Ilmiöt
28.01.2019

Juoksin kartta kädessä Ylioppilaskylään – Kotikaupunki tutuksi suunnistamalla

Teksti:
Lassi Vihko
Kuvat:
Anni Savolainen & Nella Keski-Oja
  • Kaupunkisuunnistuksen rastilla pitää vastata kysymykseen, joka liittyy johonkin paikan yksityiskohtaan. Rastilla 43 suunnistajat puntaroivat, minkä Ylioppilaskylän talon numeroa kartassa tivataan.
  • Suunnistusaikaa on tasan tunti. Jokaisesta ylimenevästä sekunnista rangaistaan kolmella pisteellä, joten kelloa kannattaa vilkuilla tiuhaan.

Miltä tuntuu tutkia tuttuja kulmia kaamoksen keskellä otsalamppu päässä? Päätin ottaa asiasta selvää.

Kynnys lähteä kaupunkisuunnistamaan hyisenä tammikuisena iltana on korkea. Turku Street-O ei ole pelkkää pakkasessa pusertamista, vaan samalla pääsee tutustumaan uusiin alueisiin. Tänään suunnistusmaastona ovat kuitenkin Ylioppilaskylän ja Turun yliopiston tutut kulmat. Kaupunkikarttaan on merkattu noin kolmekymmentä rastia, joista haetaan tunnissa niin monta kuin ehtii.

Reitin voi suunnitella omien taitojen ja kunnon mukaan. Tälläkin kertaa mukana on niin ensikertalaisia kuin ammattitason suunnistajia.

Hytisten laitan puhelimen ajastimen käyntiin, otan kartan käteen ja hep!

Kun saan käsityksen omasta sijainnistani, päätän lähteä kiertämään Yliopistonmäkeä länteen.

Kartan kääntöpuolella jokaista rastia varten on kysymys. Tuomaanpuistossa vilkaisen paperia: ”Montako hahmoa seisoo patsaan päällä?” Otsalampun voimalla erotan patsaasta kaksi rumpalihahmoa ja sohaisen tussilla paperiin.

Tutuilla nurkilla ei tarvitse kulkea nenä kiinni kartassa. Parasta juoksureittiä hahmotellessani huomaan olevani enemmän läsnä ympäristössäni kuin aikoihin. Piispankadun puutalojen ikkunoista loistaa kotoisa valo. Tuomiokirkko nousee kadun päässä uljaana hennosti kimmeltävien kinosten keskeltä.

Yliopistonmäki: check. Syke mäelle juoksemisen jälkeen: 180.

Seuraavaksi lähden metsästämään Ylioppilaskylän rasteja. Kylävalinnan jälkeen käännyn oikealle ja jatkan matkaani Yo-kylä länsipuolelle.

”Mikä on talon numero?” Vaikeuskerroin kovenee, sillä kaikki talot ympärilläni näyttävät identtisiltä. Hetken pähkäiltyäni huomaan, että muutkin suunnistajat astelevat pöllämystyneinä edestakaisin.

Päätän hieman peesata (tahallisesti seurata) kokeneempaa suunnistajaa, vaikka se onkin suunnistuksen lajisäännöissä kielletty.

Muutaman minuutin pummin (virheen) jälkeen kurkotan taskustani kännykän.

Voi helvetti. Luuri on sammunut pakkaseen, eikä minulla ole käsitystä ajan kulusta.

Takaiskusta huolimatta jatkan matkaani Caribian ohi Suntiontien suuntaan. Huomaan järkytyksekseni, että reittivalintani vie minut Kuuvuoren portaille. Edessä nousee yli sadan askelman puurakennelma.

Viimeistään nyt vilu vaihtuu läkähdykseen. Syke porrasjuoksun jälkeen: 200.

Hengästyneenä jolkuttelen rastille. On vaikean päätöksen aika: Itäharjun suunnalla on vielä kuusi rastia hakematta, mutta en ole varma, mihin aikani riittää.

Pitkin hampain päätän kääntyä Posankan vieressä sijaitsevalle maalille. Sykkyrähännän luona päätän suorituksen leimaamalla emitin (elektronisen kilpailukortin) kortinlukijaan.

41 minuuttia ja 44 sekuntia. Pahus, lähes kolmasosa hyvästä suunnistusajasta jäi käyttämättä. Pieni pettymys ei silti laimenna juoksusta seurannutta endorfiiniryöppyä.

Lue lisää:

Miltä muraalien Ylioppilaskylä voisi näyttää?

Muraalit ovat yleistymässä Suomen kaupunkikuvassa nopeasti. Saadaanko niitä myös Ylioppilaskylään? (2/2017)

Astetta aidompaa

Autenttisten matkakohteiden metsästäminen on uuvuttavaa kujanjuoksua. Toimittaja testasi viisi vinkkiä alkuperäisempään Turkuun. (8/2015)

Kampuksen elämysopas

Turun yliopistokampuksella voi oppia muutenkin kuin kuluttamalla takapuoltaan teorian kyllästämissä luentosaleissa. Mitä jos kävisit tarkastamassa, miltä supikoira oikeasti näyttää tai keskittyisit hetkeksi kuuntelemaan avaruuden kohinaa kavutessasi Ylipistonmäelle? Nakupulahdus Iskerin uimahallin altaaseen piristää kummasti pitkäksi venyneen päivän – tai miksei yönkin jälkeen. (9/2013)