Ilmiöt
24.09.2015

Jälkijunassa sivariin

Teksti:
Ilkka Hemmilä
Kuvat:
Konsta Hormia

Kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet eivät halua jäädä sodan ajan reserviin. Keväällä reserviläisten sivarikoulutukseen hakeuduttiin ahkerammin kuin koskaan. Myös Tylkkärin toimittaja osallistui kurssille.

”Tuohon viivalle kun laitat nimes, niin reserviin ei oo enää asiaa.”

Yksiselitteinen ilmoitus Siviilipalveluskeskuksen vastaanotossa tekee selväksi, miksi Lapinjärvelle on saavuttu. Kun Suomi kohisee puolustusvoimien postittamista reserviläiskirjeistä, täydennyspalveluskurssille on astumassa 150 varusmiespalveluksen suorittanutta henkilöä.

Viikon mittainen kurssi siirtää koulutetut sotilaat sotilasreservistä siviilipalvelusrekisteriin. Sodan aikana heitä ei siis voi määrätä aseellisiin tehtäviin.

Vuodesta 1991 tarjottuun täydennyspalvelukseen, joka toteutetaan Lapinjärvellä varsinaisten siviilipalveluskoulutusten lomassa, hakeudutaan maltillisesti. Hakemuksia on ollut koulutukseen parhaimmillaan joitain satoja vuodessa, ja täydennyspalveluseriä mahtuu vuoteen tyypillisesti vain yksi tai kaksi.

Siviilipalveluslaki antaa mahdollisuuden 40-päiväiseen täydennyspalvelusjaksoon, mutta käytännössä kurssi kestää viisi päivää. Viikon alkaessa sekin on monesta liikaa. Yleisenä olettamana on, että palvelus on täyteohjelmalla vuorattu muodollinen rangaistus.

Koulutusta ei mihinkään?

Koulutuksen ensimmäinen päivä kuluu järjestäytymiseen. Paperisodan lomassa tutustutaan viikon ohjelmaan ja alueeseen. Kurssi koostuu pääosin luennoista, jotka pidetään kunnostetuissa maatilarakennuksissa. Majoitus on järjestetty vanhaan alkoholistiparantolaan.

Viikon ohjelma ei ole kaikille sama. Kurssilaiset jakautuvat kiinnostustensa mukaan kolmeen ryhmään. Ryhmissä käsitellään ennen kaikkea ensiapua, mutta myös kulttuuriperinnön suojelua, asuinkiinteistöjen turvallisuutta, maailman turvallisuustilannetta, väkivallattomuusaatetta ja erilaisia elämänhallintataitoja.

Luento kulttuuriperinnön suojelusta nostaa pintaan ohjelmaa kohtaan koetun skeptisyyden. Yleisöstä kuuluva huudahdus keskeyttää esityksen. ”Onhan tää ihan mielenkiintoinen aihe, mutta miksi me käydään tätä läpi?”

Kysymys ja sitä seuraava hymähdysten sarja paljastavat, ettei kurssiohjelman suunnittelu ole helppoa. Haasteena on se, ettei täydennyspalvelus – kuten siviilipalveluskaan – kouluta mihinkään tiettyyn tehtävään.

Siviilipalveluskeskuksen johtajan Mikko Reijosen mukaan luennot ovat samoja kuin ne, joita tarjotaan muillekin sivareille. ”Toki on huomioitu sitä, että täydennyspalvelusvelvollisten ikähaitari on laajempi ja tausta hieman erilainen kuin muilla siviilipalvelusta suorittavilla.”

”Paino on yhteiskunnalle hyödyllisissä tiedoissa ja taidoissa”, hän vakuuttaa.

Koulutettavien erilaisten taustojen vuoksi ohjelma ei miellytä kaikkia. Osa tuntee pelastustaidot entuudestaan tai kokee elämänhallintataitoluennot lapsellisiksi. Yksi luennoista tosin jakaa osallistujien mielipiteitä selvemmin kuin mikään muu.

“Se on varmaankin Aseistakieltäytyjäliiton esittäytyminen, vaikka se onkin viikon ainoa vapaaehtoinen luento.”

AKL on käytännössä ainoa taso Suomessa, joka mainostaa täydennyspalvelusmahdollisuutta. Niinpä sen puolituntinen esittäytyminen sisältyy kurssin ohjelmaan.

Reijosen arvaus osuu oikeaan. Muutama jäsenlomake vaihtaa omistajaa, mutta luentoa rytmittävät vähättelevät välihuudot. Powerpoint-esitys päättyy diaan, jossa Puolustusvoimien mainosta on töhritty laiskasti Microsoft Paintilla. Digimaalilla kerrotaan, että sota on tyhmää. Alkuperäisessä mainoksessa poseeraa rauhanturvaajia.

Tamperelaisopiskelija Mikko tiivistää ajatuksen esityksestä viikon heikkona lenkkinä: “AKL:n luento kismitti. Se oli hyvin tunnelatautunut, täynnä epätarkkuuksia ja virheellistä tietoa.”

Esitys silittää kuulijoita vastakarvaan myös periaatteellisella tasolla. Ryhmän valtaosa haluaa täyttää velvollisuutensa Suomen puolustamisesta kriisiaikana.

Vaan mitä tekevät sota-aikana ne suomalaiset, jotka eivät tartu aseeseen? Tähän kysymykseen Reijonen tai kukaan muukaan Suomessa ei osaa tarjota vastausta. Vuonna 2011 laadittu raportti siviilipalveluksen kehittämisestä jopa ehdotti, että spesifien kriisiajan tehtävien sijaan siviilipalveluskoulutus tarjoaisi eväitä ennen kaikkea normaaliajan riskinhallintaan.

Toistaiseksi epätietoisuus sodan ajan palveluksesta joutuu purkautumaan vitsailuun. Kurssin kiertäväksi kaskuksi muodostuu ajatus marjoja rintamalinjojen välissä noukkivasta pasifistijoukkiosta.

Lähtölaukauksia Lapinjärvelle

Aiemmat hakemuspiikit täydennyspalvelukseen ovat myötäilleet kertausharjoituksia. Kun puolustusvoimat säästökuurinsa aikana tinki kertaamisesta, oli Lapinjärven rannalla väljää. Vuonna 2013 hakemuksia kertyi 72 kappaletta.

Nyt vanhaan parantolaan on tunkua. Viime vuonna hakemusten määrä loikkasi miltei 300:aan. Tänä vuonna loppukeväälle ajoittunut hakijapiikki on jo tasoittunut, mutta elokuun lopussa palvelukseen on hakenut 790 henkilöä. Heitä varten joulukuussa järjestetään kolme ylimääräistä palveluserää.

Eroaallon takana ovat toista vuotta jatkuva sota Ukrainassa ja sodan ajan sijoituksesta vapun jälkeen kertoneet reserviläiskirjeet. Kertausharjoituskutsujen tavoin ne tekevät reserviläisyyden ajankohtaiseksi. Näin kävi myös nelikymppiselle helsinkiläiskoodaaja Antille.

”Euroopan turvallisuustilanne herätti ajattelemaan reservissä olon kaltaisia asioita. Aikaisemmin sen on vain antanut olla, koska kysymys ei ole konkreettinen, akuutti tai ajankohtainen.”

Täydennyspalvelukseen hän hakeutui lopulta eettisin perustein. Mikko Reijosen arvion mukaan puolet koulutettavista ovat läsnä moraaliselta pohjalta, puolet käytännön syistä. Yksi tulee uskoon, toinen kyllästyy työt keskeyttäviin kertauskutsuihin.

Tämän koulutuserän motiiveissa korostuu erityisesti Naton kanssa allekirjoitettu isäntämaasopimus. Edellissyksyisessä sopimuksessa määritellään ehtoja, jotka täytyy erikseen sopia, jos Nato-maat kutsutaan tuomaan joukkoja Suomeen mahdollisessa kriisitilanteessa.

Monille kurssilaisille sopimus edustaa symbolista tai konkreettista lähentymistä Naton kanssa. Niinpä se muuttaa suhdetta reseviläisyyteen.

“Jos Suomeen hyökättäisiin, olisin valmis puolustamaan tätä maata, mutta mun mielestä Suomen ei tule yhdistää itseään vieraisiin poliittisiin kriiseihin”, sotilaspoliisikoulutuksen saanut helsinkiläinen Kuutti summaa.

Saapumissyiden lisäksi varusmieskokemuksissa löytyy hajontaa. Yksi kertoo omaksuneensa intissä hyvää elämänrytmiä, toisen mukaan tornitouhu opettaa vain valehtelemaan ja välttämään vastuuta. Myös negatiiviset palvelukokemukset siivittävät Lapinjärvelle.

Niinisalossa viisi vuotta aiemmin palvelleen Jannen vähäinenkin palvelusinto romahti palvelustovereiden mukana. ”Osalla asevelvollisista ei ole maanpuolustustahtoa, vaan he ovat armeijassa vain pakotettuna. Huono motivaatio näkyy sitten kaikessa suorittamisessa.”

Syyt suorittaa varusmies- ja täydennyspalvelus ovatkin moninaiset. Siksi kumpikin luo läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Täydennyspalvelusväen erilaiset elämänkokemukset ovat aseettoman palveluksen suorittaneelle turkulaiselle Miikalle mieluisa asia.

”Mun mielestä on siistiä, että täällä on kaikenlaisia ihmisiä. Toisessa ääripäässä ovat happoiset hipit, joilla on suuri filosofinen ja elämänkatsomuksellinen syy olla täällä. Toinen ääripää on Karjala-lippis-tyypit, jotka ovat pettyneet Suomen allekirjoittamaan Nato-sopimukseen, eikä sitä kautta halua olla osana armeijaa. Kaikkien näiden ihmisten läsnäolo samassa paikassa on äärimmäisen mielenkiintoista.”

Kurssilaiset myös löytävät toisensa, ja hyvä ryhmähenki näkyy luennoilla. Suoraviivainen ensiapukoulutus tempaa ryhmän mukaansa, ja jopa elämänkatsomuksellisista aiheista todella intoudutaan keskustelemaan. Odotukset pakkopullaohjelmasta kaatuvat aktivoiviin luennoitsijoihin.

Kun perjantaina Lapinjärveltä poistutaan bussikuljetuksella, tunnelma on vapautunut kuin intin loma-autossa. Viikon aikana on oppinut hyödyllisiä taitoja ja voinut vaihtaa ajatuksia yhteisistä huolenaiheista.

Yhteen kysymykseen viikko ei tosin tarjonnut vastausta. Kukaan bussissa ei vieläkään tiedä, mihin yhteiskunta hänet kriisitilanteessa sijoittaa.