Ilmiöt
06.09.2012

Huoneet täynnä työtä

Tomi Leppänen (vas.), Moona Tikka, Saana Sipilä ja Olli Sallinen viettävät työhuoneellaan aikaa työajan ulkopuolellakin.

Turun luova luokka työskentelee luovuutta ruokkivissa olosuhteissa. Eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita.

Enemmän kuin työpaikka

"Tää on ihana!" hihkaisee valokuvaaja, kun astumme Kolmioon.

Työhuone on suuri ja valoisa huoneisto kauniissa vanhassa talossa. Kun yhtälöön lisätään vielä viisi ystävystä, yksi söpö koira ja lautalattiat, on helppo ymmärtää, miksi kolmiolaiset viihtyvät työhuoneellaan niin hyvin.

Kolmiolla työskentelevät graafinen suunnittelija Tomi Leppänen, tuottaja Moona Tikka, muotoilijat Saana Sipilä ja Olli Sallinen sekä kuvataiteilija Maija Kujanen. Vartiointitehtäviä suorittaa Sisu-koira.

Porukka ryhtyi etsimään yhteistä työhuonetta hoksattuaan, että siten saa paremman halvemmalla. Myös ajatus työyhteisöstä houkutti.

Työhuoneistolla on niin kivaa, että kolmiolaisten päivät tahtovat venyä. Välillä taas on vaikeaa pysyä omassa työhuoneessa, kun seinän takaa löytyy ystäviä.

Antoisaa on, kun töitään voi esitellä muille jo suunnitteluvaiheessa. Mielipiteitä saa monipuolisesti, kun paikalla on eri alojen ihmisiä. Eikä joudu kilpailemaan samoista töistä.

"Tällä on myös työllistävä vaikutus: me tehdään töitä toisillemme ja ollaan samoissa projekteissa", kertoo Leppänen.

Työasioista voi puhua sähköpostin sijaan kävelemällä naapurihuoneeseen.

Kolmiolla on järjestetty juhlia ja palavereja sekä majoitettu Turussa työskennellyttä ruotsalaistaiteilijaa. Iäkkäät naapurit suhtautuvat kolmiolaisten puuhiin kiinnostuneesti.

Kolmiolaiset nauravat usein ja täydentävät toistensa lauseet. Kesällä kierrettiin yhdessä festarit.

"Välillä vähän pelottaa, että eikö me nähdä ketään muita ihmisiä", sanoo Tikka, ja muut nauravat.

Niko Toiskallio (vas.) ja Atte Heinonen ovat tottuneet työskentelmään rinnakkain Asemalla.

Omia töitä takahuoneessa

Asema-levykaupassa Läntisellä Pitkäkadulla soi hiphop. Kaupan takahuoneessa istuvaa Atte Heinosta hymyilyttää.

"Tää on oikeastaan just sitä, mitä olen aina toivonutkin työpaikalta."

Heinonen tekee Asemalla graafisen alan töitä. Mainonnan suunnittelun opiskelija tulee työhuoneelleen koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Oma toiminimi oli hyvä pistää pystyyn opiskelujen ohella, kun toimeentulosta ja asiakkaiden hankkimisesta ei vielä ole suuria paineita.

Aseman vuokran Heinonen jakaa levykaupasta vastaavan Niko Toiskallion sekä äänentoistolaitteita vuokraavan Antti Satan kanssa. Paikka vetää puoleensa mustan rytmimusiikin ystäviä, jotka järjestävät erilaisia tapahtumia.

"Mulla on aika vahvat arvot ja tykkään siitä, että saan itse päättää, mitä töitä otan vastaan. Teen mieluiten kulttuuriin ja musiikkiin liittyviä töitä, kuten kuvituksia, julisteita ja levynkansia."

Omalla toiminimellä töitä ei tarvitse tehdä kellokortti kädessä. Asemalla on myös helppo pitää luovia taukoja, kun voi välillä mennä kaupan puolelle moikkaamaan tuttuja tai kuuntelemaan levyjä.

"Erilaiset ärsykkeet ympärillä auttavat luovassa työssä. Ideoita saa, kun menee ulos työhuoneesta ja katselee ympärilleen, haistelee ja kuuntelee, tarkkailee vaikka rakennuksia ja ihmisten käyttäytymistä."

Tero-Petri Suovanen on tyytyväinen hiljaisella puutaloalueella sijaitsevan kotistudionsa äänieristykseen.

Sata prosenttia keskittymistä

Idyllisen puutalon uumenissa piileksii vajaan viiden neliön kokoinen koppi. Entisen varastohuoneen seiniltä tulijaa katselevat John, Paul, George ja Ringo. Juuri muuta sisustusta muusikko Tero-Petri Suovasen kotistudiossa ei olekaan.

"Jos joku tulisi tänne, hän tuskin tietäisi, että tämä on juuri mun studio."

Suovanen tekee päivätyönsä muualla, mutta ehtii silti tehdä kotistudiossaan monenlaista: oman materiaalinsa lisäksi esimerkiksi kappaleita muille, radio- ja televisiomainoksia sekä musiikkia teatteriin ja tv-sarjoihin.

"Olen etuoikeutettu, kun pystyn ansaitsemaan myös musiikilla. Kotistudio on toteutunut haave, henkinen tukikohtani."

Tila on pieni, mutta siellä mahtuu todistettavasti eläytymään musiikkiin, heilumaan 80-luvun tyyliin ja soittamaan ilmakitaraa. Naapureiden onneksi studioon ei mahdu rumpuja.

Suovanen viettää studiossaan päivittäin vähintään tunnin, joskus kahdeksankin. Hänen keskittymistään ei häiritse se, että työhuone sijaitsee kotona.

"Uppoutumiseni musiikkiin on sataprosenttista. Se on ehkä vähän valitettavaakin joidenkin perheenjäsenten mielestä."

Joku voisi pitää ikkunatonta ja karusti sisustettua studiota ankeana, mutta Suovasen mielestä vähäeleinen ympäristö edistää luovaa työskentelyä. Silloin on pakko kirjoittaa itsensä ulos tilasta. Sitä paitsi suuri osa ideoista syntyy studion seinien ulkopuolella, kesken arkisten askareiden. Työhuoneella ideat vain kootaan yhteen.

"Vaikka tätä huonetta ei olisikaan, olisin silti tehnyt kaiken sen musiikin. Mutta on tämä vaan hirveän hyvä työväline."

TEKSTI: ANNI KEMPPAINEN

KUVAT: KRISTIAN TERVO