaan voisi siis nähdä, millainen päivä pollella on. Mutta miten?

"Sen pitää olla ite kasvatettu ja hoidettu. Eihän siitä tavallinen ihminen mitään ymmärrä. Joskus nuorena katseltiin, että tuolla on nyt menohalut päällä, ei se voita. Ja sitten se voitti kummiskin. Ei sitä tiedä. Hevosmiehet on sitten erikseen", Vaaksa nauraa.

En siis keskity enää lämmittelykierroksiinkaan. Ehkä vain tyydyn syytämään rahaa. Seuraavaan kaksariin merkkaan hevoset, jotka kuulostavat voittajilta. Vampyr Hornlineen voi aina luottaa, ja Ranch Get On tuntuu muuten vain hyvältä. Panokseksi laitan tutun kympin.

Veikkaukseni osuu oikeaan ja voitan 36 euroa. Seuraava kaksari ei voita ja menetän kympin. Huudan kuorossa radan varteen kasautuneiden hullujen kanssa. Elämä raveissa on vuoristorataa, jatkuvaa ylä- ja alamäkeä.

Pohjoismaiden mestaruuslähtö lähenee. Miesten vessassakin kuuluu selostajien kiihtynyt papatus. Ihmiset kasaantuvat radan varteen. Koirat uikuttavat hädissään. Pöhöttynyt elämäntapaintiaani röyhtäisee kasvoilleni.

Olen humaltunut vararikon hajusta. Tunnen, kuinka hormonit lorisevat aivoissani ja täyttävät kroppani. Kun laitan kaksikymppisen tiskiin Pohjoismaiden mestaruuskisojen lähdön ennakkosuosikille, veri pakkautuu nautinnollisesti aivoihini ja tunnen itseni tyhmyyden kruunaamaksi. Ruotsalainen Järvsöfaks jää viidenneksi, ja rahani ovat iäksi mennyttä.

Ravien päätyttyä lasken lompakkooni jääneitä rahoja. Minulla on 56 euroa, eli lähes lähtökassan verran. On tapahtunut tylsin mahdollinen ratkaisu: olen jäänyt nollille.

Totoaminen radalla on nopeatempoista ja hektistä, varsinkin jos osallistuu joka lähtöön ja tahtoo punnita valintojaan. En olisi millään ehtinyt pelata enempää kuin nyt pelasin. Tuntui, että kaikki aika upposi mystisten taulukoiden tulkitsemiseen.

Ehkä totoamaan oppii vasta ajan kanssa. Tai ehkä jäljelle jääneet rahat pitää laittaa Metsämäen vinttikoirakisoihin...

Teksti: Jantso Jokelin

Kuvat: Lauri Hannus